Noumena – Death Walks With Me

Railakkaaseen teini-ikään kasvanut Noumena julkaisee seitsemän vuoden tauon jälkeen neljännen täyspitkänsä ”Death Walks With Me” 18.4.2013 oman Haunted Zoo Productionsin kautta. Edellinen bändin levy ”Anatomy Of Life” oli omassa genressään varsin maistuva teos, minkä takia bändin uutta levyä on tullut jo odotettuakin. Katsotaanpa siis, mitä tämä Ähtäristä lähtöisin oleva kuusikko on saanut aikaan tällä kertaa.

Lätty lähtee rivakasti käyntiin, ja muutamat länsinaapurin suuruudet tulevat heti avausbiisistä ”Handful of Dust” eittämättä mieleen. Antti Haapanen tuntuu kehittyneen vokalistina murinoissaan eteenpäin. Jalka alkaa tämän tahdissa vatkata väkisinkin, mutta valitettavasti noin 1.20 minuutin kohdalla iskee ensimmäinen sellainen ”wtf?”-hämmennys, kun naisvokaalit astuvat kuvioihin mukaan. Varsinkin kun Noumenan uusi vokalisti pyrkii vahvempaan tulkintaan, kuulostaa hän enemmänkin pikkuoravalta. Kun tämä efekti tulee vastaan heti ensimmäisessä biisissä, on jatkon kuuntelu välillä sellaista, että väkisinkin vain kauhulla odottaa, missä seuraavan kerran kohkataan taas kahden vokalistin voimin.

Soitanta kulkee kyllä tömäkästi erityisesti kielisoitinosastolla. Bändillä on aina ollut erityisen onnistuneita riffejä, jotka ovat yhtä aikaa vahvoja ja kauniita. Samalla tyylillä jatketaan yhä tällä alueella., esimerkiksi ”Play Dead” -biisi on osoitus siitä, että yksinkertainenkin riffi on hyvä, kun se laitetaan sopivaan paikkaan. Tässä biisissä myös vannotaan mörinävokaaleitten nimeen, mikä on aina plussaa.

Biisien tematiikka pyörii kovasti kuoleman ympärillä, ja tämä kuuluu myös soitossa. Nyt on nimittäin niin melodisen raskasta! Kasassa on kyllä hyvä paketti, mutta valitettavasti se pilataan liiallisilla vokaalien vaihteluilla. Lähes jokaisessa biisissä käytetään vuorotellen sekä örinää että puhtaita lauluja, ja tämä alkaa melko nopeasti puuduttaa, vaikka biisit muuten keskenään ovatkin vaihtelevia. Aloitusbiisin lisäksi esimerkiksi ”Death Walks With Me” oikeastaan pilataan heleillä lauluilla. Myös biisien sisällä eri osien vaihtelua voisi hiukan rajoittaa. Noumenan eräänlainen tavaramerkki on ollut tempojen vaihtelut biisien sisällä. Tämäkin on sellainen asia, joka toimii sopivassa määrin, mutta ihan jokaiseen biisiin sitä ei ehkä kannattaisi sisällyttää.

Se, että Noumena on antanut entistä enemmän tilaa naisvokaaleille, ei siis ole mielestäni pelkästään hyvä asia. Aikaisemmilla levyillä puhtaita vokaaleita käytettiin lähinnä tehokeinona, mutta nyt ne nousevat entistä korostetummin esille. Parhaimmillaan kahden vokalistin vuorottelu kyllä toimii, ja esimerkiksi ”Sleep”-biisin rauhallisemmassa osassa Suvi Uuran kaunis laulu luo hienon tunnelman. Mutta kun bändissä kuitenkin on Antti Haapasen tasoinen örisijä, ei se mielestäni juurikaan edes kaipaisi enää toista vokalistia. Tässä käy vähän kuin silloin, jos hyvä seksi mennään pilaamaan liiallisella lässyttämisellä – ei jääkään enää niin hyvä fiilis. Näin tapahtuu esimerkiksi levyn loppupuolen ”Nothing”-biisissä, joka on musiikillisesti hieno, vaihteleva pläjäys, mutta toimisi loistavasti ilman puhtaitakin vokaaleja.

”The Storm” -kappale saa jopa kelttiläisiä sävyjä erityisesti hitaammissa osissaan; omalta osaltaan tähän vaikuttaa myös naisvokaaleitten soundi. Ei tämä vokalisti missään tapauksessa huono ole, kun hänen panostaan käytetään sopivissa kohdissa. Jotenkin tämä biisi jää kuitenkin pahasti siihen skipattavien osastoon. Sama käy itse asiassa kohdallani myös levyn päättävälle kappalekaksikolle, vaikka levyn lopettava ”Sundown” onkin varsin kaunis kipale. Biisi jättää kuitenkin jotenkin lopullisen luovuttamisen ja luopumisen fiiliksen päälle.

Levyn rivakampaa osastoa edustava ”Only the Silent” on mukavan erilainen biisi muihin verrattuna, ja jostain syystä minulle tulee siitä jopa Entombed mieleen. Mutta valitettavasti tämä yksi repäisy ei yksin voi pelastaa kokonaisuutta.

Noumenan uutuudelta jäävät kyllä mieleen hienot riffit, raskaan melodinen poljento ja messevät örinät. Kuitenkaan siltä ei löydy edellisen levyn avaavan ”Misanthropolis”-biisin kaltaista helmeä. Jo aikaisemmin kirjoittamastani tullee selväksi, mikä levyn pisteitä laskee roimasti.

6½/10

Kappalelista:
1. Handful of Dust
2. Play Dead
3. Sleep
4. Death Walks With Me
5. Let It Run Red
6. The Storm
7. Mysteries of Motion
8. Nothing
9. Only the Silent
10. Season of Suffocation
11. Sundown

http://www.noumena.info/index.php

Kirjoittanut: Rudi Peltonen

Kommentit