Nuoruuden innolla – arviossa Pestilent Scarsin debyytti
Pestilent Scarsin levy alkaa hienolla tuplaliidi-introlla, mutta jo ensimmäinen biisi ”Internal Torment” tuo ensimmäisen riffin myötä ilmi nuoren bändin epäkypsyyden – kitarointi kuulostaa siltä että biisille on valittu ne riffit, jotka ensimmäisenä sattuivat mieleen juolahtamaan. Pienellä harkinnalla tästä olisi saanut enemmän irti. Toisena huomio kiinnittyy laulaja Pasi Matinollin tulkintaan. Ruotsigrowlit lähtee nuorelta mieheltä ihan mallikkaasti, mutta puhtaammat laulusuoritukset kaipaisivat lisätreeniä ja tuottajan pelisilmää. Välillä yritetään kuulostaa Serj Tankianilta, kuten ”A Reaching Handissa” ja sitä seuraavat ”Democide” ja ”All On My Own” tuovat mieleen lähinnä Sentencedistä tutun Ville Laihialan.
Kokonaisuutena oululaisten nuorukaisten ryhmä on saanut nauhalle ihan mukiinmenevää melodeathia, mutta edellä mainittujen seikkojen lisäksi mm. ”Golden Maidenin” jollottelukohdat kuulostavat kovin treenisvedoilta ja vesittävät tunnelmaa. Yleisellä tasolla nuori yhtye soittaa hyvin yhteen ja kappaleet eivät ole jonnin joutavaa puurtoa, vaan hyviä palasia on saatu kosolti myös nauhalle asti.
Soundeiltaan levy on mukiinmenevä, joskin hieman demomaisen kuuloinen, mutta suurimmat sudenkuopat on onnistuttu välttämään. ”Deceitful Phoenix” tarjoilee jokseenkin korvan mukaista melodeath-riffittelyä ja varsin hyviä örinävokaaleja. ”Unreality” näyttää, että perinteisempi death metalkin taittuu, mutta puhtaat vokaalit sotkevat pakkaa taas kerran. ”All On My Ownissa” riffejä on lainailtu Darkthronelta ja kokonaisuus kuulostaa jälleen sekavalta.
Mainos päättyy
Lisätunteja treeniksellä ja lavoilla, ja Pestilent Scarsilla lienee potentiaalia olla suomalaisen melodeathin viejä maailmalle. Lisää työtä se vielä vaatii, mutta yhtyeen jäsenien ollessa vajaa parikymppisiä aikaa on vielä runsaasti. Siispä pientä viilausta ja harkintaa sävellyksiin ja linjanvetoja vokaalityöskentelyyn, niin käsillä on väkevä ja tervetullut tulokas suomalaisen melodisen death metalin skeneen. Potentiaalia on, mutta ”Meadows Of Misfortune” jättää myös paljon parannettavaa tuleville julkaisuille.
