Noitavasara julkaisi uuden ”Noir”-EP:n

Kirjoittanut Minttu Koskinen - 7.8.2022

Kotimainen heavy rock -yhtye Noitavasara julkaisi perjantaina uuden ”Noir”-nimisen EP:n, joka sisältää viisi kappaletta. Noitavasara on perustettu vuonna 2012 Etelä-Pohjanmaan (Kurikka, Ilmajoki, Kuortane) apatiaan peittyneillä lakeuksilla. Bändin kuvailu lyhyesti voisi kuulua seuraavasti: Neljä elämän potkimaa keski-ikäistä miestä, kaiken alleen murskaava kitara, routaisen maan rytmi sekä ylärekisterissä kulkeva outolinnun laulu. Lyriikat maalaavat makaaberia maisemaa. Kaiken takana kukkii kuitenkin huumorin musta kukka.

Yhtyeen kitaristin ja lauluntekijän Toni Leppisen innoittajina ovat toimineet Iron Maiden, YUP sekä Valse Triste mutta omia teitään kulkeva ja trendeistä piittaamaton Noitavasara kuulostaa silti vain itseltään.

Bändi kuvailee tuoretta julkaisuaan seuraavasti:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”’Nyt minusta on tullut kuolema, maailmojen tuhoaja’, totesi ydinfyysikko Oppenheimer tuijottaessaan tuhannen auringon kirkkauteen.

Me Noitavasarassa emme kykene tuhannen tähden suoritukseen (tuskin edes viiden) ja osittain siitä syystä uusi levymme saikin valoa varsin huonosti heijastavan otsikon – Noir.

Vaikka Noir vaeltaakin pimeydessä, ei se ole sokea. Kaikkinäkevä silmä tuijottaa tiiviisti ihmiseen. Levyn lauluissa saavat käsittelyn Oppenheimerin lisäksi mm. syntiinlankeemus, solipsismi, peiliin katsomisen vaikeus, raudan kalevalainen syntyhistoria ja luontoäiti. Tapahtumapaikoista mainittakoon Eedenin puutarha, Cernin hiukkaskiihdytin sekä oma korvainväli. Tapahtumat sijoittuvat aikavälille menneisyys-tulevaisuus-ikuinen nyt.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

EP:ltä löytyy vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen. Toivottavasti nautit matkasta.”

Kappalelista:

  1. Ensimmäinen ihminen
  2. Etsin itseäni
  3. Ruumiistani irronneena
  4. Verta seitsemän venettä
  5. Äiti Maa

Kokoonpano:

Tuomo Saarenpää – laulu
Toni Leppinen – kitara
Risto ”Riisto” Heikkilä – basso
Arto ”Sorto” Keränen – rummut

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Artikkelikuva: Henri Korpi