Novembersoundsbetter – The Road Not Taken
Tamperelainen Novembersoundsbetter on itselleni uusi tuttavuus noin kymmenvuotisesta urastaan huolimatta. Pikaisella googlaamisella selvisi, että en ollut yksin ajatellessani ”onpa outo nimi bändille”. Levyn käsiini saatuani paljastui toinen hymähtelyn aihe, nimittäin kuudennen kappaleen nimi ”Endless Forms Most Beautiful”. Itselläni on vahva mielikuva, että jokin tunnetumpi yhtye on julkaissut aivan viime aikoina samannimisen kappaleen. Ehkä kokonaisen levynkin? Ensivaikutelma olisi siis voinut olla parempi, varsinkin levyn kansikuvan visuaalisen ilmeenkin ollessa peräisin jostain vuodelta -85. Noh, ei passaa lannistua etukäteen, joten levy kuunteluun musiikillisen sisällön arvioimista varten.
Musiikillinen ensivaikutelma ei varsinaisesti pääse yllättämään: levyn avaava ”Truths and Consequences” -kappale tarjoaa hyvin perinteistä coreilua. Toisaalta olin hieman yllättynyt siitä, miten valmiin kuuloista musiikki itsessään on: soundit ovat mukavan täyteläiset ja miksaus ammattiluokkaa. Saatekirje kertoo ainakin osittaisen syyn tälle: levyn masteroinnin on hoitanut amerikkalainen tuottaja Kris Crummett, joka on työskennellyt muun muassa Sleeping With Sirens -yhtyeen kanssa. Toki näin pitkään toimineen yhtyeen voi olettaakin kuulostavan jotakuinkin valmiilta, mutta näin täydellistä sointimaailmaa en odottanut itse äänitetyltä omakustanteelta. Pointsit kotiin tästä!
Levyn kolmannesta raidasta en meinannut päästä millään eteenpäin, vaan ”I just Wasn’t Made For These Times” kolahti tunnelmallisella poljennollaan suoraan sieluun. Ehkä viidennen kuuntelukerran jälkeen onnistuin etenemään seuraavaan kappaleeseen ilahtuen suuresti, koska samantyylinen tunnelmoivampi shoegaze- ja post-rock-meininki jatkuu myös ”The Long Bright Dark” -kappaleessa. Toki yhtyeen edustaman tyylilajin tapaan myös raskaampia osia viljellään suhteellisen ahkerasti. Molemmat biisit ovat ehdottomasti levyn parhaimmistoa!
Levyn tylsintä osastoa edustaa jo aiemmin mainitsemani ”Endless Forms Most Beautiful”. Paljoa kliseisempää emocorea tuskin saatiin aikaiseksi edes genren kulta-aikoina, ja tunne on ilmeisesti unohtunut täysin tätä biisiä sävellettäessä ja äänitettäessä. Kappale kuulostaa kliiniseltä oppikirjameiningiltä ”You are beautiful, yes you are” -huokailuineen sekä ”what the fuck” -huutoineen. Onneksi ”The Road Not Taken” -levyn varsinaiset pohjanoteeraukset jäävät tähän yhteen kappaleeseen, vaikka myös toisella puoliskolla on havaittavissa pientä laadun heittelyä. Loppulevyn heikompaa osastoa edustaa esimerkiksi ”Whatever I am, You Made Me” todella väkinäisen kuuloisen ja päälleliimatun rääkynänsä vuoksi. Levyn kahdeksas raita ”There’s More Than One Of Everything” taas on yksi malliesimerkki siitä, miten emocorea oikeasti kuuluu tehdä!
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Pienistä haukuista huolimatta Novembersoundsbetter kestää helposti vertailun omiin esikuviinsa ja tarjoilee kaikin puolin varsin valmiin kuuloista materiaalia. Ehkä itse toivoisin yhtyeen siirtyvän hieman enemmän post-rock-tyylilajin suuntaan, levyn toimivimmat kappaleet kun ovat lähempänä kyseistä genreä kuin varsinaista hardcorea. Jos post- ja core-liitteet musiikissa ovat kirosanoja, jätä yhtye väliin. Muille suosittelen tutustumista yhtyeen tuotantoon tai vähintään pistämään nimen korvan taakse. Tästä saatetaan kuulla vielä!
7½/10
Kappalelista:
1. Truths And Consequences
2. Shanghai Skyline
3. I Just Wasn’t Made for These Times
4. The Long Bright Dark
5. Everything In Its Right Place
6. Endless Forms Most Beautiful
7. The Bullet That Saved The World
8. There’s More Than One Of Everything
9. What Is Dead May Never Die
10. Whatever I Am, You Made Me
11. We’ll Let You Know When We Get There
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Miika Hänninen
