Nightwishilta kova pala purtavaksi – ennakkoarvostelussa syyskuussa ilmestyvä ”Yesterwynde”

Nightwishin albumijulkaisuiden ympärillä tuntuu aina olevan erityistä hyörinää. Edellisestä studioalbumista “Human :II: Nature” on ehtinyt vierähtää jo yli neljä vuotta, mutta nyt odotus on tulossa päätökseensä; “Yesterwynde”, yhtyeen kymmenes studioalbumi, ilmestyy 20. syyskuuta. Ennen odotettua julkaisua Nightwish järjesti 9. elokuuta ennakkokuuntelutilaisuuden legendaarisen Finnvox-studion uumenissa, missä joukko kutsuvieaita pääsi kuulemaan teoksen kannesta kanteen.

Kuten odotettua, “Yesterwynde” ei ole helppo pala pureskeltavaksi. Yhtyeen nokkamies Tuomas Holopainen totesi tämän myös ennakkokuuntelutilaisuudessa, mutta toivoi, ettei albumin keskeinen sanoma – kiitollisuus olemassaolomme ainutlaatuisuudesta – ole haudattu liian syvälle. “Yesterwyndeä” on etukäteen kuvailtu jopa raskaimmaksi Nightwish-albumiksi, ja vaikka yhtyeen tuntien yllätyksiä oli lupa odottaa, löysin itseni silti keräilemästä leukaani lattiasta kerta toisensa jälkeen.

Albumin avausraita, nimikkokappale “Yesterwynde” on omaan korvaani melkoisen epätyypillinen aloitus Nightwish-albumille – siinä ei ole edeltävien albumien avausraitojen kaltaista räjähtävyyttä tai tarttuvuutta. “Yesterwyde” alkaa kuoron, akustisen kitaran ja puhallinsoitinten tunnelmoinnilla, josta livutaan Floor Jansenin kepeisiin lauluosuuksiin.

Ensimmäisen kappaleen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä, sillä albumin toinen raita “An Ocean Of Strange Islands” tekee selväksi, miksi albumista on puhuttu yhtyeen diskografian raskaimpana. Kappaleessa tapahtuu dynaamisesti paljon, ja jokaisessa käänteessä huomaan toivovani, ettei näytös olisi vielä ohi. Lähes 10 minuutin pituinen kappale on albumin pisin, ja siinä soivat kaikki “oppikirja-Nightwish” -elementit; massiiviset kitarariffit, pauhaava orkesteri ja vahvat vokaaliosuudet. Kappale on ehdottomasti albumin raskaimpia, ja sen uhkaavan teatraalinen soundimaailma vie mielen ”Imaginaerum”-albumin tunnelmiin.

Kolmosraita “The Antikythera Mechanism” jatkaa siitä, mihin edeltäjänsä jäi. Kappaleesta jäi käteen päällimmäisenä hyvin hämmentävä välike, jollaista en tältä yhtyeeltä osannut odottaa kuulevani. Muutoin kyseessä on varsin suoraviivainen kappale, jolla kuullaan myös multi-instrumentalisti Troy Donockleyn lauluosuuksia. Suosittelen googlaamaan Antikytheran mekanismin, nimittäin kyseessä on melkoisen erikoinen konsepti kappaleen aiheeksi – joskin selvästi toimiva sellainen.

Ennakkoon julkaistut singlet “The Day Of…” ja “Perfume Of the Timeless” sijoittuvat albumilla peräkkäin. Singlejen perusteella albumi on jo ehditty tuomita ainakin liian kevyeksi, liian kokeelliseksi ja huonosti miksatuksi. Koko albumin kuultuani oma näkemykseni on, että singlet edustavat onnistuneesti albumin kantavaa teemaa, mutta niiden perusteella on mahdoton muodostaa kokonaiskuvaa siitä, millainen albumi on musiikillisesti. “Perfume Of the Timeless” saattoi olla epätyypillinen ensimmäinen singlelohkaisu yli 8 minuutin pituutensa vuoksi, mutta albumilla kappale erottuu ehkä hieman yllättäenkin yhtenä suoraviivaisimmista. 

“Sway” on albumin kevyimpiä kappaleita, ja päästää Troy Donockleyn loistamaan niin puhallinsoitinten parissa, kuin lauluosuuksissa. Nightwishilla on ollut tapana sisällyttää albumeillensa matalatempoisia, tunnelmoivia kappaleita, mutta “Sway” on tässä kategoriassa raikas tuulahdus jotakin uutta.

Albumin ehdottomasti hämmentävin raita on “The Children Of ’Ata”, joka kertoo tositarinan joukosta autiolle saarelle haaksirikkoutuneita teinipoikia. Kappaleessa on erikoinen 80-luvun tunnelma, ja kuuntelusession jälkeen moni pohti, mikä se “discobiisi” oli. Kappale tuli jopa kaltaiselleni pitkän linjan Nightwish-diggarille melko puskista, vaikkakin yhtyeen tuotannossa ennenkuulumattomien elementtien vastapainona kappaleessa on vahva Nightwish-leima jykevän kitarariffin ja taidokkaan orkesterisovituksen myötä. Kappaleelle on saatu mukaan myös ryhmä tongalaisia laulajia, joiden osuudet puhuttelivat ainakin allekirjoittanutta syvästi.

