Nimetön kokoelma on massiivinen otanta Flying Circuksen tuotannosta

Saksalainen progressiivista rockia soittava juhlistaa tänä vuonna 30-vuotista uraansa. Juhlan kunniaksi saksalaisyhtye uudelleen äänitti osan kappaleistaan, ja julkaisee nimettömän kokoelma-albumin ensi viikolla. Kokoelmalle on valikoitunut 15 kappaletta yhtyeen uralta, aina varhaiselta ”Out Of The Wasteland” -albumilta viime vuonna julkaistulle ”1968”-pitkäsoitolle saakka.

Flying Circus tuli itselleni tutuksi viime vuonna julkaistun ”1968”-pitkäsoiton myötä. Välittömän vaikutuksen yhtyeessä tekivät niin sen progressiivinen, kuin psykedeelisyyteen taipuvainen soundinsa. Myös vokalisti Michael Dorpin ääni kiinnitti huomioni, sillä laulajan äänessä on samankaltaisia vivahteita kuin Placebon Brian Molkolla ja Led Zeppelinin Robert Plantilla.

Kuten kokoelma-albumi -konseptista voi päätellä, on Flying Circuksen nimetön kokoelma kattava kurkistus saksalaisyhtyeen diskografiaan. Huolimatta siitä, että levylle on koottu kappaleita eri pitkäsoitoilta ja vuosikymmeniltä, on albumi yllättävän eheän kuuloinen. Osittain tämä selittyy kappaleiden uudelleen äänittämisellä, mutta varmasti myös se vaikuttaa, ettei Flying Circuksen soundi ole muuttunut radikaalisti vuosikymmenten aikana.

15 kappaleen joukkoon mahtuu niin lyhyitä, pitkiä kuin instrumentaalisia sävellyksiäkin. ”1968”-albumilta valitut kappaleet pistivät korviini ensimmäisinä, mutta lähemmän tarkastelun jälkeen myös muita hienouksia alkoi paljastua. Mieleenpainuvimpia hetkiä ovat levyn pisin kappale, ”The World Is Mine”, mahtipontinen ja stemmalauluja sisältävä ”Cut It Deep”, sekä harmoninen ”Carpe Noctem”. Vaikka monet kappaleet ovat helposti lähestyttäviä, sisältää pitkäsoitto paljon nautittavaa progressiivisen ja ilmavan ilmaisun ystäville. Vielä pitkäsoiton lopussakin heitä hellitään usealla pitkäkestoisella sävellyksellä. Ja juuri sellaisissa sävellyksissä Flying Circus on omimmillaan.

Flying Circuksen nimetön kokoelma-albumi hipoo kestonsa puolesta 80 minuutin rajapyykkiä ja samalla myös kärsivällisyyden rajoja. Yhdeltä istumalta kuunneltuna konsepti on turhan massiivinen, mutta satunnaisotantana albumi palvelee hyvin. Nimetön kokoelma-albumi on monipolvinen ja yllättävän raikkaan kuuloinen, vaikka osalla sävellyksistä on jo vuosikymmeniä ikää. Jos Flying Circus ei ole vielä tuttu, kannattaa tutustuminen aloittaa tämän albumin myötä.

8/10

Kappalelista:

  1. The World Is Mine
  2. Dystopia
  3. Fire (I Wanna Go)
  4. Seasons
  5. Bedevere’s Wake
  6. Cut It Deep
  7. Derry
  8. Follow The Empress
  9. Carpe Noctum
  10. Living A Lie
  11. The Hopes We Had (In 1968)
  12. Voices In The Rain
  13. Pride Of Creation
  14. The Edge Of The World
  15. The Jewel City

Flying Circus Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua