Nimestään huolimatta ”Scars” ei jätä kivuliaita muistoja – arviossa Nassonin debyyttialbumi

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 3.2.2022

Chileläisen multi-instrumentalistin ja tuottajan nimen mukaan nimetty Nasson, julkaisi tammikuussa esikoisalbuminsa. Yhtyeen keulahahmona on muun muassa Sinner’s Bloodissa vaikuttanut monitaituri Nasson, joka on tällä kokoonpanolla kaapannut myös lauluosuudet haltuunsa lukuisten soittimien lisäksi. Ja mikäpäs siinä, kun chileläismuusikko on pätevä laulajanakin.

Olen sattunut kirjoittamaan Sinner’s Bloodin debyyttialbumista vuoden 2020 lopussa, joten en voinut vastustaa kiusausta, vaan minun piti vertailun vuoksi kuunnella kyseisen yhtyeen albumia, jotta kuulisin, miten Sinner’s Blood ja Nasson eroavat toisistaan. Molemmat yhtyeen operoivat raskaan rockin maastossa, mutta Nasson on painottanut ilmaisuaan selvästi melodisempaan ja ilmavampaan suuntaan. Tästä seuraakin se, että ”Scars” on ilahduttavan monipuolinen albumi, vaikka fokus onkin jämäkästi hard rockissa.

Pitkäsoitto alkaa suoraviivaisilla ”Not Today” ja ”Room 108” -kappaleilla, joista jälkimmäisessä on hienoisia Eclipse-vivahteita. Kun tunnelma on kohotettu onnistuneesti, muuttuu äänimaisema eeppiseksi ”Mother Moonin” myötä. Kyseisellä kappaleella Nasson pääsee loistamaan niin äänensä kuin soittotaitojensa puolesta. ”Runaway” ohjaa tunnelmaa jälleen energisen pomppimisen suuntaan, kun ”On The Other Side” -kappaleella raotetaan vastaavasti hauraampaa tunnelmaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kuudennen kappaleen jälkeen Nasson takoo rautaa, kun se on kuumaa, eli lyö ilmoille toinen toisensa perään raskaita rock-kappaleita. Muutosta kaavaan tuo ”When It Rains”, jolla kuullaan Alessandro Del Vecchioia Nassonin ohessa. Myös peräti neljä vierailevaa vokalistia sisältävä ”We Are The Army” erottuu edukseen. Usean vokalistin lisäksi kappale pistää korviin pop metal -vivahteilla, jolla alustetaan selvästi päätöskappaletta. Valitettavasti Caterina Nixin, Mizuho Linin, Robledon ja Gui Oliverin lauluosuuksista huolimatta ”We Are The Armylla” ei ole erityisen mieleen painuva kappale, vaan teos kuulostaa hyvin samalle kuin moni muukin pop metal -kappale.

Nassonin debyyttialbumi hipoo kestoltaan 50 minuutin rajaa, mikä on pitkä aika hard rock -albumille. Runsaasta annistaan huolimatta pitkäsoitto pysyy yllättävän hyvin kasassa kuten kuunteluintokin. Hienoista mielenkiinnon herpaantumista saattaa tosin tapahtua pitkäsoiton loppua kohden. Kaikkinensa ”Scars” on kuitenkin miellyttävä ja helposti lähestyttävä pitkäsoitto, mikä rakentuu pitkälti Nassonin karismaattisen äänen ja monipuolisten sovitusten varaan.

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen