Nuori yhtye mutta juuret perinteisessä hard rockissa – arviossa Kreekin nimetön debyyttialbumi

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 3.2.2021

Vuonna 2014 perustettu brittiläinen Bigfoot-yhtye tuli päätökseensä vuonna 2019. Lyhyen uran aikana kokoonpano ehti julkaista yhden pitkäsoiton. Bigfootin lyhyt olemassaolo ei mennyt kuitenkaan hukkaan, sillä musiikki jäi kytemään vokalisti Antony Elliksen sydämeen. Jo samana vuonna Ellis perusti Kreek-yhtyeen kitaristi Nick Clarken, basisti Lee Andersin ja rumpali Seb Sweetin kanssa. Myöhemmin myös kitaristi Dan Collict liittyi mukaan, ja näin Kreekin nykyinen kokoonpano sai muotonsa.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin Kreekin debyyttialbumi näkee päivänvaloa 12. helmikuuta. 10 kappaletta kattava albumi on soundiltaan uskollinen hard rockille, jossa on aimo ripaus vanhan koulukunnan rockin vivahdetta. Kappaleet ovat hyvin riffivetoisia ja äänimaisema orgaaninen. Elliksen äänessä on miellyttävästi särmää, minkä turvin lauluosuudet hoituvat mallikkaasti. Korkealla nouseviin kiekaisuihin Elliksen ääni ei taivu hyvin, minkä takia ”One Voice” -kappale hieman tökkii. Matalammalta laulauessa Elliksen ääni on kuitenkin miellyttävää kuunneltavaa.

Brittiläisyhtyeen esikoisalbumi on kokonaisuutena toimiva, joka etenee turvallisesti ja ongelmitta eteenpäin. Kappaleiden välillä on vain hienoisesti variaatiota, mutta kuitenkin sen verran että kuuntelijan kiinnostus pysyy yllä. ”Missiles” on takuuvarma ja energinen, kun vastaavasti ”Meet Your Maker” luottaa raskaisiin riffeihin ja nostaa esiin Kreekin hevin puoleen taittuvaa soundia. ”Down N’ Dirty” on aavistuksen bluesahtava rock-sävellys ja ”You’re On Your Own” on täysiverinen balladi. Henkilökohtaisiksi suosikeikseni levyltä nousevat ”Missiles” ja ”Million Dollar Man”, joissa Elliksen äänenkäyttö on monipuolista ja kappaleissa on hyvä, energinen ote. Kaikkinensa Kreekin esikoisalbumi on hyvä kokonaisuus, joka ei ehkä lyö ällikällä, mutta josta välittyy rockin ilosanoma kaikin puolin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen