Nousukiitoa ja progeilua – Haken ja kumppanit Helsingissä 2.4.

Modernin progemetallin suurimpiin nimiin viime vuosina noussut Haken julkaisi 3. maaliskuuta uuden ”Fauna”-levynsä ja saapui kiertueen myötä myös Suomeen. Mukana nähtiin yhdysvaltalaiset Between the Buried and Me ja Cryptodira.

Ensin alkuun perinteiset: huvittaahan se aina, kun ensimmäisen bändin aloitusaika on alle puoli tuntia ovien aukeamisesta. Koska Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan Vanhan ylioppilastalon narikkajärjestelytkin ovat hieman mutkikkaammin järjesteltyjä – ensin sisään, portaita ylös parven kautta narikalle ja toisia portaita alas takaisin pääaulaan, josta sitten saliin – ei Cryptodiran keikkaa ollut käytännössä mahdollista nähdä kokonaisuudessaan ilman, että saapui paikalle reilusti ennen ovien aukeamista.

Harmi sinänsä, sillä olisihan sitä pari biisiä enemmänkin mielinyt seurata. Promotekstit bändistä lupailevat hallittua kaaosta, aggressiota ja yllätyksiä, eikä se ole järin kaukana totuudesta. Kuvailun osalta jonkinlainen Pupil Slicerin mathcoren ja Black Peaksin maalailevan progressiivisen post-hardcoren yhdistelmä taitaa liipata suhteellisen läheltä. Nautin!

Nuoruusajan progehevinörtteilyn kulmakiviin lukeutuva Between the Buried and Me ajoi omalta osaltaan jonkinasteisen illan pääesiintyjän roolia. ”The Parallax II: Future Sequence” -levyn nöyrästi noin kymmenminuuttisella ”Extremophile Elite” –kappaleella aloitettu setti maalaili, poukkoili ja kantoi loppuun asti huolimatta bändin materiaalin yleisestä hittivedottomuudesta. Setin aloituskappaleen jälkeisiä teknisiä ongelmia lukuun ottamatta aika kuluikin vauhdilla.

Taiturit olivat myös hienossa vedossa huolimatta kakkoskitaristi Dustie Waringin loukkaantumisesta johtuneesta poissaolosta. Toissavuoden ”Colors II” -levyltä kuultiin luonnollisesti eniten kappaleita, ja väliin kuultiin pari vetoa ”Coma Eclipticiltä”. Setin lopettanut ”Automata II” -levyn pienimuotoiseksi hitiksi noussut ”Voice of Trespass” herätteli yleisöä ensimmäiseen moshpitiin asti. Olisi kuitenkin hauska nähdä bändi omalla keikallaan, sillä sen viimeiset pari vierailua ovat olleet lämppärin roolissa.

Haken on viime vuosina noussut melko nopeasti progemetallin suuriin nimiin. Bändiä alkoi nähdä Suomessakin sen ”Mountain”-levyn ”Cockroach Kingin” noustua kevyeksi hitiksi mahtavan musiikkivideonsa saattelemana. Hauskana faktana kerrottakoon, että bändin ensimmäinen Suomen-keikka oli juurikin Tavastian lavalla Between the Buried and Menin viimeisintä headline-settiä avaamassa.

Bändi on kaartanut noista ajoista reilusti eteenpäin, eikä sen breakthrough-biisiä enää näykään settilistassa. Materiaali on menevämpää, ja pitkien proge-eepoksien sijaan bändi tuntuu keskittyvän koukkuvetoisempaan ulosantiin perinteistä tahtilajeilla kikkailua unohtamatta. Jopa setin lopuksi kuultu viisiosainen ”Messiah Complex” -eepos ”Virus”-levyltä saattaa ainakin paperilla vaikuttaa puuduttavalta, mutta se kantaa hyvin loppuun asti. Kyseinen levy onkin ollut tällä kiertueella pääosassa, sillä bändi ei päässyt esittämään sitä sen kummemmin koronavuosina.

Hieman jäin harmittelemaan ”Vector”-levyn puuttumista setistä, etenkin, kun viime näkemän narikkasäätöjen takia kyseisen levyn ”Nil By Mouth” -tekniikkasirkus jäi tuolloin näkemättä. Ehkä sitten ensi kerralla, kun Haken nähdään jo parin kuukauden päästä Tuskan lavalla.

Teksti: Thomas Frankton

Kuvat: Olga Järvenpää