Nihil Mortum – Aletheia

Hämeestä kuuluu kummia! Vuonna 2006 perustettu tuo debyyttilevynsä ”Aletheia” kuultavaksemme 28.9.2012. Julkaisijana toimii . Ja homman nimihän on melodinen black metal erilaisilla elementeillä höystettynä. Bändin ajatuksena oli ollut alun perin EP:n nauhoittaminen, mutta aikaiseksi onkin loppujen lopuksi saatu täyspitkä.

Jos odotat kuulevasi perinteistä black metal -paahtoa, saatat joutua hiukan pettymään Nihil Mortumin debyytin kohdalla. Bändin juuret ovat kyllä selvästikin black metallissa, mutta Nihil Mortum tekee tätä musiikkia mukavan omaperäisellä tavalla. ”Aletheia”-levyn kymmenen biisin aikana voi kuulla vaikutteita niin death- kuin thrash-puoleltakin. Näistä huolimatta biisit on saatu pidettyä suhteellisen hyvin ruodussa – vaaranahan voi aina olla, että biiseistä tulee melkoista sekametalisoppaa. Niin ei kuitenkaan nyt ole käynyt, mutta toisaalta ei myöskään voi kiittää bändiä tuotosten monipuolisuudesta.

Levyn aukaiseva Praised Be I alkaa rauhallisella introlla, joka pian kasvaa ohjekirjan mukaiseksi bläkkisbiisiksi. Laulajan kähinäsoundi sopii hienosti bändin musiikkiin, mutta vokaalit on miksattu hiukan turhan taustalle. Biisissä on selkeitä eri osia – välillä rauhallisempia ja välillä nopeampia paahto-osuuksia. Progen sävyjä löytyy heti tästä avausraidasta, ja ne onkin saatu sulautettua biisiin hienosti.

Avausta seuraava ”Sat”-biisi lähtee puolestaan käyntiin mukavalla rumpufillillä, johon muut soittimet tulevat nopeasti mukaan. Basso on tässä – kuten edellisessäkin – biisissä hyvin vahvana esillä. Tämä on näkyvissä kautta koko levyn, mutta valitettavasti se myös kääntyy hiukan itseään vastaan ja tekee kokonaissoundeista vähän turhan tunkkaiset. Tämän biisin kohdalla pinnassa oleva basso sopii kyllä loistavasti instrumentaaliseen väliosaan, mutta muissa kohdin asia alkaa hiukan jo häiritä.

Tan”-biisin aloittaa akustinen kitara, ja aloituksessa on mukana jopa itämaisia sävyjä. Puhutut vokaalit alussa luovat myös mystistä tunnelmaa. Biisin eri osissa käytetään eri rytmejä hyväkseen niin, ettei meinaa mukana pysyä. Mukavat blastbeatit sieltä biisin seasta kuitenkin löytyvät! Välillä meininki on hyvinkin rauhallista, ja sitten mennään taas niin lujaa, ettei hitaampi meinaa mukana pysyä. Ei voi näitä hämäläisiä ainakaan hitaudesta syyttää! Kitarariffit ovat välillä vähän yksitoikkoisia, joten biisiä olisi voinut vaikka tiivistääkin, vaikkei mistään maratoniteoksesta olekaan kyse.”Oh Lord” –biisi puolestaan on silkkaa nopeaa paahtoa alusta lähtien. Tässä biisissä suttuiset laulusoundit häiritsevät jotenkin erityisen paljon. Toisenlaisella miksauksella tämä olisi nimittäin ollut loistava biisi, josta kuulen jopa vanhan thrashin vaikutteita.

Universe Intoxicated” on hiukan rauhallisempi black metal -biisi. Tästä kappaleesta huomaa, miten yksinkertainen kitarariffi voi olla hyvinkin tarttuva, kun sitä toistetaan riittävästi. Kappale nousee levyltä yhdeksi suosikikseni, ja sen sijoittaminen levyn puoleenväliin onkin näppärä valinta – näin mielenkiinto levyn loppuosaan säilyy hienosti. Myös tätä seuraava ”New Messiah” on hieno teos, jossa vokalisti pääsee hyvin elementtiinsä esittelemään kähinöitään.

Levyn loppupuolelta löytyvä ”God”-biisi on myös hyvä osoitus siitä, miten black metallia kuuluukin tehdä. Kappale kasvaa infernaalisiin mittoihin edetessään ja sisältää melko perinteisiä black metal -elementtejä – mutta myös esimerkiksi rapsakan kitarasoolon. Hyvin samantyylinen on myös seuraava, akustisella kitaroinnilla alkava ”Cursed Decade”, joka pitää sisällään jälleen selkeän yksinkertaisen kitarariffin, joka nousee hyvin pintaan. ”Blunt Force Trauma” -biisin kohdalla alkaa jo itse asiassa miettiä, että enkös minä tämän jo aikaisemmin kuullut – sen verran samantyylinen eri kappaleiden rakenne levyllä on.

Levyn päättävä ”Pleasure Obedience” noudattelee pitkälle samaa kaavaa kuin aikaisemmatkin biisit; jokin viimeinen koukku siitä jää puuttumaan, mutta loppujen lopuksi ajatus kuunnella levy uudelleen nousee kuitenkin pintaan.

Black metallille tyypilliset biisien osion vaihtelut ovat levyllä mukana kantavana tekijänä. Joidenkin kappaleiden kohdalla tuntuu, että eri osioita on ahdettu vähän liikaakin mukaan, mutta toisissa biiseissä rytminvaihdokset ovat aivan paikallaan! Vahva osoitus black metallista on myös se, että monet biisit alkavat akustisella tai muuten rauhallisella osiolla, josta sitten teosta kasvatetaan ja luodaan näin äkäistä tunnelmaa. Toisaalta musiikkiin on saatu upotettua vivahteita muiltakin metalligenreiltä, joten sanottakoon tätä nyt sitten vaikka moderniksi black metalliksi.

Vaikka ”Aletheia”-levylle on selvästi mietitty jonkinlainen draaman kaari kappalejärjestykseen, niin hienoinen yksitoikkoisuus levyä alkaa loppupuolella jo vaivata. Kaiken kaikkiaan kyseessä on kuitenkin vallan oiva debyyttilevy, josta on hyvä lähteä jalostamaan musiikkia eteenpäin seuraaville julkaisuille.

7/10

Kappalelista:
01. Praised Be I
02. Sat
03. Tan
04. Oh Lord
05. Universe Intoxicated
06. New Messiah
07. God
08. Cursed Decade
09. Blunt Force Trauma
10. Pleasure Obedience

http://www.nihilmortum.com/

Kirjoittanut: Rudi Peltonen

Kommentoi julkaisua