Koska toukokuussa ilmestynyt George Kolliaksen sooloalbumi ”Invictus” oli melkoinen pettymys, toivoin, että Nilen kahdeksas kokopitkä ”What Should Not Be Unearthed” olisi paljon parempi julkaisu. Odotellessani saavani ”What Should Not Be Unearthedin” arvioitavaksi kuuntelin muun muassa Nilen 2000-luvun tuotannosta joitakin satunnaisia kappaleita ja pohdin samalla, mitä eroa voisi olla Kolliaksen sooloalbumin ja Nilen koko diskografian välillä. Totesin itsekseni, että tuskin mitään, vaikka ennen ”Invictus”-albumin arviointia ajattelin aivan toisin. Voinkin lähestyä rennolla mielellä ”What Should Not Be Unearthedia”.

Laulaja Karl Sanders kertoi haastattelussa uuden albumin tarjoavan koko rahan edestä yhtä raskaita kappaleita kuin kymmenen vuotta sitten julkaistulla ”Annihilation of the Wicked” -albumilla (2005) oli. Edellisellä kokopitkällä ”At the Gates of Sethulla” (2012) olleet modernit kokeilut on nyt jätetty pois ja keskitytty pelkästään äärimmäisen raskaaseen metalliin. Sanders puhui asiaa, sillä heti kättelyssä albumin räjäyttää kolme ensimmäistä kappaletta, jotka ovat niin brutaalia menoa, että oksat pois. Ennen kaikkea ”Call to Destruction” toimii kuin nyrkki silmään, ja kappale on kuin luotu keikkoja varten. Perkele, levyn sounditkin ovat kuin ”Annihilation of the Wickedistä” haettu, eli erittäin raskaat!

Innostuin albumista sen verran, että odotin levyn loppupuolelta samaa mureutta, jota alkupuoli tarjosi. Toisin kuitenkin kävi, sillä on vähän siinä ja siinä, miten loppupään kappaleisiin oikein voi suhtautua. Tuntuu kuin kappaleet jumittuisivat paikalleen tai sitten niihin on todella vaikea päästä sisälle. Tilannetta ei helpota se, että osaan kappaleista, kuten esimerkiksi ”What Should Not Be Unearthediin”, on lisätty hieman turha loppuosa, jonka vuoksi kappale venyy pitkäksi viisuksi. Poikkeuksena ”Rape of the Black Earth” joka toimii suhteellisen hyvin, vaikkei ihan yllä levyn parhaisiin sävellyksiin.

”What Should Not Be Unearthed” ei ole Nilen parhaita albumeita, mutta on ehdottomasti parempi kuin moderni ”At the Gates of Sethu” tai Kolliaksen ”Invictus”. ”What Should Not Be Unearthed” on ikään kuin jatkoa ”Annihilation of the Wickedille”, mutta tavallaan albumi kuulostaa myös hieman halvalta kopiolta siitä. Mikäli saamme kuulla tulevaisuudessa lisää uutta Nilea, olisin tuotokseen todella tyytyväinen, jos Karl ja kumppanit hioisivat kappaleita pikkiriikkisen paremmiksi ja jatkaisivat muilta osin samaan tapaan kuin nyt.

7½/10

Kappalelista:
01. Call to Destruction
02. Negating the Abominable Coils of Apep
03. Liber Stellae – Rubaeae
04. In the Name of Amun
05. What Should Not Be Unearthed
06. Evil to Cast Out Evil
07. Age of Famine
08. Ushabti Reanimator
09. Rape of the Black Earth
10. To Walk Forth from Flames Unscathed

Nile Facebook
Nile Offical website

Kirjoittanut: Sami Elamaa