Noora Louhimon musiikillinen perimä tapetilla – Noora Louhimo Experience Tampereen Yo-talolla 27.10.2021

Kirjoittanut Ossi Kumpula - 2.11.2021

Paljon on vettä virrannut jokaisessa maailman virrassa siitä hetkestä, kun Noora Louhimo sai kutsun liittyä Battle Beastiin vuonna 2012. Tuolloin Louhimon käteen lyötiin avaimet laulajanuralle, joka vuosikausia jatkuneen suitsutuksen, neljän Battle Beast-albumin ja lukuisten muiden yhteistyökumppanuuksien myötä kulminoitui viime maaliskuussa julkaistuun sooloalbumiin ”Eternal Wheel of Time and Space”. Auttamassa Louhimoa tämän musiikillisen vision toteuttamisessa oli koko joukko kotimaisia huippumuusikoita ja nyt, viivästysten jälkeen yli puoli vuotta albumin julkaisusta, tuo visio pääsi vihdoin heräämään eloon myös ihka oikealla live-keikalla. Puitteet tälle spektaakkelille tarjosi horroksesta uuteen kukoistukseen herännyt Tampereen Yo-talo.

Keikan oli määrä alkaa iltaseitsemältä, ja kymmenisen minuuttia tästä myöhässä lavalle alkoi valua pelimannia ja laulajaa melkeinpä ruuhkaksi asti. Piinaavan pitkältä tuntuneen intronauhan jälkeen keikka polkaistiin käyntiin toden teolla ja illan päätähti asteli lavalle prameassa sulkahatussa. Ennen Louhimon sooloalbumin julkaisua oli musiikillisen sisällön hieman epämääräiseltä tuntunut kuvailu ja jokseenkin luotaantyöntävä kansikuva herättäneet epäilyni, jotka kuitenkin hälvenivät jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Sateisella bussimatkalla Tampereelle oli hyvin aikaa vielä kuunnella levyn biisejä, ja odotetusti livenä soitettuna ne tavoittivat taas uusia ulottuvuuksia. ”Soulful blues-rock with country influences”, kuten Louhimo soolomateriaaliaan eräässä Kaaoszinen haastattelussa kuvaili, soi levyllä vuoroin herkkänä, vuoroin taas letkeän karismaattisena, ja kaikki nämä puolet korostuivat keikkatilanteessa todella sopusuhtaisesti.

Noora Louhimo Experience, tuttavallisemmin NOEX, koostui lavalla Louhimon lisäksi kolmesta taustalaulajasta, kosketinsoittajasta, kahdesta kitaristista, basistista, rumpalista ja vielä hieman taka-alalle jääneestä puhallintriosta. Orkesterin koon havaittuani mieleeni nousi huoli esityksen vajoamisesta päättömäksi sillisalaatiksi, vaan vielä mitä. Muuttuiko sitten tilan, ajan tai jonkin muun ulottuvuuden rakenne tuona iltana vai kuinka, sillä koko muusikkolauma mahtui estradille sulassa sovussa ja tilaa jäi vielä lavalla liikuskeluun ja musiikkiin eläytymiseen. Paikallaolevan musiikillisen osaamisen huomioiden oli vain oikein, että Louhimo päästi välillä bändinsä valloilleen instrumentaali-ilottelujen merkeissä, joiden aikana päätähti itse näytti yleisölle mallia ja fiilisteli lavalla musiikin tahtiin rennosti ja luontevasti. Yleisöä kompaktilla Yo-talolla oli juuri niin mukavasti, että oman tarkkailuaseman löysi vaivatta ja liikkumaankin pääsi tuskattomasti, tanssilattian silti ollessa silmää hivelevän kansoitettu ja ääntä irtoavan aina silloin, kuin pitikin. Louhimo kiitteli yleisöä todella vuolaasti ja hänen olemuksestaan huokui, että kiitollisuus todella tuli suoraan sydämestä. Ylitsevuotavat tunteet oli helppo ymmärtää, yhdistyihän tässä illassa niin Louhimon pitkään työstäneen soolotuotannon vision täyttymys, kuin kauan odotettu paluu esiintymislavalle elävän yleisön eteen. Louhimon omien kappaleiden käydessä vähiin hän päätti uransa yhden toistaiseksi tärkeimmistä keikoistaan siihen, mistä hänen kohdallaan kaikki sai alkunsa, eli Janis Joplinilta lainattuun ”Piece of My Heartiin”.

Jokaisella taiteilijalla lajista riippumatta on ainakin jonkinasteinen tarve esitellä muille omia vaikutteitaan, eikä Noora Louhimo ole tästä poikkeus. Joillakin projekteilla ei ole muuta tarkoitusta kuin toimia artistin henkireikänä vain ja ainoastaan heitä itseään varten, eikä siinä ole mitään vikaa. Noora Louhimo hulppeine taustajoukkoineen kuuluu kuitenkin niiden tapausten joukkoon, jotka sulauttavat musiikillisen perimänsä hyvällä tavalla edustavaksi ja varmasti muillekin iloa tuottavaksi taiteeksi. Elämys on seuraavan kerran koettavissa Helsingin Tavastia-klubilla 8.12.

Teksti: Ossi Kumpula

Kuvat: Sami Hinkkanen