Nilen Karl Sanders paljastaa Kaaoszinelle bändin saapuvan Suomeen ensi vuonna
Egyptiläistä tematiikkaa sanoituksissaan hyödyntävä, teknisen death metalin uranuurtaja Nile julkaisee tänään uuden levynsä ”What Should Not Be Unearthed”. Bändin tyyli on varsin uniikki niin sanoituksellisesti kuin musiikillisestikin, ja faneille uusi levy tulee olemaan taattua laatua. Kaaoszine tavoitti bändin johtohahmo Karl Sandersin puhelimitse ja kyseli hieman levystä ja sen käsittelemistä teemoista. Opimme myös, miksi haudattujen esineiden pitäisi Sandersin mukaan todellakin pysyä haudattuina.
Morjens Karl! Mitenkäs asiat sujuvat itsesi ja bändisi osalta?
Karl Sanders: Asiathan sujuvat oikein hyvin! Albumi on saatu valmiiksi, ja tällä hetkellä promoamme sitä parhaamme mukaan. Koetamme saada keikkoja ensi vuodelle ja odotamme kovasti tulevaa Euroopan kiertuettamme Suffocationin kanssa – siitä tulee mahtava! Voin myös kertoa, että olemme tulossa Suomeen vuoden 2016 aikana, joten olkaahan valmiina, sillä rakastamme maatanne! Keikat siellä ovat aina olleet aivan huikeita!
Mainos päättyy
Olette julkaisemassa uuden albumin Nilen fanien iloksi. Albumi kantaa nimeä ”What Should Not Be Unearthed”, ja se julkaistaan 28.8.2015. Voisitko ihan ensiksi kertoa hieman albumin taustoista? Milloin ryhdyitte työstämään albumia ja kauanko sen tekeminen vei?
Karl Sanders: Ryhdyimme kirjoittamaan kappaleita albumille viime kesänä, muistaakseni kirjoitimme niitä tammikuuhun asti, jolloin aloimme äänittää levyn rumpuja. Maaliskuussa kappaleet olivat kokonaan valmiita, ja ryhdyimme purkittamaan niitä kukin tahollamme; suurin osa tehtiin kotistudiollani, joka on käytännössä taloni yläkerrassa. Muut bändin jäsenet työskentelivät myös muilla studioilla, mutta minulle riitti oma studioni.
Oliko studiotyöskentely samanlaista kuin edellisillä albumeillanne vai tehtiinkö joitain asioita tällä kertaa eri tavalla?
Mainos päättyy
Karl Sanders: Teimme pieniä mutta hyvin tärkeitä muutoksia työskentelyymme. Ensimmäisenä mainitsen kitarasoundin, jonka tiimoilta palasimme ajassa taaksepäin. Käytimme erilaisia vahvistimia saadaksemme hieman likaisemman äänimaailman, samankaltaisen kuin vanhoilla levyillämme. Halusimme eroon edellistä albumia vaivanneesta puhtauden ja veitsentarkan työskentelyn tyylistä. Toinen oikeastaan jo kirjoitusvaiheessa muuttunut asia oli se, että halusimme tehdä biiseistä raskaita ja melodioiltaan tarttuvia, jotta fanit saisivat hyvän tarttumapinnan levystä. Saimme pakattua kappaleisiin paljon hyvää ja hyytävää fiilistä, joten tämä levy on tyyliltään täysin päinvastainen kuin muutama edellinen levymme.
Nile on aina ollut tunnettu ”historiallisista” lyriikoistaan, joiden inspiraationa toimii usein muinainen Egypti. Tällä kertaa olet huolissasi siitä, että jotain vaarallista ja tappavaa tullaan kaivamaan esille. Voisitko hieman kertoa, millaisia asioita lyriikat tällä kertaa käsittelevät?
Karl Sanders: ”What Should Not Be Unearthed” on tavallaan metafora asioille, joita emme saisi tutkia vaan jotka pitäisi jättää rauhaan, koska ylöskaivettuna pahoja asioita tulee tapahtumaan. Lyriikat ovat tälläkin kertaa perinteisistä egyptiläisistä tarinoista ja teemoista, mutta mukana on myös hieman nykyaikaan perustuvaa materiaalia. Esimerkkinä tästä on historiallisten paikkojen tuhoaminen, jota tapahtuu paljon varsinkin Lähi-Idässä, Syyriassa ja Irakissa. Kulttuuriamme tuhotaan ja siihen kuuluvia esineitä varastetaan ja myydään pimeillä markkinoilla, mikä on kulttuurin raiskaamista. Levyllä on kaksi kappaletta tästä aiheesta, ”Rape of the Black Earth” ja ”Call to Destruction” , jälkimmäinen varsinkin, koska se kertoo ääri-islamisteista, jotka ovat äskettäin uhanneet tuhota pyramidit! Tuo on melkoisen järkyttävää puhetta ja ajattelin, että jonkun pitäisi tehdä tästä metallibiisi. Totesin heti, että meidän lienee syytä tehdä se. Jos joku muu bändi tekisi tästä aiheesta kappaleen, puhelimeni soisi ja minulta kysyttäisiin: ”Karl, miksi vitussa sinä et tehnyt tästä biisiä?”
Vaikka kaksi kappaletta kertookin osittain samasta asiasta, en halua kirjoittaa samasta teemasta moneen kertaan, vaan haluan luoda aina uutta musiikkia, sillä maailmaan mahtuu sitä aina lisää.
Mainos päättyy
Olet kirjoittanut vuosien varrella kappaleita monista muinaisista asioista. Onko edelleen joitain teemoja, joista et ole kirjoittanut vielä mutta haluaisit kirjoittaa? Vai kirjoitatko vain aina siitä, mitä mieleesi juolahtaa?
Karl Sanders: Työskentelen aina sillä inspiraatiolla, jonka metallin jumalat minulle milloinkin suovat. Yleensä menen kirjastooni ja otan sieltä yhden kirjan sattumanvaraisesti ja avaan sen joltain sivulta; sen sivun sisällöstä tulee uusi kappale. Mistä tahansa aiheesta voi saada hyvän kappaleen, jos pidät mielesi avoimena. Tuhannet mahdollisuudet odottavat kirjahyllyssäsi! Tällainen riskienotto tekee tästä mielenkiintoista ja vaihtelevaa.
Edellinen albuminne ”At The Gates of Sethu” julkaistiin 2012. Jos vertaat edellistä levyänne uuteen levyynne, millaisia musiikillisia eroja löydät levyjen väliltä? Onko musiikki kehittynyt johonkin tiettyyn suuntaan tai onko sitä kenties viety johonkin tiettyyn suuntaan tarkoituksella.
Karl Sanders: Haimme tarkoituksella hyvin vanhanaikaista ja hengittävää soundia. Lähestyimme biisien tekemistä eri tavalla, koska toisinaan tekninen death metal kehittyy hieman liian tekniseksi, kappaleista tulee pitkiä teknisiä esityksiä biisien sijaan. Me halusimme tehdä kappaleista muistettavia ja lisätä niihin tarttumapintaa ja mystisyyttä. Fanien täytyy ymmärtää, mitä haluamme kappaleilla kertoa, ja siksi niiden täytyy olla helposti lähestyttäviä ja samanaikaisesti helvetin hyviä metallibiisejä!
Mainos päättyy
Osa nykyisistä bändeistä keskittyy ehkä hieman liikaa teknisyyteen ja unohtaa tehdä biiseistä biisejä.
Karl Sanders: Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja minä sentään soitan kitaraa teknisessä death metal -bändissä! Huomaan usein, että jos genren biisit ovat tyyliin ”mahtava kitarariffi 40 kertaa ja koko ajan päälle itseään toistavaa blastbeatia”, väsyn siihen alle puolessa minuutissa. Monet fanit ovat myös samaa mieltä tästä ja sanovat, että monet uudet bändit pyrkivät liikaa teknisyyteen ja unohtavat tehdä biiseistä itsessään hyviä. Toisinaan hitaampi tempo ei ole pahasta.
Ymmärtääkseni myös kansitaiteeseen liittyy taustatarina, voisitko kertoa kuka albumin on piirtänyt ja mistä se kertoo?
Karl Sanders: Sen on tehnyt puolalainen taiteilija Xaay. Kun ryhdyin suunnittelemaan, mitä kannessa pitäisi olla, hain hieman taustamateriaalia ja esitin ne taitelijalle. Ajatus pyöri koko ajan albumin nimen ympärillä: jotain mitä ei saisi kaivaa esiin. Xaay teki loistavaa työtä kannen suhteen, itse näen siinä portaalin tai rasian – ehkä jonkinlaisen tähtiportin? Varmaa on vain se, ettei sitä saa kaivaa esiin ja avata, koska siellä on jotain pahaa. Jokuhan hautasi sen juuri siksi, ettei sitä avattaisi! Se on vähän kuin Hellraiser-elokuvissa, joissa on se arvuutuslaatikko, jos avaat sen niin Pinheadin suunnitelmat toteutuvat, eli älä avaa sitä vitun laatikkoa!
Mainos päättyy
Mutta toisaalta, me olemme ihmisiä ja vaistomme käskee meitä toisinaan tekemään asioita, joita meidän ei todellakaan pitäisi tehdä.
Erästä elokuvaa lainatakseni: ihmisten pitäisi miettiä, pitäisikö heidän tehdä asioita, ei miettiä, kykenevätkö he niihin.
Karl Sanders: Tuo taitaa olla Independence Daystä, jossa tutkija miettii kohtauksessa aikaansaannoksiaan ja toivoo, ettei niitä olisi keksitty. Sama periaate tässäkin asiassa.
Lähdette kiertueelle melkeinpä saman tien levyn julkaisun jälkeen. Millä mielin odotatte tulevaa Euroopan kiertuetta ja onko uuden levyn biiseistä jo selvillä varmoja live-hittejä?
Karl Sanders: Ehdottomasti, tiedämme mitä biisejä tulemme soittamaan livenä; soitamme vakiona setissä kuutta uuden levyn kappaletta. Tietysti haluamme soittaa uusia kappaleita faneillemme, ja live-setissä on ainakin ”Cult of Destruction”, ”In the Name of Amun” ja muutama muu kappale. Siitä tulee hauskaa, koska uusien biisien soittaminen saa kiertämisen tuntumaan aina tuoreelta.
Millaisia suunnitelmia bändillä on loppuvuodelle kiertueen jälkeen?
Karl Sanders: Euroopan kiertueen jälkeen suuntaamme Australiaan, Indonesiaan, Thaimaahan ja matkustamme jopa Balille! Siellä on kuulemma jokin metallifestari. Emme ole koskaan ennen soittaneet Balilla emmekä kyllä tiedä, että kukaan muukaan olisi, mutta siellä vaikuttaisi olevan kysyntää. Aina sitä oppii jotain uutta!
Kiitoksia haastattelusta ja hyvää jatkoa sinulle ja bändille. Mikäli haluat tähän loppuun sanoa jotain suomalaisille faneillesi, sana on vapaa!
Karl Sanders: Emme malta odottaa, että pääsemme takaisin Suomeen. Me rakastamme suomalaisia faneja ja olemme soittaneet pari parasta keikkaamme Suomessa. Tuleva keikkamme tulee olemaan mahtava!
https://www.facebook.com/nilecatacombs
Haastattelu: Samuli Jalonen