Nightwish, Children Of Bodom, Sonata Arctica & Insomnium @ Laulurinne, Joensuu 6.6.2015
Mitä saadaan, kun yhdistetään neljä suomalaista tämän hetken kenties suurinta metalliyhtyettä? Melkoinen spektaakkelihan siitä syntyy, ainakin näin kotimaan mittakaavassa ajateltuna. Kesäkuun ensimmäisenä lauantaina tämä spektaakkeli koettiin Joensuun Laulurinteellä, mistä Nightwish starttasi Euroopan-kiertueensa tuoreen ”Endless Forms Most Beautiful” -albuminsa tiimoilta. Mukana olivat myös Children Of Bodom, Sonata Arctica ja Insomnium. Paikalle odotettiin n. 15 000 kävijää, joten ilmassa oli todellakin suuren metallijuhlan tuntua.
Ensimmäisenä lavan valtasi joensuulaislähtöinen melodisen death metallin lähettiläs Insomnium, jonka keikkaa allekirjoittanut odotti melkein yhtä paljon kuin illan pääesiintyjää. Varovaisesti toivoin, että tällä keikalla kuultaisiin ehkä vanhempiakin biisejä, koska kyseessä ei varsinaisesti ollut uusimman levyn promoamiseen liittyvä keikka, mutta ”The Killjoy” -hittiä lukuun ottamatta näin ei käynyt. Pidän kovasti kyllä myös uudemmasta materiaalista, mutta olisin kaivannut enemmän yllätyksiä settilistaan. Keikka oli siis sanalla sanoen melko rutiininomainen, vaikkakin bändille taattuun tyyliin hyvällä energialla ja taidolla vedetty pienistä ääniteknisistä ongelmista huolimatta. Ja toisaalta loistava ”Every Hour Wounds” ja ”Black Heart Rebellion”, jota en vielä ollut kuullut livenä aiemmin, ilahduttivat positiivisesti.
Power metal -pumppu Sonata Arctica on ensimmäisiä hevibändejä, joita aikoinaan rupesin kuuntelemaan, joten suhteeni ko. bändiin on enimmäkseen nostalginen. Joskus saatan intoutua laittamaan levyn soittimeen asti näinäkin päivinä. En ole tosin seurannut bändin tekemisiä hirvittävän aktiivisesti viime vuosien aikana, ja etenkin uusin levy ”Pariah’s Child” on mennyt minulta täysin ohi. Siispä en tuntenut kaikkia biisejä, joita tämänkin keikan aikana soitettiin, minkä takia meininki jäi vähän etäiseksi. ”Full Moon” ja ”Destruction Preventer” jäivät päällimmäisenä keikasta mieleen. Lavan edustan yleisö kuitenkin vaikutti diggailevan myös kokonaissuorituksesta.
Children Of Bodomin melodeath-rymistely oli tällä kertaa posiitivinen yllätys, ellei vokalisti-kitaristi Alexi Laihon keskenkasvuisia välispiikkejä oteta huomioon. En ole koskaan ollut mikään suuri bändin fani, mutta nyt oli kyllä niin tykki settilista, että oksat pois! Albumit ”Hatebreeder”, ”Follow The Reaper” ja ”Hate Crew Deathroll” olivat vahvasti edustettuina ja mikäs sen mukavampaa. Erikoislaatuisen keikasta teki osaltaan se, että hiljattain bändistä lähteneen Roope Latvalan tilalla kitarassa nähtiin bändin kosketinsoittaja Janne Wirmanin velipoika Antti Wirman, joka heitti nyt kolmannen keikkansa bändin kanssa. Ainakin yleisön jäsenen näkökulmasta näytti siltä, että soitto kulkee ja homma toimii, joten bändi lienee tehnyt oikean päätöksen tuuraajan valinnassa.
Yleisö alkoi viimeistään Children Of Bodomin jälkeen olla sen verran lämpimänä ajoittaisesta sateesta huolimatta, että jo oli aikakin illan pääaktin nousta lavalle. Nightwishille oli varattu soittoaikaa pari tuntia, ja etukäteen bändi oli lupaillut suurinta ja näyttävintä show’taan koskaan, joten odotukset olivat pakostakin korkealla. Sen lisäksi tietysti, että kyseinen yhtye on ollut allekirjoittaneelle hyvin tärkeä bändi jo yli vuosikymmenen ajan. Tätä raporttia kirjoittaessa keikasta on kulunut aikaa puolisen vuorokautta ja hyvä niin, koska heti keikan jälkeen en olisi saanut luultavasti yhtään järkevää lausetta muodostettua.
