Turkulaisen Nightmare Enemyn kolmas EP “Four Years of Silence” julkaistiin heinäkuun lopulla bändin vietettyä neljä vuotta hiljaiseloa. Ei siis liene yllättävää, että tauko kuuluu EP:llä niin hyvässä kuin pahassakin. Nightmare Enemy on selkeästi kehittynyt viimeisen neljän vuoden aikana, mutta täysin omaa soundia ei bändi ole tuossa ajassa ehtinyt itselleen askarrella.

Äänimaailmaltaan “Four Years of Silence” on iso, mutta sen tunnelmaa latistaa tietynlainen geneerisyys. Melodista heviä tehtailtaessa on helppo kompastua kliseisiin ja tyytyä tasapaksuuteen, ja niin on pitkälti käynyt tässäkin tapauksessa. Iso soundi kaipaisi seurakseen myös vahvaa ja erottuvaa vokalistia. Uskon, että laulupuolta hoitava Petteri Urmas pystyisi parempaankin, mutta tällä kertaa suoriutuminen on jäänyt puolitiehen, ja paikoitellen se jopa häiritsee kuuntelukokemusta. Kitaratontit ovat sen sijaan hyvin hoidettu, mistä kuuluukin kiitos Janne Laaksolle ja Juho Pietiselle.

Nightmare Enemyllä on selkeästi potentiaalia, mutta sitä ei ole vielä osattu valjastaa parhaalla mahdollisella tavalla. Asiaa ei luonnollisestikaan auta se, että levyn parhaat palat on jätetty kylmästi EP:n loppupuolelle. “Four Years of Silence” on kyllä kelpo EP, mutta se voisi olla paljon parempikin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

7/10

Kappalelista:

1. White Dove Down
2. Four Years Of Silence
3. Gone (With The Wind)
4. The Pond
5. The Light At The End Of Hope

https://www.facebook.com/nightmareenemy

Kirjoittanut: Assi Viljanen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy