”Nuorena on pahan puolen polku taitettava” – klassikkoarvostelussa Entombedin 30 vuotta täyttävä debyytti ”Left Hand Path”
Skandinaavisen death metalin ehdottomiin kulmakiviin kuuluva Entombed ei esittelyjä kaipaa. Maukkaan primitiivisen soittotyylin omaava rumpali ja musiikillinen monilahjakkuus Nicke Anderson perusti underground death metal -yhtye Nihilistin yhdessä Tukholman Tunnelbanalla henganneeseen Bajsliganiin kuuluvien nuorten metallipäiden kanssa 1980-luvun loppupuoliskolla. Yhtye ehti julkaista kolme demoa ennen vuonna 1989 tapahtunutta hajoamistaan. Neljä viidestä Nihilist-yhtyeen miehestä perusti lopulta Entombedin. Samaan aikaan yhtyeen kanssa erimielisyyksiin ajautunut basisti Johnny Hedlund lähti omille teilleen perustamaan death/thrash-yhtye Unleashedia.
Vuonna 1989 tukholmalaisen, mullanmakuisen skandinavisen death metalin edelläkävijän, Nihilistin raunioille perustettu ”Enska” iski raa’asti mutta jykevästi ruhjovan debyyttialbuminsa ”Left Hand Pathin” tiskiin 4.6.1990. Albumin julkaisijana toimi brittiläinen äärimetallin kärkitalleihin 1990-luvun taitteessa kuulunut Earache Records. Reilua puolta vuotta tuota aiemmin, marraskuussa 1989, entisen Nihilist-yhtyeen nuorisolaiset: suomalaisia sukujuuria omaava vokalisti Lars Göran Petrov, kitaristikaksikko Alex Hellid ja Uffe Cederlund (ex-Morbid) ja rumpali Anderson, astelivat tukholmalaisen Sunlight studion uumeniin äänittäjä-tuottaja Thomas Skogsbergin hoteisiin.
Mainos päättyy
Cederlund huolehti äänityksissä myös albumin basso-osuuksista. Albumin äänitysten aikaan Entombedin nuoren jäsenistön ikä oli ällistyttävät 15–19 vuotta. Albumin nimi juontaa juurensa yhtyeen kitaristin Hellidin löytämään termiin Anton LaVeyn kirjoittamasta Mustasta raamatusta, jonka sanoma pohjautuu okkultistiseen mustan magiaan, shamamismiin, riitteihin ja ennen kaikkea omaehtoisuuteen perustuvaan elämän filosofiaan. Hellidin mukaan suuri osa albumin teksteistä liittyy myös kyseiseen teematiikkaan.
Yhtye ammensi kappaleisiinsa myös vaikutteita H. P. Lovecraftin kirjoituksista sekä kauhuelokuvien kuten ”Evil Deadin”, ”Hellraiserin” ja ”Phantasmin” inspiroivasta, hurmehisesta annista. Jälkimmäisimpänä mainitusta elokuvasta yhtye hyödyntää kyseisellä albumillaan myös puhepätkää albumin avaavan nimibiisin väliosassa.
”Left Hand Path” tunnetaan ruotsalaisen death metalin tunnusomaisen soundin määritelleenä, kansallista vaihtoehtoista musiikin ammattiosaamista laajalti määritelleenä teoksena. Entombedin neuvokkaat nuoret miehen alut osasivat omintakeisella soundillaan hyödyntää jo debyyttialbumillaan tylyjä, tritonus-nuotteja viliseviä kitara- ja kosketinmelodioita brutaalin, vitos-soinnuilla operoivan kappaleenrakennustyylinsä kylkiäisenä. Mädännäisen komeuden kruunasivat Petrovin möreän täyteläinen, mullan makuinen örinä ja huutolaulu.
”Left Hand Pathin” hyytävän sinertävästä, Metallican legendaarisen ”Creeping Death” -maxi-EP:n kansikuvan ideaa lainaavasta taiteesta vastasi brittiläinen kansitaiteilija Daniel Seagrave, jonka kädenjälkeä ovat myös useat muut death metalin klassikkojen kannet Morbid Angelista Suffocationin ja Dismemberin kautta Pestilenceen.
Mikä ehkä merkittävintä, Entombed sovelsi ensimmäistä kertaa käytäntöön mm. Ajan mittaan tavaramerkikseen muodostunutta, jyräävän raakaa särökitarasoundia. Soundin syntytarina vie ajassa taaksepäin 1980-luvun lopulle, yhtyeen vielä toimittua Nihilist-nimellä, jolloin yhtyeen nuori kitaristi Leif ”Leffe” Cuzner yhdessä Hellidin ja Cederlundin kanssa jalostivat puolivahingossa ikonisen sirkkelimäisen ”kitarasoundin”, jossa vahvasti alavireeseen (matalin kieli B-vireessä) viritetty 6-kielinen kitara yhdistettynä täysille säädettyihin Boss HM 2- ja DS1-säröpedaleihin synnytti uniikin, rouhean rupisen, äärimmäisen säröisen, alleen jyräävän kitarasoundin.
Yhtye onnistui tällä tavalla kompensoimaan tuolloisia heikkouksiaan: käytettävissään olleita halpismallin vähätehoisia kitaravahvistimia ja keskinkertaisia kitaroitaan. Silottelematon, yliohjautuva särösoundi yhdistettynä yhtyeen brutaaliin riffikäsityöhön ja vanhan liiton proto-death ja speed thrash metal -elementteihin nousi ennen pitkää yhtyeen ja koko skandinaavisen death metalin tunnetuimmaksi soundipoliittiseksi tavaramerkiksi.
Mainos päättyy
Omintakeisen, periksiantamattoman tyylinsä ja vimmaisuutensa ansiosta Entombed nousi nopeasti samaan sarjaan aikalaistensa Earache-levy-yhtiön listoilla olleiden yhdysvaltalaisten (mm. Obituary, Death, Brutal Truth, Deicide, Terrorizer ja Morbid Angel) ja brittiyhtyeiden (mm. Napalm Death, Carcass, Cathedral ja Godflesh) kanssa.
Vuonna 2017 Cederlund kuvasi ”Left Hand Pathin” soundimaiseman syntyä Reverb-lehdelle seuraavasti: ”Minulla oli käytössäni ainoastaan onnettoman halpa Ibanez-kitara, Peaveyn kombo-vahvari ja Bossin Heavy Metal -säröpedaali. ”Left Hand Pathin” äänityksissä käytimme kahta HM 2 -pedaalin läpi soitettua stereokitararaitaa stereokuvan reunoilla, ja stereokuvan keskelle soitimme soundin jykevöittämiseksi vielä yhden raidan Boss DS-1 -säröpedaalin kautta. Tästä pedaaliyhdistelmästä syntyi ominaissoundimme luomisessa hyödyntämämme resepti, jota käytimme sittemmin usealla 1990-luvun albumillamme.”
Myöhemmin tuottaja Skogsberg hyödynsi HM-2-soundia Sunlight-studioille äänittämään tulevien yhtyeiden käytössä. Soundin suosio äärimetalliyhtyeiden keskuudessa levisi kuin kulkutauti tukholmalaisten yhtyeiden keskuudessa. Tämän seurauksena yhtyeet kuten Dismember, Carnage ja Grotesque kantoivat Sunlight-studion tavaramerkiksi muodostuneen soundin soihtua eteenpäin. Tämän seurauksena ajan mittaan ikoniseksi muodostunut kitarasoundi kiteytti jotain ainutlaatuista myös maailmanlaajuisesti äärimetallin historiassa.
”Left Hand Pathin” musiikillinen sisältö oli käytännössä paremmalla studiotekniikalla ja ammattitaitoisemmin toteutettu kokoelma Nihilistin 1988–1989 tekemistä demoaikojen kappaleista. Ainoastaan albumin nimibiisi sekä ”Bitter Loss” tehtiin ”Left Hand Pathille” tuoreina kappaleina. Albumin vinyyliversio sisälsi 10 kappaletta, kun kahdella kappaleella täydennetty CD-versio piti sisällään lisäksi kaksi muuta Nihilistin tuotannoista uusinnettua biisiä.
Vaikka musiikillisesti ”Left Hand Path” ei vielä ehkä esitellytkään kypsintä mahdollista Entombedia, vimmaa, periksiantamattomuutta ja raakuutta kokonaisuudelta löytyi vaikka muille jakaa. Petrovin luotsaaman Entombed A.D.:n livesettiin edelleen kuuluvat pahuutta huokuva albumin nimikkobiisi, ”Supposed To Rot” ja ”Revel In Flesh”. Kyseiset menopalat eivät jätä kuulijalle mitään epäselvää.
Albumin lyriikoista vastasi myöhemmin ydinrockin soittoon The Hellacoptersin, Imperial State Electricin ja Luciferin leireissä keskittynyt Anderson yhdessä Hellidin kanssa. Albumin sävellykset olivat puolestaan Hellid, Cederlund ja Cuzner -trion käsialaa. Jos haluaa tutustua Nihilistin tekemiin, räkäisempiin demoversioihin albumin kappaleista, kannattaa kuunnella Threeman Recordsin vuonna 2015 julkaisema kokoelma ”Nihilist (1987–1989)”.
”Drowned” valittiin vuonna 2009 ilmestyneen toimintapelin ”Grand Theft Auto IV: The Lost and Damnedin” soundtrackille. Elokuussa 2005 ”Left Hand Path” valittiin Decibel-metallilehden Hall Of Fameen ensimmäisenä todellisena ruotsalaisena death metal -albumina, joka valintakomission sanojen mukaan määritti legendaarisen, sirkkelimäisesti tajuntaan leikkaavan Entombed-soundin. Tuosta soundista lukuisat tuoreemmat äärimetalliyhtyeet ympäri maailman ovat velkaa ”Enskalle”.