Puolet settilistasta koostui aiempien levyjen biiseistä ja puolet uudesta materiaalista, joka toimii myös livetilanteessa loistavasti; joidenkin biisien kohdalla jopa vielä paremmin kuin levyllä. Hyvänä esimerkkinä tästä ”Weak Fantasy”, joka on yksi suosikeistani jo levyltä kuunneltuna, mutta livenä räjäytti potin. Tiedän erittäin monia kanssaihmisiä, jotka haluaisivat keikoilla kuulla aina vain Nightwishin vanhempaa tuotantoa (= katsantotavasta riippuen 3-4 ensimmäistä levyä), mutta eikö se nyt ole jo vähän kulahtanut virsi? Jos keikkaillaan uuden levyn tiimoilta, niin totta kai silloin kuullaan paljon uusia biisejä. Ja kyllä settiin tänäkin iltana mahtui myös niitä vanhempia biisejä. Näistä ehdoton helmi oli ”Stargazers”, jonka vokalisti Floor Jansen vetää niin komeasti, että vieläkin menee kylmät väreet pelkästä ajatuksesta. Toivon hartaasti, että Jansen nähdään laulamassa tämän bändin riveissä vielä pitkän aikaa. Myös Jukka Nevalaista rummuissa tuuraava Kai Hahto ja bändin kuudenneksi jäseneksi otettu pillimestari Troy Donockley istuvat hyvin tähän kokonaisuuteen, joka on Nightwish vuonna 2015.
Olihan se Show, isolla ässällä. Oli näyttävät valot, pyrotekniikkaa, lediseinää, ilotulituksia ja mitähän kaikkea. Vaikka erikoistehosteet olisivatkin kunnossa, mutta musiikki itsessään olisi täyttä tuubaa, ei sillä kovin pitkälle pötkittäisi. Onneksi Nightwishin kohdalla tätä ongelmaa ei ollut. Vaikka keikka olikin melkoisen vauhdikasta ja näyttävää tykitystä alusta loppuun saakka, niin sisälsi se myös pari hengähdystaukoa. Näiden aikana korostui se, että vaikka homma onkin isollaan, niin silti bändistä löytyy myös luontaista karismaa, joka ei tarvitse ilotulituksia ja räjähdyksiä rinnalleen ollakseen vaikuttavaa. Vai mitä muuta voisi muka sanoa Marco Hietalan ”mies & kitara” -tyyppisestä ”The Islander” -tulkinnasta ja Jansenin samettisesta ”Sleeping Sunista”, jotka molemmat vedettiin suoraan yleisön keskellä, minkä ansiosta tunnelma tiheni hetkellisesti varsin intiimiksi. Tämän mahdollisti lavarakennelma, eräänlainen ”catwalk”, joka ulottui kymmeniä metrejä varsinaisesta lavasta eteenpäin yleisön sekaan.
Illan päätösbiisinä kuultu elämää suurempi ”The Greatest Show On Earth” oli todella makoisa kirsikka herkullisen kakun päällä. Sen kokeminen livenä oli ainakin allekirjoittaneen illan kohokohta. ”We were here” -huutojen kaikuessa kesäillassa ja ilotulitteiden jälkikäryissä kotiinsa lähti tallustamaan onnellinen ihminen, enkä varmasti ollut ainoa. Tällaisia kokemuksia musiikki voi parhaimmillaan kuulijoilleen tarjota: kokonaisvaltaisia elämyksiä, jotka saavat unohtamaan arkisen maailman ja sen murheet edes parin tunnin ajaksi – känniääliöistä ja älyluurinsa näytön läpi keikkansa nauttivista toopeista huolimatta.
Mainos päättyy
Children Of Bodomin settilista
Raportti: Anna-Leena Harinen
Mainos päättyy
Kuvat: Janne Sund, Dethpenalty Studio