”Storms Arise” on suomalaisen Nicumon toinen täyspitkä. Vuonna 2009 nykyisen muotonsa saavuttanut yhtye on uransa aikana julkaissut kaksi EP:tä sekä debyytin ”The End Of Silence”. Viimeiset vuodet ahkerasti keikkaillut Nicumo tuo toisella albumilla kuunneltavaksi melodioiden kirjon, josta löytyy myös suomalaisten sielunmaisemaan istuvaa melankoliaa.

”Storms Arise” -albumi lähtee liikkeelle miellyttävän rauhallisesti, keväisen tuulen kaltaisella syleilyllä. ”The Dawn” on vajaa kolmeminuuttinen instrumentaalikappale, joka kuin varovaisesti kosiskelee kuuntelijan huomiota. ”Old World Burning” käy kuulijaan kiinni huomattavasti innokkaammin, rouheiden riffien ja vokalisti Hannu Karppisen hienoisesti murisevan äänen avulla. Karppinen laulaa kappaleessa myös puhtaammin, ja se antaa mielenkiintoisen vastapainon apokalyptisille sanoituksille.

”Unholy War” saa kuitenkin ensimmäisen kerran heristämään korvia kunnolla, sillä tässä kappaleessa Karppisen ärisevät vokaaliosuudet tuovat muutamaan otteeseen mieleen Sabatonin Joakim Brodénin. Yhtäläisyyksiä ei esiinny montaa kertaa, ja militaristisesta nimestään huolimatta kappale ei ole Sabaton-jäljitelmä. Vastaavasti ”Death, Let Go” erottuu hauraan ja keveän äänimaailmansa suhteen. Kappaletta ei kuljeteta kokonaan kevyen tunnelmoinnin ehdoin, vaan voimakkaissa kertosäkeistöissä tuodaan uutta aspektia. ”Death, Let Go” on niin äänimaailmansa kuin sanoitustensa suhteen puolesta albumin puhuttelevimpia kappaleita.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

“If This Is Your God, I Don’t Need One” on nimensä mukaisesti uskontoihin kantaa ottava. Kappaleen lyriikoissa ei nosteta esille mistä uskonnosta on kyse, mutta valistuneena arvauksena esittäisin kristinuskoa. Vaikka kappaleen nimestä voisi päätellä sen olevan kannanotto pahan olemassaoloon, käsitellään sanoituksessa enemmän toisten ihmisten tuomitsemista. Sanoituksen teemasta saisi aikaan mitä herkullisimman someraivokeskustelun, mutta onneksi sen mahdollisuuden voi sivuuttaa keskittymällä kappaleen väkevään soundiin.

Levyn lopussa ”Aiolos” mykistää hienolla äänimaailmallaan ja nousee samalla levyn kappaleiden kärkikastiin. Karppisen puhdas laulutyyli kuulostaa todella hyvältä, ja pehmeät riffit suorastaan hellivät korvia. Lähes yhdeksänminuuttinen ”Dream Too Real” on todiste siitä, että suomalaisyhtye kykenee tekemään pidempiä kappaleita ilman, että niiden kuunteleminen olisi vaivalloista.

Nicumon toinen täysipitkä on mielenkiintoinen kokonaisuus. Albumin äänimaailma on yhtenäinen, josta pari kappaletta nousee selkeästi yli muiden, ja vastaavasti muutama kappale jää keskinkertaisuutensa kahlitsemiksi. Karppisen ääni tuo muutamissa kappaleissa mieleen Sabatonin vokalistin, mutta tämä havainto ei ole mitenkään häiritsevä. Löydän ”Storms Arise” -albumista myös sielunveljeyttä tamperelaisen OX79:n suuntaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Nicumon tapa yhdistellä melankolisuutta ja puhuttelevia lyriikoita melodiseen metaliin on kaikin puolin onnistunut tällä albumilla. ”Storms Arise” -levyä on vaivaton ja miellyttävä kuunnella, vaikka kokonaisuus hieman toistaakin itseään. Nicumon tummasävytteinen albumi sopii loistavasti fiilisteltäväksi näin lähestyvän talven alla.

7-/10

Kappalelista:

1. The Dawn
2. Old World Burning
3. Beyond Horizon
4. Unholy War
5. Death, Let Go
6. Guilt
7. Poltergeist
8. If This Is Your God, I Don’t Need One
9. Sirens
10. Aiolos
11. Dream Too Real

Nicumo Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen