Nonpoint on varmasti monelle yllättävän tuttu, sillä sen musiikkia on voinut kuulla peleissä ja useammassakin elokuvassa. Bändi on kiertänyt lähes kaikkien isompien jenkkibändien kanssa, ja levymyyntikin on ollut kohtalaista. Läpimurto ”isojen poikien joukkoon” on kumminkin vielä tekemättä. Miten käy uuden ”The Return” -levyn kanssa, jonka kerrotaan olevan entistä lähempänä bändin alkuperäisiä juuria.

Nonpoint kertoo itse musiikkinsa kuuluvan alternative metallin ja heavy metallin kastiin, vaikkakin bändin soitannasta voi kuulla perinteistä nu-metallia ja metalcorea. Bändi kertoo myös ottaneensa vaikutteita latinomusiikista, mikä johtuu bändin jäsenten perimästä. Nonpoint luottaa musiikissaan kevyen groovaaviin kitaroihin ja puhtaaseen lauluun. Hyvinkin radioystävällisiin biiseihin on koetettu saada asennetta sanoituksilla, joiden teemat vaihtelevat ihmissuhdeongelmien ja ”maailma on perseestä” -tyylin välillä. Pakko myöntää, että sanoitukset sopivat bändin musiikkiin ja varsinkin vokalisti Elias Sorianon suuhun hyvin. Nonpointin kappaleet rullaavat hyvin ja kertosäkeet ovat tiukan tarttuvia. Soundipuolella vokalisti hoitaa pestinsä sangen hyvin persoonallisella äänellään. Muuten kitarat surisevat vähän ponnettomasti, ja yleisilme on todella siloiteltu.

Nonpointin perimmäinen ongelma on se, että vaikka bändin biisit sopivat pelien ja elokuvien taustalle, ei niistä yksin kuunneltuna irtoa oikein mitään. Kaikki on niin tasapaksun viilattua ja voimatonta. Toisiaan toistavat biisikulut eivät myöskään helpota asiaa. Pariin biisin heitetyt pakolliset ”fuck”-huudotkin lähinnä huvittavat.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

3/10

Kappalelista:
01. Pins and Needles
02. Breaking Skin
03. Razors
04. Misery
05. The Return
06. Take Apart This World
07. Forcing Hands
08. Goodbye Letters
09. Never Ending Hole
10. Widowmaker
11. Never Cared Before
12. Fucked
13. Know Myself

Bändin kotisivut

Kirjoittanut: Janne Partanen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy