Nostalgiapommi itämaisin maustein – Arvostelussa Ryoji Shinomoton ”Children of Bushido”
Japanilaiset ovat melodisen metallin osalta maailman kärkikastia. Nousevan auringon skenelle kovan luokan tekninen osaaminen ja mielikuvitukselliset melodiat ovat yhtä tuttua kamaa kuin suomalaisille sauna ja salmiakki. Paikalliset perinnesoittimet ja länkkärimeiningistä poikkeavat skaalat ovat myös musiikissa vahvasti läsnä. Kun ottaa nämä seikat huomioon, onkin pienoinen ihme, että maailmalle ei ole lähtenyt nykyistä enempää bändejä kyseisestä maasta. Vuonna 2024 Napalm Recordsin kanssa levytyssopparin lukkoon lyönyt Ruyjin on kuitenkin onnistunut saamaan itsensä Japanin ulkopuoliselle kartalle samurai metalillaan.
Kyseisestä yhtyeestä tuttu kitarasankari Ryoji Shinomoto sai Ryujinin ”Raijin & Fujin” -levyn onnistuneen vastaanoton jälkeen inspiraation seuraavaan työhönsä törmätessään kommenttiin, jossa kyseistä levyä kutsuttiin ”Children of Bushidoksi”. Tämä huomio herättikin sitten vision, josta veistettiin yhdeksän cover-kappaleen pituinen kunnianosoitus Children of Bodomille, Alexi Laiholle ja japanilaiselle kulttuurille. Kappalemateriaali painottuu yksinomaan Children of Bodomin studiotuotannon ensimmäiseen puolikkaaseen, mikä ainakin allekirjoittaneen mielestä on mitä parhain ratkaisu.
Levyn iskiessä ”Lake Bodomin” käyntiin esikuvalleen uskollisella tyylillä, ei voi kuin hymyillä. Yleissoundi kitaroiden, rumpujen ja vokaalien osalta on hyvinkin lähellä Bodomille ominaista laatua ja jälkeä. Pohjan ollessa näin hyvin kunnossa levyn varsinainen twisti eli japanilainen tulkinta saa vapauden sävyttää tuttuja melodioita ilman minkäänlaista kitkaa. Siinä missä ”Lake Bodom” on koveroitu suhteellisen maltillisilla tulkinnallisilla vapauksilla, niin ”Living Dead Beat” avaa itämaista maustepussia jo paljon reippaammin, ollen samalla myös yksi levyn parhaita vetoja.
Japanilaisista kielisoittimista vastaavat Shamisen ja Koto. Mukaan on saatu myös itselle uusi tuttavuus Erhu, jonka alkuperä vaikuttaisi sijaitsevan Kiinassa. Levyn yleiskuvassa nämä pelaavat syntikan kanssa samalla tontilla kuin mitä alkuperäisellä levyllä, ja lead-kitara pysyy edelleen homman keskeisimpänä soittimena. Ryūtekia (bambuhuilua) kuullaan usein introissa ja välisoitoissa, ja hienona yksityiskohtana myös kumeasti soivia taiko-rumpuja on sovellettu esimerkiksi ”Lake Bodomin” taustalla perinteisemmän basarinakutuksen lisäksi tempon sen salliessa.
Eri kuuntelukertojen aikana mielipide kokonaisuudesta heilahteli laidasta toiseen. Ensimmäisellä kerralla tuttuihin kappaleisiin ujutetut taidokkaasti soitetut japanilaiset osuudet herättivät samanaikaisesti riemastusta ja hämmennystä, toisella kerralla esiin meinasi nousta pieni ärsyyntyminen, että ovatko kaikki lisämausteet nyt ihan niin tarpeellisia. Levy kuitenkin palkitsee pitkäjänteisen kuuntelijan, ja idän soittimien runsas määrä pitää huolen, että uusia juttuja osuu korvaan jokaisella kuuntelukerralla.
Levyn varsinaisina moitteina mainittakoon vokaalit, jotka tuntuvat aavistuksen verran pakotetuilta. Siinä missä levyllä muuten on otettu riemastuttava määrä taiteellisia vapauksia, vedetään rää’yt turhan imitoivalla ja ohuella otteella. Nämä meinaavat paikoin myös kadota kaiken muun alle mitä levyllä tapahtuu, ja miksauksella on paikoin pieniä vaikeuksia pysyä monen päällekkäisen diskanttivoittoisen raidan mukana. Parissa kappaleessa perinnesoittimiin liittyvät ratkaisut myös vesittävät metallista ulosantia turhan paljon Children of Bodomiin verrattuna allekirjoittaneen makuun. Arvostelijan oma suosikki ”Follow the Reaper” on ainakin vedetty ihan animeksi, niin hyvässä kuin pahassa.
Useamman läpikäynnin jälkeen tässä jäädään kuitenkin todella isosti plussan puolelle. Esimerkkeinä ”Living Dead Beatin” intron tulkinta taiko-rumpujen ja shamisenin avulla soi isosti ja uhkaavasti, ”Mask of Sanityn” kitarasoolo vedetään kotolla riemastuttavan suvereenisti ja levyn päättävä ”Downfall” soi yhtä jylhästi kuin alkuperäinenkin versio. Kaiken kaikkiaan absurdi levy, joka on tehty taidolla ja rakkaudella. Sehän olisikin hienoa, jos Ryoji Shinomoto saataisiin Suomeen asti esiintymään tämän levyn osalta. Ryujin olisi varmasti myös toivottu vieras siinä ohella. Dōmo arigatō gozaimasu.
Kappalelistaus:
- Lake Bodom
- Living Dead Beat
- Mask of Sanity
- Hate Me!
- Silent Night Bodom Night
- Follow the Reaper
- Bodom After Midnight
- Needled 24/7
- Downfall