Helsingistä jo maailmankartallekin ponnistanut Santa Cruz julkaisi viime perjantaina odotetun kolmannen albuminsa ”Bad Blood Rising”. Ennakkotietojen, tai lähinnä yhtyeen omien sanojen mukaan oli oletettavissa, että albumilla tullaan kuulemaan yhtyeestä uusia puolia, ja oletusarvot kyllä täyttyivät. Kuten yhtye itsekin on maininnut, kyseessä on tähän mennessä samaan aikaan sekä sen raskain että herkin albumi.
Jo aiemmin singleinä julkaistut albumin kaksi ensimmäistä kappaletta ”Young Blood Rising” ja ”River Phoenix” ovat lähimpänä sitä jo aiemmilta albumeilta tuttua Santa Cruzia. Varsinkin avausraita ”Young Blood Rising” on ollut omassa tehokuuntelussani jo ennen kuin koko albumia pääsin kuuntelemaan, mutta stereoiden hiljennyttyä toisto on jatkunut vielä hyvin pitkään päänsisäisenä korvamatona – tarttuvaa laatua siis.
Koko albumi on kuitenkin pullollaan uusia vivahteita, se on paljon monipuolisempi kuin kumpikaan yhtyeen aiemmista albumeista, pysyen kuitenkin myös vahvana kokonaisuutena.
Jos Santa Cruzin aiemmilta albumeilta, tai vähintäänkin ensimmäiseltä albumilta, on kuultavissa vivahteita Skid Row´lta, on tältä albumilta kuultavissa vivahteita sekä kevyemmästä että raskaammasta musiikista. Esimerkiksi ”Pure Fucking Adrenaline” -kappaleessa on jotain sellaista, joka tuo mieleeni Yhdysvaltojen metalligenren edustaja Megadethin. Mistään kokonaisvaltaisesta tyylisuunnan muutoksesta ei kuitenkaan mielestäni voi puhua, sillä vaikka tuostakin kappaleesta on todella vahvasti aistittavissa Megadeth -vaikutteita, kuulostaa se silti ihan yhtä lailla yhä Santa Cruzin omalle tyylille ominaiselta. Samalla tavalla levyn kaikki muutkin kappaleet ovat yhtyeeltä tunnistettavia tyyliltään, vaikka niissä on aistittavissa paljon uusia tuulia. Omaa repertuaaria on laajennettu, sitä tuodaan esille ja hyödynnetään laajemmin, mutta siten, että sama ydin yhtyeen musiikissa on yhä tallella.
Yksi erityismaininnan ansaitsevia uusia puolia esittelevä, ja yksi suosikkikappaleeni koko albumilta on ”Breathe”. Vihellysintro kitaran kera, myöhemmin mukaan tulevat viulut, ja koko kokonaisvaltainen rauhallinen olemus herkässä kappaleessa, tuovat Archien lauluäänen aivan uudella tapaa esiin. Eikä yhtyeeltä ole ikinä ennen taidettu rock-balladeja kuullakaan.
Tätä seuraava kappale ”Voice Of The New Generation” tosin herättää herkistä tunnelmista heti alkumetreillään, kontrasti näiden kahden kappaleen välillä on aika suuri. Mutta toisaalta kontrastiero todella herättää kuulijan myös tiedostamaan, kuinka rauhallisiin tunnelmiin edellisen kappaleen aikana on jo ehtinyt vaipua, joten kertarysäyksellä herättäminen oikeastaan toimii ovelasti nostattavana voimana vielä tuolle edelliselle upealle balladi-kappaleelle.
Vaikka yhtyeen kahta ensimmäistä albumia olen diggaillut aikanaan jo paljon, en kolmannen niistä erotessa pidä sitä lainkaan huonona albumina, päinvastoin. Hyvää ja toimivaa on turhaa tehdä samalla tavalla kolmatta kertaa, vaan parempi on antaa tilaa uudelle, ja mahdollisesti vielä paremmalle.
Tämän albumin perusteella yhtyeelle voi povata yhä edelleen nousukiitoista uraa. Santa Cruz kappaleennimensä mukaisesti todellakin on ”Young Blood Rising”.

9½/10

Kappalelista:
1. Young Blood Rising
2. River Phoenix
3. Fire Running Through Our Veins
4. Drag Me Out Of The Darkness
5. Breathe
6. Voice Of The New Generation
7. Back From The Dead
8. Bad Habits Die Hard
9. Pure Fucking Adrenaline
10. Get Me Out Of California
11. River Phoenix (Part 2)

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Terhi Skippari