Nostalgian ehdoilla – Arviossa Saattohoito ’79:n ”Mitä sä haluut, sitä sä saat”

Vastikään neljäkymmentä vuotta täyttänyt uuden aallon rock ei ole enää niin uusi juttu. Vuonna 1977 alkaneen punkin ensimmäisen aallon ja lyhyen hetken kestänyt yhteiskunnallisesti kantaaottava liike tuli ja meni nopeasti. Sen jälkeen uusia ulottuvuuksia hamuilleet romanttisemman räminän edustajat halusivat vastakkainasettelua lietsoneen anarkistisen meiningin sijaan laulaa entistä pehmeämpien arvojen puolesta – pääasiassa tunteista ja rakkaudesta.

Ei käy kieltäminen sitä faktaa, että tuo rakkaudennälkäinen, kitaravetoisen musiikin vetovoimainen laji jalostui ja kohosi koko kansan suosimaksi varsin ajattomaksi ilmiöksi pitkin kasaria. Sittemmin populaarimusiikin valtavirtaan nousseesta kotimaisen rockin lajista alettiin käyttää termiä ”suomirock”.

Tämän suuntaista, teksteissään rakkaudenkaipuunsa rohkeasti mutta varsin tavanomaisesti esille tuovaa rockia edustaa Saattohoito ’79 myös mitä puhtaimmillaan. Saatekirje kertoo yhtyeen jäsenten piirtäneen ison A-kirjaimen treeniksen seinään muistuttamaan siitä, minkä takia kyseisen bändin puitteissa ollaan soittohommissa. Hyvä, että asennetta löytyy. Minulle jää kuitenkin hieman epäselväksi, mitä kyseinen viittaus ja yhteys anarkiaan sekä Saattohoito’79:n musiikilla on keskenään. Anarkistisuus ei tästä kotimaiseen rock-perinteeseen mitä vahvimmin nojaavasta musiikista voisi olla nimittäin kauempana.

Kouvolalaisen keski-ikäistyvien miesten retrahtavan tuoksuisen Saattohoito ’79:n kaipuu Sörkän katupoikien seurassa kuumalle moottoritielle ja vastaavaan mielenmaisemaan on mitä ilmeisin. Vaikka genren merkkiteokset onkin julkaistu samoihin aikoihin kun ”Saattiksen” jätkät vielä leikkivät hiekkalaatikolla, on todettava, että tuolloin muinoin tehty, aikaansa peilannut musiikki on onnistunut ilmiönä ylittämään sukupolvien välisiä kuiluja, josta tämä kouvolalaisbändi on myös elävä esimerkki.

Saattohoito ’79:n debyyttialbumi ”Mitä sä haluut, sitä sä saat” ei kuitenkaan ole aivan puhdasverinen uuden aallon teos, sillä yhtyeen soundista on aistittavissa myös ripaus tuoreempia aineksia lahtelaisten Tehosekoittimen ja Vernerin toimintarock-orientoituneen otteen muodossa.

A-puolelta napakammin osuvat yhtyeen oma ”Ei hävittävää”, Ratsian debyytiltä lainattu ”Ole hyvä nyt” ja tulkinta Rudin debyyttisinglestä ”Taivas saa odottaa”. B-puolen vakuuttavinta antia ovat puolestaan yhtyeen omat, hyvin rullaava ja vahvasti uudemman NollaNollaNollan mieleen tuova ”Uusi aika” ja Pelle Miljoona N.U.S.:n jäljillä pogoava, pseudosti albumin muuta materiaalia punkimpi ”Ei seiso”.

Kahden coverbiisin jälkeen sinällään hyvin toteutettu Keba-cover ”Kesä Espalla” alkaa tosin jo mennä liiaksi genreuskolliseksi nostalgisten suomirock-klassikkojen alleviivaamiseksi ja suorastaan varmojen hittien takana piileskelyksi.

Äänitteellä olevien lajinsa valiobiisien läsnäolo avaa Saattohoito ’79:n kannalta sitä kiusallista tosiasiaa, että niin lyyrisellä kuin sävellykselliselläkin puolella jokainen levyllä kuultava lainabiisi on kauttaaltaan yhtyeen omaa materiaalia vahvempaa, ja etenkin Janne Tokkon rokkikliseitä ja suomirock-klassikkoviittauksia täyteen pumpatut tekstit tuovat sen ratkaisevimman eron esiin kappaleiden välillä. Kyseisenlainen esikuvien esiin nostaminen ja loppuunsa tuotettujen covereiden sisällyttäminen on DIY-äänitteelle aika yleinen kompastuskivi yhtyeen omasta materiaalista muutoin koostuvien levykokonaisuuksien toimivuuden suhteen. Eri asia on toki, jos itse DIY-artisti sitten sattuu olemaan poikkeuksellinen lahjakkuus biisinteossa. Valitettavasti tämän esityksen pohjalta Saattohoito ’79 ei noita kriteereitä täytä.

Tästä todisteena on yhtyeen omasta materiaalista oikein pätevä puoli-slovari ”Kun mikään ei liiku”, jonka tasoisiin kappaleisiin Saattohoito ’79 parhaimmillaan omilla rahkeillaan yltää. Kyseinen kappale on ehdottomasti Saattohoito ’79:n vahvuudet tiivistävä syömähammas ja näyte siitä, minkä tasoiseen biisimateriaaliin yhtyeen toivoisi jatkossakin pyrkivän. Siispä iänikuiset coverit romukoppaan ja vahvempaa omaa materiaalia tilalle, niin alkaa homma toimia.