Nothing But Thieves herättää kuuntelijansa pohtimaan elämää ”Moral Panic” -albumilla

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 24.11.2020

Brittiläinen vaihtoehtorock-yhtye Nothing But Thieves julkaisi uusimman albumin kuin varkain lokakuun lopussa. Jostain syystä brittiläisyhtyeen aikeet julkaista kolmas pitkäsoitto olivat menneet itseltäni ohi, ja sain yllättyä, kun ”Moral Panic” ilmestyi. Nothing But Thieves edellinen, ”Broken Machine” -albumi ei ollut aivan sitä, mitä olin odottanut, mutta olin toiveikas kuulemaan, mitä nuoret brittirokkarit ovat tällä kertaa saaneet aikaan.

Ja uuteen albumiin tutustuminen kyllä kannatti. 11 kappaletta sisältävä ”Moral Panic” on hyvin monipuolinen ja energinen paketti, jolla Nothing But Thieves heittää itsensä täydellisesti likoon. Kolkot lyriikat ja painostavan tunnelman omaava ”Unperson” polkaisee albumin ärhäkästi liikkeelle. Painostavuuden lisäksi kappale on paikoin psykedeelinen, mikä vain vahvistaa mielenkiintoa albumia kohtaan. Vastaavasti ”Is Everybody Going Crazy?” tuo esiin Nothing But Thievesin mahtavan groovin, joka kaappaa kuuntelijan mukanaan. Kappaleella vokalisti Conor Masonin monipuolinen äänenkäyttö pääsee oikeuksiinsa.

Melankolia on aina ollut vahva osa Nothing But Thievesin soundia ja viehätystä ja on edelleenkin merkittävä osa sitä. Erityisen hienosti tämä välittyy nimikkokappaleen kautta, jonka melodiat ovat värikkäitä ja pirteitä ja joihin Masonin surumielinen ääni antaa kontrastinsa. Samoja piirteitä voi löytää myös ”Real Love Song” -kappaleelta, jossa on myös jonkin verran Kings Of Leon -kaikuja.

Kun ”Moral Paniciä” on kuunnellut tovin, voi huomata, että nykymaailman meno on inspiroinut yhtyettä. ”Is Everybody Going Crazy?” on nimensä puolesta suorasanainen kannanotto, mutta ”Phobia” käsittelee kiinnostavalla tavalla sosiaalista mediaa. Eikä keneltäkään voi jäädä huomaamatta Masonin katkera tokaisu kappaleen aikana ”I fucking hate Internet”. Myös ”Can You Afford To Be Invidual?” on lyriikoidensa puolesta kuin kysymys siitä, miten oikeutamme oman elämäntapamme. Pelkkää kannanottoa albumi ei kuitenkaan ole, vaan myös rakkautta käsitellään ”Impossible” ja ”Real Love Song” -kappaleilla.

”Moral Panic” on kaikin puolin puhutteleva, ajatuksia herättävä ja ennen kaikkea mielenkiintoinen kuuntelukokemus. Nothing But Thieves on selvästi inspiroitunut maailmanmenosta sekä kiinnostunut pohtimaan omaa asemaa maailmassa. Soundinsa puolesta albumi on hyvin rikas: yhdessä hetkessä leijutaan pumpulimaisen pehmeässä harmoniassa, kun toisessa hetkessä riffit ovat valmiita repimään ihon auki. Brittiyhtye yhdistelee soundissaan häpeilemättä niin rockin, popin kuin rapin piirteitä, ja se toimii. Jokainen kappale ei ehkä synnytä yhtä vahvaa euforiaa, mutta mikään kappale ei hyydytä menoa. Nothing But Thievesin ulosanti on monipuolistunut ja kehittynyt, enkä itse lainkaan pahastu, vaikka huomaan joidenkin kappaleiden kohdilla yhtäläisyyksiä Kings Of Leonin tai Musen suuntaan. ”Moral Panic” on hieno pitkäsoitto, joka on myös ehdottomasti yksi tämän vuoden kiinnostavimmista rockalbumeista.

9/10

Kappalelista:

  1. Unperson
  2. Is Everybody Going Crazy?
  3. Moral Panic
  4. Real Love Song
  5. Phobia
  6. These Feels Like The End
  7. Free If We Want It
  8. Impossible
  9. There Was Sun
  10. Can You Afford To Be Invidual?
  11. Before We Drift Away

Nothing But Thieves Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen