Nimensä mukaisesti melkein jopa liian nopea – Arvostelussa Archspiren ”Too Fast to Die”

Jos lähdetään puhumaan, mistä musiikin genreistä löytyy eniten tulkinnanvaraisuuksia, on tekninen death metal listallani aika korkealla. Vaikka tech-deathin tunnusmerkit voidaankin rajata karusti eksoottisiin kappalerakenteisiin ja instrumenttien insinöörimäisen tarkkaan ja monimutkaiseen soittamiseen, mahtuu tyylilajin alle tolkuton määrä erityyppisiä orkestereita. Sen verran kuin olen perehtynyt asiaan useamman vuoden kuuntelulla ja netissä tappelemalla, niputtaisin suurimman osan bändeistä joko perinteisemmän tai modernimman tyylisuunnan edustajiin. Esimerkkeinä vanhemman koulukunnan menosta voisi mainita Defeated Sanityn, Suffocationin, Necrophagistin ja Gorgutsin kaltaiset yhtyeet.

Uudemmassa tyylisuunnassa perinteisemmästä death metal -rymistelystä mennään astetta puhtaampaan ilmaisuun, jossa kimurantit kappalerakenteet ja virtuoosimainen soittaminen priorisoidaan raaemman äänimaailman tieltä. Soundeja on siistitty perinteisempään menoon verrattuna paikoin todella paljon, mikä ei todellakaan ole kaikkien örinäpörinäfanien mieleen. Esimerkkeinä tuosta äänimaailmasta toiminevat varsin hyvin The Zenith Passage, First Fragment, Vitrified Entity ja Ophidian I.

Uudemman tyylisuuntauksen ehdottomasti huomionarvoisin yhtye on kuitenkin kanadalainen, vuonna 2009 perustettu Archspire. Yhtyeen kolmas levy, vuonna 2017 julkaistu ”Relentless Mutation” nosti yhtyeen isomman yleisön tietoon. Kyseinen levy aiheutti ilmestymisensä aikoihin allekirjoittaneessa sen, ettei mikään muu bändi tuntunut hetkeen oikein miltään. Levyllä kuultavat muusikot tuntuivat kuuluvan maailman parhaimmistoon. Varsinkin vokaaleissa ja rummuissa tapahtui niin sairaita juttuja, että vastaavat suoritukset olivat millä mittapuulla tahansa melkoisia harvinaisuuksia. Vaikka saman tason tekninen osaaminen oli jo aiemmilla levyillä läsnä, jäivät kokonaisuudet biisinkirjoituksen huomattavien puutteiden takia enemmänkin puolen tunnin pituisiksi soitinmasturbaatiosessioiksi.

Bändin vuonna 2021 julkaistu ”Bleed the Future” on edelleen omissa kirjoissani yksi parhaista koskaan julkaistuista moderneista death metal -levyistä. Nyt, neljän ja puolen vuoden odotuksen jälkeen, on jatkaja täällä. Yhtyeelle on myös sattunut ja tapahtunut monenmoista. Yksi yhtyeen peruspilareista, rummuista vastannut Spencer Prewett, nosti kytkintä ja tilalle saatiin Inferistä tuttu Spencer Moore. Rekryprosessista saatiin aikaan ihan kelvollinen mediashow, ja koesoittovideoita on katsottu YouTubessa satoja tuhansia kertoja. Samalla Kanadan pojat löivät ennen albumin julkaisua tulille varsin menestyksekkään joukkorahoituskampanjan. Archspire operoi nykyään ilman levy-yhtiön tukea. ”Bleed the Future” voitti vuonna 2022 myös Metal/Hard Music Juno-palkinnon, jota voidaan pitää Kanadan vastineena Amerikan Grammyille.

Kuten mielipiteestäni ”Bleed the Futurea” kohtaan voi päätellä olivat ennakko-odotukset ”Too Fast to Dieä” kohtaan varsin korkealla. Spencer Prewittin tasoisia rumpaleita ei maailmasta löydy kovin montaa, minkä takia play-napin painaminen on harvoin jännittänyt ihan yhtä paljon. Levyn aloittava ”Liminal Cypher” vei pelot saman tien pois, ja ensireaktionani huomasin nauravani ääneen sitä, miten päätöntä menoa oli taas luvassa.

Oliver Rae Aleron osoittaa jälleen kerran olevansa yksi metallimaailman uniikeimmista vokalisteista. Hän latoo tekstiä örinämuodossa tiskiin samalla tahdilla kuin Tiimarin asiakaspalveluun pahemman kerran pettynyt Sirpa-mummo. Jos joku vielä heittää vitsiä ”onko örinäsooloja olemassa”, voi sellaista käydä ihastelemassa ”Human Murmurationilta” tai ”Carrion Ladderin” introsta.

Spencer kakkonen lunastaa pitkälti häneen kohdistuneet käsittämättömän suuret odotukset takomalla rumpuja edeltäjänsä kaltaisella tarkkuudella. Ainoana isompana kritiikkinä yhtyeen tavaramerkiksi muodostuneet tuplabasari-burstit eivät ole yhtä ahkerassa käytössä kuin aiemmin. Jared Smith taustoittaa kappaleet tuttuun tyyliin epäinhimillisen upeilla bassokuvioilla. Kitaristit Tobi Morelli ja Dean Lamb hoitavat tonttinsa myös sellaisella taituruudella, joka on aiheuttanut YouYuben kitarapuolella ahdistusta ja ihailua.

Hypetyksestä huolimatta ensimmäinen kuuntelukerta jättää käteen hämmentävän kädenlämpöisen tuntuman. Albumi tuntuu pariin aiempaan levyyn verrattuna varsin tasapaksulta kokonaisuudelta. Albumilta löytyvät toki ne omat kohokohdat esimerkiksi ”Liminal Cypherin” tehokkaasta startista ja singlenäkin julkaistun ”Limb of Leviticuksen” surumielisen jylhistä melodioista. Kaikki on päällisin puolin enemmän kuin kunnossa, mutta aiemmilta levyiltä tuttuja ”mitä helvettiä tässä just tapahtui” -hetkiä ei löydy entiseen malliin. Levyn päätösraita on siitä hyvä esimerkki. Vaikka ”Too Fast to Die” vie tempon laittoman koviin lukemiin, ei se tavoita samanlaista vaaran tunnetta kuin aiemman levyn finaali ”A.U.M.”.

Levy alkaa avautua paremmin useamman kuuntelukerran jälkeen, ja mausteisia yksityiskohtia löytyy, kun niitä osaa etsiä. ”Too Fast to Die” poikkeaa sitä edeltäneestä albumista siten, että tempoa pidetään tavalla tai toisella varsin kovana kautta levyn. Siinä missä aiemmin on saanut sydän kurkussa jännätä, vedetäänkö seuraavassa mutkassa kymppi vai satanen lasissa, mennään nyt paljon nopeammilla kierroksilla, mikä ironisesti nimenomaan vähentää vauhdin tuntua. Moottoritiellä tasainen 100-120 km/t vaihtelu ei tunnu erityisen vauhdikkaalta kokemukselta. Keski-Suomen koukeroisten ja kuoppaisten sivuteiden 80 km/t -kyltit tuntuvat rajoitusten sijaan enemmänkin haasteilta.

Jos kuulisin Archspireä ensimmäisen kerran, olisi arvosana varmasti korkeampi. Yhtyettä jo lähes kymmenen vuotta fanittaneena voin todeta, että kappaleet ovat yksittäisinä latauksina edelleen kovinta tavaraa, jota genrestä löytyy. Albumikokonaisuus ei kuitenkaan yllä draaman kaaren tai vauhdin tunteen osalta ihan samalle tasolle, johon Archspire on aiemmin kyennyt. ”Too Fast to Die” on kaikesta huolimatta yksi tämän vuoden kovimpia tech-death-julkaisuja.

Kappalelistaus:

1. Liminal Cypher
2. Red Goliath
3. Carrion Ladder
4. Anomalous Descent
5. The Vessel
6. Limb of Leviticus
7. Deadbolt the Backward
8. Too Fast to Die