No One Is Safe
Kaaoszinen LPRHC Fest-haastattelujen sarja jatkuu kotimaisen hardcore-yhtye No One Is Safen haastattelulla. Paikan päällä tapasimme ennen illan keikkaa yhtyeen toisen vokalistin Timon ja kitaristin Ollin.
Miten on No One Is Safella festarit lähteny käyntiin?
Timo: Vähän vaikee sanoo, ite tulin vasta äsken tähän tapahtumapaikalle. Jouko nukkuu takahuoneessa ja Heikistä ei oo tietookaa, että varmaa aika perinteisissä merkeissä on lähteny käyntii.
Olli: Itellä tietysti meni noissa järjestelypuuhissa toi eilinen ja tää päivä, nyt alkaa olla jo itekki enempi viihteellä, kun hommat rullaa omalla painollaa. Vähän rupee jännittää jo illan keikka, siellä on tiedossa kaikenlaisia ylläreitä.
Mitä illan keikan yllätykset tulee olemaa, jos saa kysyä?
Timo: Ei voi sanoa vielä, se pitää nähä. Vaikka onhan ne jo selvillä siinä vaiheessa, kun tää haastattelu julkastaan.
Mainos päättyy
Yllätyksistä sen verran, että keikalla yleisö sai vettä niskaansa, ei taivaalta vaan ilmapalloista, joita tähtäiltiin lavalta käsin. Lisäksi keikalla coveroitiin Heikille Pennywisen ”Bro Hymn” – parempia yllätyksiä en olisi osannut edes odottaa.
Tänää on viimeinen keikka nykyisen basistinne Heikin kanssa, tapahtuko kaikki hyvässä hengessä vai jäikö jollekki jotain hampaankoloo?
Timo: Ei kyllä jää mitää hampaankoloo, Heikki sano ite haluavansa lopettaa ja mitä siihen voi sanoa. Ei meillä oo missään vaiheessa ollu mitään skismaa. Kiitokset Heikille näistä vuosista, aina on ollu hiton hauskaa ja hiton hyvät setit.
Olli: Ymmärtäähän sen, kun Heikki on soittanu vuoskaudet kolmessa aktiivisessa bändissä, niin kyllä sitä pitää aina miettiä vähän tilanteen mukaa. Mutta hyvässä hengessä jatketaan, Heikki on aina ollu hyvä frendi ja aina tulee olemaa.
Mainos päättyy
Teillä on ilmeisesti jo uus basisti tiedossa, onko vielä liian aikasta paljastaa basistin nimeä?
Timo: Sanotaan näin, että mitään ei oo lyöty lukkoon, mut ollaan puhuttu ja joitain ehdokkaita varmaan on. Niistä, keitä ollaan mietitty uskotaan kyllä, että ne varmaa lähtee hyvinki hyökkäämää. Mut varmuuden vuoks ei olla vielä lyöty mitää lukkoo, pitää kuitenki ensin kattoa miten homma lähtee luistamaa käytännössä.
Olli: Kun festarit on ohi, niin lähetään työstämään uutta materiaalia ja katotaan miten uus kaveri istuu kuvioihin mukaa. Eiköhän se homma selvii kuitenki tässä ihan lähiviikkoina.
Timo: Ei sillee mitää jäätävää salailua, mut ei olla kellekkään vielä sanottu, että ”se oot muuten sinä”, niin ei viitti nytkään sanoa. Jos käykin jotain tai todetaan, että kaveri ei oo sopiva siihen hommaa.
Mainos päättyy
Onko vielä mitään suunnitelmia milloin bändi aikoo palata lavalle uuden basistin kanssa?
Timo: Aikalailla saman tien, en usko että kestäis kauaa kun saadaa ittemme taas kisakuntoo.
Olli: Varmaan jo loppukesästä tai syksyllä viimeistään.
Timo: Voisin karkeesti kuvitella, että jo syyskuussa.
Mainos päättyy
Tänä keväänä julkastiin teidän debyyttialbumi monen vuoden uurastuksen jälkeen, miten te päädyitte julkasemaa albumin Poolside Recordsin kautta?
Timo: Aku tais aikoinaa sanoa, että ne haluaa julkasta meiltä vinyylin joskus tulevaisuudessa. Siitä se homma sai alkunsa.
Olli: Pistettiin vähän promoa jopa muihinkin maihin, jos siellä olis ollu kiinnostuneita lafkoja. Mutta toisaalta muualla Euroopassa ja Jenkeissä on ihan hitosti bändejä jotka soittaa samantyyppistä kamaa kun me. Niin ihan frendipohjalta lähettiin Poolsiden remmii ja niitten kanssa homma luistaa hyvin.
Onko albumin vastaanotto ollut niin hyvää, kuin itse siltä odotitte?
Timo: On varmasti, en oo oikeestaan miettiny mitä muut siitä on mieltä. Enemmän mietin mitä ite tykkään siitä valmiista tuotteesta. Pääasia että ite ollaan siihen tyytyväisiä, jos jengi diggaa niin se on helvetin hyvä. Jos ne taas ajattelee, että se on paskaa, niin sit se varmaan on paskaa.
Teidän uus neljän bändin seiskatuumanen splitti Wake Up Call Vol. 2 ehti sopivasti festareille, kuten oli varmaan tarkotuskin. Mikä teidän osuuden biisin nimi on ja mistä se kertoo?
Timo: Biisi on nimeltään ”Never Give In”, todella kliseinen hardcore-biisin nimi. Se kertoo siitä, että ikinä ei saa luovuttaa.
Se tarkotus oliki jo aika ilmiselvä, nyt kun sai kappaleen nimen selville. Yritin ennakkoon metsästää tietoja kyseisestä splitistä, mutta mitään infoja ei vielä mistään löytyny.
Olli: Joo tosiaan 53 Stabwound ja Fit My Crime on laittanu oman osuutensa splitistä jo nettiin streamattavaks. Voi olla että Worth The Painin ja meidän biisit ei ikinä mihinkään eksy, että niitä varten tarvii ostaa se levy.
Timo: Nyt kun ruvetaan oikee makustelee noita lyriikoita, niin se on enemmän henkilökohtasesta näkökulmasta kirjotettu itelleen muistutuksena. Vaikka välillä tuntuu että joku homma ois pelkkää suossa polkemista, niin aina on mentävä eteenpäin.
Te kävitte helmikuussa vetämässä yhen keikan Tallinnassa, onko vielä ollu suunnitelmissa reissata pidemmälle Eurooppaan?
Timo: Nyt ois tarkotus alkaa säätämään Euroopan reissua, mutta se on tosiaan vasta alkuvaiheessa. Kun festarit on alta pois, niin mennään varmaan johonki istumaa iltaa ja ruvetaa miettii miten laitetaa homma pyörimää. Suunnitelmissa on ainaki Ranska-Saksa-Puola ja jotain sen suuntasta.
Olli: Tanskan kaverit MurdaTwinz varmaan hoitaa meille jotain, katotaan sit mitä sitä kautta saadaan aikaseks. Kunhan johonki päästään soittamaa ulkomaille ja tuomaa omaa musaa esille. Eiköhän tässä oo nää Suomen mestat käyty jo aika monee kertaa läpi.
Paitsi Lahden Torvi, siellä ootte käyny vasta kerran.
Timo: Täytyy kyllä sanoa, että se on helvetin paska paikka olla soittamassa. Siellä on helvetin hyviä keikkoja ja tykkään itekki käydä. Mut ehkä se lava vaa oli sen verran pieni, vähänki liikku ni koko ajan törmäili johonki.
Viimesenä täytyy vielä kysyä teidän uusista värikkäistä paidoista, missä kaikissa väreissä niitä on saatavissa ja minkä ihmeen takia? Vai onko kyseessä jonkilainen vastalause tän kesän neonvärimuodille?
Timo: Ei oikeestaan vastalause, pikemminki supporttia. Me mietittiin mitä paitoja meijän pitäis tehä, meillä on yks uus malli mikä keksittii muutama kuukaus takaperin, mut ei ehitty saamaa sitä riittävän aikasin valmiiks. Se on nyt valmis, mut se ei ehtiny tänne. Sit päädyttiin tekemää tota vanhaa mallia, mut ajateltii että on ihan liian tylsää tehä niitä samoja tummansinisiä tai mustia. Nyt kun on festarit, ni laitettii vähän villimpää väriä sekaa; niitä on vaaleensinistä, keltasta, punasta, pastelli-violetti, vaaleenpunasta..
Olli: Se pastelli-violetti oli kyl ehdottomasti kaikkein hirveimmän näkönen. Itse asiassa ne meni jo kaikki, meillä on enää vaa yks vaaleenpunanen, sellanen oikee porsaanpunanen.
Timo: Niinku pesukoneessa ois ollu joku vanha rätti joka on värjääntyny ja kulahtanu – sellanen oikee kulahtanu pinkki.
Olli: Festarin kunniaks tehtii noita keltasia mustalla printillä, ne oli itse asiassa ihan siistejä – oikeestaa ainoo mistä ite tykkäsin. Joku hullu niitä on sit ostanu, ku kaikki on menny.
Loppuun vielä kiitokset, terveiset ja sana on vapaa.
Timo: Kiitos kaikille ketkä tulee keikoille ja myllyttää, kiitos myös Poolsidelle ja kaikille ketkä on tukenu levyn kanssa. Itse asiassa suurin kiitos vielä Heikille, Hese oli alusta asti mukana ja vielä hiton pitkää – kiitos kaikesta ja menneistä vuosista.
Olli: Muistakaa poimia levy jos sitä ei oo vielä hallussa, vielä löytyy muutamia kappaleita.
Kaaoszine kiittää haastattelusta ja toivottaa hyvää loppukesää koko bändille.
Haastattelu: Tommi Hämäläinen
Kuvat: Jetro Stavén