Nilen Karl Sanders Dallas Toler-Waden lähdöstä: ”Emme pidä sitä menetyksenä. Pidämme sitä mahdollisuutena liikkua eteenpäin”
Underground Voice haastatteli hiljattain yhdysvaltalaisen teknistä death metallia esittävän Nile -yhtyeen kitaristia, Karl Sandersia 15.2. ennen yhtyeen konserttia Portugalissa. Haastattelun on litteroinut Blabbermouth.net.
Sanders kertoo ajatuksiaan yhtyeen pitkäaikaisesn kitaristi-laulaja Dallas Toler-Wadenin lähdöstä vuonna 2017:
Mainos päättyy
”Emme pidä sitä menetyksenä. Pidämme sitä mahdollisuutena liikkua eteenpäin. Saamamme uusi tyyppi, Brian [Kingsland] on mahtava talentti. Olen varma, että näette sen tänään. Hän on sallinut yhtyeen astua eteenpäin ja liikkua eteenpäin.”
Kysyttäessä, kuvitteliko Sanders Nilen saavuttavan pitkää uraa, kun yhtye perustettiin vuonna 1993:
”En, en tietenkään. Kun aloitimme, olisimme olleet tyytyväisiä siihen, että soitamme paikkakunnallamme ja että musiikkiamme kuultaisiin. Emme koskaan olettaneet, että pääsemme näin pitkälle, mutta jos metallijumalat ovat armollisia, on pakko sanoa kyllä. Sinun täytyyä hyväksyä, sillä sitä elämä on.”
Kysyttäessä, pitääkö hän Nilea ”isona” death metal -yhtyeenä:
”En ajattele tuollaisia asioita. Ajattelen Nilea, sen musiikkia, sen faneja. Noita asioita minä mietin. Kuinka iso, kuinka pieni, sillä ei koskaan ole ollut meille väliä. Kuten sanoin hetki sitten, kun me aloitimme, me emme koskaan välittäneet siitä, miten iso bändistä tulisi. Meille oli tärkeää musiikin tekeminen ja toivottavasti sen jakaminen ihmisten kanssa.”
Kysyttäessä, onko musiikin kirjoittamisesta tullut helpompaa:
”En kutsuisi Nilea ’helpoksi’. Se ei ole helppoa musiikkia. Mielestäni ajan kuluessa, mitä enemmän albumeja teemme, sen haastavampaa on tehdä sitä mitä teemme, mutta löydämme uusia tapoja tehdä sitä.”
Sanders kertoo, milloin seuraavaa Nile -albumia sopii odottaa:
”Mahdollisesti vuoden lopussa. Meillä on toistaiseksi kuusi valmista kappaletta. Se on synkkä, paha ja eeppinen. Sillä on oma henkensä. Se ei ole juurikaan samanlainen kuin mikään sitä edeltänyt albumi. Sanoisin, että se on hengeltään lähempänä vanhimpia albumeitamme.”
Mainos päättyy