Nummirockin ensimmäisinä päivinä nautittiin Havukruunusta, Torture Killeristä ja Moonlight Sorcerystä

Nummirock, tuo monelle ainoa oikea paikka viettää juhannus, sai jälleen kokoon suuren määrän juhannuksen juhlijoita. Nummirock ei ole vain festari, se on mielentila – ja paikka tavata ihmisiä, joita näet vain kerran vuodessa. Tänä vuonna Kauhajoen Nummijärvelle saatiin kokoon noin 17 000 kävijää.

Jo useamman vuoden ajan festari on aloitettu keskiviikkona ennen juhannusta. Väkeä oli valunut paikalle jo edellisestä viikonlopusta alkaen, ja kuuleman mukaan tiistaina telttailualue alkoi olla melko täysi. Itse saavuin Nummijärvelle keskiviikkoiltapäivänä. Koska majoituspaikka sijoittui läheiselle Nummijärvi Campingille, en heti päässyt fiilistelemään festarileirintään vaan saavuimme seurueemme kanssa festaripaikalle vasta porttien auetessa. 

Keskiviikko 18.6.2025: Tuttujen tapaamista ja muutama bändikin todistettuna

Jo tutuksi tulleeseen tapaan ensimmäinen festaripäivä vietettiin vielä vähän pienemmällä volyymilla, kun käytössä oli vain kaksi lavaa. Kaaos-klubin lavan pääsi perinteitä kunnioittaen avaamaan Nummirockin väestä koottu Nummirock Ensemble. Keikka soljui ohitse pääasiassa tuttuja moikkaillessa, mutta näytti siltä, että lavalla soittajat nauttivat päästessään jälleen käynnistämään nämä juhannusjuhlat.

Seuraavana pitikin kirmata katsomaan, miltä näyttää rannan puolella, jossa Inferno-lava sijaitsee. Tuttuhan se näky oli – pienillä uudistuksilla höystettynä. Paikalle oli tuotu “Päkkäri-bussi”, jossa oli pitkin festaria erilaista ohjelmaa. Matkan varrelta löytyi festariväen käyttöön myös pomppulinna. En juurikaan itse kaipaile monenlaista oheisohjelmaa festarilleni, mutta kyllä väki näitä palveluita hyväkseen käytti. Original Beach -anniskelussa oli tarjolla myös pienpanimoiden tuotteita sekä alkoholipirtelöä, joka jo edellisenä vuonna sai hyväksyvää nyökkäilyä aikaiseksi. Ja tokihan myös musiikista sai nauttia. Inferno-lavalle saapui seuraavana eri metallin alalajeja yhdistelevä Assemble the Chariots, jonka itse luokittelisin eniten deathcoreksi. Pienen alkukankeuden jälkeen keikka rullasi eteenpäin mallikkaasti. Soittajat eivät turhia jäykistelleet, ja väki näytti tykkäävän menosta. Oman porukkani mielipiteet keikasta jakautuivat melko laajalle skaalalle, mutta kyllä mielestäni tässä jäätiin selkeästi plussan puolelle, vaikka en välttämättä aivan osuvinta  kohderyhmää tällaiselle metallille olekaan. Bändi on ymmärtääkseni julkaissut vasta yhden kokopitkän levyn, joten sillä on varmasti vielä paljon hyviä vuosia edessä.

Keskiviikkona Kaaos-klubin muu tarjonta jäi osaltani muun toiminnan varjoon, joten seurasin illan aikana vain muutaman bändin Inferno Stagella. Muistelin siinä samalla sitä, kun näin joskus 10 vuotta sitten Arionin ensimmäistä kertaa. Nuoret pojat saivat jo silloin ihastelemaan asennettaan. Paljon on vettä virrannut tämän jälkeen, ja nyt bändin ulosannissa näkyvät lavoilla vietetyt vuodet. Tokihan nyt Nummirockiin täytyy aina pieni tymäys power metaliakin saada! 

Havukruunun tunnelmoinnille ei olisi ollut parempaa aikaa kuin yöllä puoli kahden aikaan. Näin saatiin aikaiseksi bändille sopivan hämyinen ympäristö. Tänä vuonna loistavan “Tavastland”-levyn julkaissut Havukruunu keskittyi keikan alkupuolella uuteen materiaaliin, mutta sisällytti keikkaansa biisejä myös kahdelta aikaisemmalta levyltä. Ja kylläpä bändi tekikin tämän loistavasti! Tähän oli vähintäänkin hienoa päättää ensimmäinen festaripäivä.

Torstai 19.6.2025: Torture Killerin paluu Nummirockiin ja mystinen Moonlight Sorcery

Torstaina päästiin jo festaroimaan kaikkien lavojen voimalla iltapäivästä alkaen. Ihan ensimmäiseen bändiin en juhannussaunomisen takia ehtinyt paikalle, mutta Kaaos-klubin avannutta Cumbeastiä ehdin todistamaan lähes alkutahdeista alkaen. Bändin brutaalia äänimaailmaa ei vain yksinkertaisesti voinut jättää välistä – eikä olisi kannattanut sinunkaan. Jo 20 vuoden ikään ehtinyt bändi ei turhia kumartele mihinkään suuntaan eikä tehnyt sitä Nummirockissakaan. Festarihassuttelijoiltakaan ei keikalla vältytty, sillä todistettua tuli puhallettujen penisten pitti ja wall of penis (!). Siinä joutui jo itsekin vilkuilemaan, olisiko pöyröö-tiski auennut, jotta omakin ääni saataisiin samalle tasolle kuin bändillä.

Kun oli vauhtiin päästy, niin seuraavanakin vedettiin tunti turpaan ilman turhia turinoita. Turkulainen Torture Killer teki vaikuttavan paluun Nummirockiin 15 vuoden tauon jälkeen. Ranta-alueella eivät pysyneet paikallaan varmaan yhdetkään niskat, kun bändi täräytti Inferno Stagen ympäristön sellaiseen vauhtiin, että heikompaa olisi saattanut hirvittää. Torture Killer on bändi, jonka keikka on aina takuuvarma kokemus. Tälläkin kertaa tämä nousi ehdottomasti koko festarin parhaimmistoon. Lisää tällaista tulevina vuosina, kiitos!

Päälavalla musisoinut Paleface Swiss ei “Torttujen” jälkeen tuntunut yhtään miltään. Mutta onneksi asia korjaantui omalla nimikkoklubillamme seuraavien kahden bändin yllättäessä täysin takavasemmalta. Sekä chileläinen black/thrash-pumppu Aquer että perulainen saman metallikaliberin rykmentti Anal Vomit sai aikaan niin järjenvastaisen mellakan, että ei pystynyt edes murjottamaan. Vaikka molemmat ovat jo miehen ikään ehtineitä yhtyeitä, olen jotenkin onnistunut sivuuttamaan ne aikaisemmin lähes kokonaan. Mutta en enää! Bändit yllättivät tämän vanhan liiton metallidiggarin täysin – ja pelkästään positiivisesti.

Päälavakokoon kasvanut Bloodred Hourglass on viime vuosina ollut Suomen festareiden vakiobändi. Hyvinhän se asiansa hoitaa, mutta jonkinlainen kyllästyminen tähän on minua kohdannut. Nummirockissakin nähtiin takuuvarma keikka, joka ei kuitenkaan yllättänyt millään tavalla.

Saksalainen Kanonenfieber nähdään tänä kesänä kaksilla Suomen festareilla, ja yleisömäärän perusteella tämä olikin varsin odotettu Nummi-vieras. Ensimmäisen maailmansodan teeman ympärille rakennettu live-kokoonpano koostuu Non Est Deusin miehistöstä, ja vaikka bändin ulkonäöstä voisi muuta päätellä, on sen sanomassa päällimmäisenä sodanvastaisuus. Kanonenfieberin keikka Nummirockissa sai monenlaiset tunteet pintaan. Bändi itse julisti sanomaansa vakuuttavasti, ja keikan pyrotkin lämmittivät viilenevässä illassa hyvin. Keikkasetti koostui pääasiassa viime vuonna ilmestyneen levyn biiseistä, mutta taidettiinpa siellä kuulla yksi uusikin kappale.

Kanonenfieberin tulimyrskyn jälkeen olin jo valmis lähtemään mökin lämpöön, mutta toisinhan siinä kävi. Peruutuksen paikkaajaksi viime metreillä buukatun Stratovariuksen show vetäisi mukaansa, ja tällainenkin metallimörkö innostui laittamaan jalalla koreasti keikan tahtiin. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, kyllä Nummirockiin aina power metaliakin mahtuu, varsinkin kun sitä esittää yksi Suomen menestyneimmistä porukoista.

Onneksi jaksoin vielä raahautua tämän iloittelun jälkeen myös Inferno Stagen suuntaan, koska tamperelainen Moonlight Sorcery viritteli siellä jo ensisointujaan. Bändin melodinen black metal sopi viileään Nummijärven iltaan täydellisesti, eikä keikan olisi toivonut loppuvan ollenkaan. Melko vaikea Nummirockin keikan perusteella uskoa, että bändi soitti debyyttikeikkansa vasta tämän vuoden pääsiäisenä. Toki sen jälkeen on festarikeikkoja tullut plakkariin jo muutamakin. Jos päivä oli alkanut hyvin suoraviivaisella meiningillä, mentiin illan päättäjän kohdalla tunnelmien toiseen päähän. Minulle tämä maistui erinomaisesti, ja täytyy jo tässä vaiheessa väittää, että torstaina tuli koettua festarin kovimmat esitykset (perjantaisen Mardukin ohella). 

Matkalla alueelta ulos sain vielä vilkaista, mikä oli viimeiseksi Kaaos-klubille tuotu yllätysesiintyjä. No, “Lentävä Puliukko” sieltä raikui, kun Bat & Ryyd esitteli omaa hassutteluaan. Ei hullumpi valinta tämäkään yön pikkutunneille, koska mitään filosofista mietiskelyä ei ehkä tuossa vaiheessa olisi oikein kukaan jaksanutkaan.