”No More Masks” ilahduttaa monipuolisuudellaan ja asenteellaan – arviossa Behind This Guiltin debyyttialbumi

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 5.7.2021

Kahdesta sisarusparista (Santeri ja Teijo Shemeikka, Anna-Riikka ja Ville Pöyhönen) koostuva Behind This Guilt julkaisi kesän alkumetreillä debyyttialbuminsa. Vaihtoehtorockin ja hard rockin piirteitä omaava yhtye on saanut aikaan kiinnostavan kokonaisuuden, josta riittää makusteltavaa pidemmäksikin toviksi.

Vokalisti Santeri Shemeikan ääni on melankolinen, ja kun yhtyeen soundista löytyy myös surumielisyyttä, saattavat ensimmäiset ajatukset johdatella luulemaan, että Behind This Guilt olisi kallellaan goottirockiin. Nämä ajatukset hälvenevät nopeasti, mitä pidemmälle ”No More Masks” -albumia kuuntelee.

Behind This Guilt ei ole poteroitunut melankoliaan, vaan uskaltaa liikkua rohkeasti yli genrerajojen. ”Breaking Day” -kappaleella yhdistellään sulavasti pop-rockmaista tarttuvuutta tummuuteen, kun taas ”Womanizer” flirttailee suoraviivaisemmin hard rockin suuntaan. Vastaavasti ”Dependent”-kappaleella Behind This Guilt yllättää kuuntelijan aggressiivisella ulosannillaan ja ”Another Face” -teoksella yhtye luo aiempaa ilmavampaa ja henkeäsalpaavampaa äänimaisemaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Behind This Guilt kuulostaa hyvältä, kun yhtye tulittaa ilmoille tarttuvia melodioita ja energiaa. ”Farewell”-kappale on kuitenkin todiste siitä, että Behind This Guiltilta luonnistuu myös pelkistetymmän ja hillitymmän äänimaiseman luominen. Ja hyvin onnistuukin, sillä kyseinen kappale on albumin pysäyttävin.

Kuten kaikesta edellä mainitusta voi päätellä, on ”No More Masks” -albumin sisältö vaihtelevaa ja monipuolista. Erilaisista lähestymiskannoista huolimatta pitkäsoitto ei ole sekava, vaan Behind This Guilt on onnistunut pitämään kokoanisuuden hienosti kasassa. Rohkealla toiminnallaan yhtye on varmistanut sen, että kuulija saa mahdollisimman kattavan käsityksen Behind This Guiltin kyvyistä eikä kuuntelija pitkästy täyspitkän äärellä. ”No More Masks” on tasokas esikoisalbumi, jonka seuraajaa odotan jo innolla.