“Yesterwynde” on vahvoista orkesteriosuuksistaan huolimatta hyvin bändivetoinen albumi. Edellisten albumien kohdalla olen huomannut toivovani kitaristi Emppu Vuorisen pääsevän suurempaan rooliin, ja tämä toive täyttyi vihdoin kappaleella “Something Whispered Follow Me”. Kappale ei ole varsinaisesti albumin raskaimpia, mutta se on tunnelmaltaan erikoisella tavalla uhkaava ja soundimaailmaltaan huomattavan kitaravetoinen.

Yhdeksi albumin kohokohdista nousi omalta osaltani kappale “Spider Silk”. Kappaleessa seilataan aivan laidasta laitaan, jopa jazzahtavasta tunnelmasta räjähtävään kertosäkeistöön, tutuista Nightwish-tavaramerkeistä aivan uudenlaisiin elementteihin. Floor Jansenin laulusuoritukset ovat käsittämättömän vahvoja kautta linjan, mutta tämän kappaleen aikana kylmistä väreistä ei meinannut tulla loppua. Myös Troy Donockley suoriutuu albumilla lauluosuuksistaan pääosin aivan tyylikkäästi, mutta “Spider Silkissä” hän kiistämättä tuntuu jäävän hieman jalkoihin.

Jo seuraava kappale kuitenkin muistuttaa, miksi Donockley on olennainen elementti yhtyeen musiikissa. “Hiraeth” – ikävän ja kaipuun tunteisiin viittaava walesinkielen sana vailla virallista käännöstä – päästää Donockleyn pehmeät vokaaliosuudet ja taidokkaan puhallinsoitinten käsittelyn täyteen loistoonsa. 

Viimeistä edeltävä kappale “The Weave” kuulostaa selittämättömällä tavalla erityisen paljon Nightwish-kappaleelta. Liekö syynä monipuolinen orkesterin hyödyntäminen tai yhtyeelle melko tyypillisen riffikuvion käyttö, mutta mielestäni kappale on ehdottomasti albumin jälkimmäisen puoliskon huippuhetkiä. Yhtyeen riveihin vuonna 2022 virallisesti kiinnitetty basisti Jukka Koskinen pääsee kappaleella erityisen vahvasti esille. Ja pirun hyvältähän hänen osuutensa kuulostavat – etenkin huomioiden, että kyseessä on Koskisen ensimmäinen studioalbumi yhtyeen riveissä.

Toisin kuin viimeisimmillä Nightwishin albumeilla, ei “Yesterwynden” lopetuksena kuulla massiivista eeposta, vaan pehmeä ja kaunis “Lanternlight”, joka nivoo 12 kappaleen pituisen matkan palauttaen tunnelman samaan rauhaan, josta avausraita sen käynnisti.

Tilaisuuden lopuksi sain kunnian tutustua albumista julkaistavaan Dolby Atmos -versioon Mika ja Niklas Jussilan opastuksessa. Upeaa kuulla, miten hienoja maailmoja nykyteknologian avulla voidaan luoda! Albumin miksaus ja masterointi kuulostavat viimeisen päälle harkituilta, ja Dolby Atmos -ääni on toteutettu tyylikkäästi niin, että se tuo vielä viimeisen lisän kuuntelukokemukseen.

“Yesterwynde” on yllätyksellinen albumi, joka haastaa kuuntelijaa niin teemoillaan kuin sävellyksillään. Se on osoitus siitä, että Nightwish kykenee lähes 30 vuoden uran jälkeen edelleen luomaan nahkansa, menettämättä tunnistettavaa soundiaan. Kuuntelutilaisuuden jälkeen minulta tultiin kysymään tunnelmia albumin tiimoilta, ja kerron tässä nyt sen, mitä olisin tuolloin sanonut ellen olisi ollut mykistynyt kuulemastani: “Albumi on häkellyttävä kokonaisuus, joka pitää kuulijan varpaillaan. Se on paitsi näyte Tuomas Holopaisen sanoinkuvailemattomasta lahjakkuudesta biisinkirjoittajana, myös osoitus siitä, kuinka käsittämättömän lahjakas ryhmä muusikoita Holopaisella on ympärillään. “Yesterwynde” vaatii useita kuuntelukertoja auetakseen kokonaan, mutta sen ydinsanomasta saa kiinni jo yhdellä pyöräytyksellä”.

Kappalelista:

1. Yesterwynde
2. An Ocean Of Strange Islands
3. The Antikythera Mechanism
4. The Day Of…
5. Perfume Of The Timeless
6. Sway
7. The Children Of ‘Ata
8. Something Whispered Follow Me
9. Spider Silk
10. Hiraeth
11. The Weave
12. Lanternlight