Nykimistä ja tunteiden vellomista Leprousin sylissä Tampereella

Norjalainen progressiivisen rockin yhtye Leprous saapui Tampereelle 15.3. tuoden mukanaan brittiläisen Monumentsin sekä norjalaisen Kalandran.

Modernin metalcoren sekä ”djentin” uranuurtaja Monuments toimi illan toisena lämmittelijänä ja veti tamperelaisyleisön mukaan suureelliseen hurmokseen. Yhtyeen timantinkirkas visio levitettiin yleisön ylle hyökyaaltomaisesti. Itselleni Monumentsin kiinnitys kiertueelle nostatti kärsimättömyyttä keikkaa kohtaan entisestään. Harvakseltaan Suomessa käynyt yhtye toimitti musiikkiansa hyvin itsevarmasti ja yleisöstäkin huomasi, että harvinaisesta herkusta pitää riipiä kaikki irti.

Ja vaikka Pakkahuoneen puutteellisen audiopuolen kanssa olisi tekemistä niin erittäin hyvältä bändi kuulostaa. En tunne siltikään yhtyeen tuotantoa, enkä ole juuri yhtyettä koskaan kuunnellut. Yhtyeessä on kuitenkin soittanut alansa ammattilaisia kuten rumpuja takonut Anup Sastry. On jopa vähän surullista, ettei noin myyttistä skene-hahmoa pääse näkemään livenä millään. Skyharbor takaisin, kiitti.

Illan päättää ehdottomiin lempiyhtyeisiini kuuluva norjalainen Leprous. Viimeksi melkein 5 vuotta sitten nähty hellästi nykivä rytmiryhmä oli jo aikakin saada Suomeen omalle keikalleen. Uuden levyn kappaleella ”Have You Ever” hivutetaan auki tämän illan spektaakkeli.

Tunnelma rentoutuu ja bändi ottaa vastaan yleisön joka suorastaan taipuu tahtoon bändin mäjäyttäessä klassikkonsa ”The Pricen” ilmoille. Ja ettei olisi liian kivaa niin ”Third Law” päräytetään suoraan perään. Voiko muuta edes pyytää? Seuraava kunniamaininnan arvoinen kappale onkin Massive Attack -yhtyeeltä lainattu ”Angel”. Ei ollenkaan paha. Kokoajan menee kylmät väreet vaikka mestassa on kuumempi kuin saunassa. Parista uudemmasta kappaleesta en osaa sanoa mitään muuta, kuin että kylmäksi jättää. Valitettavasti.

Harmillisesti ”Malina” levyltä soitetaan vain ”From the Flame”, niin kuin jokaisella keikalla ikinä. Seuraavaksi yleisö valitsee myös 4 vaihtoehdosta sen kiertueen soitetuimman biisin. Kyseessä siis edellisen ”Pitfalls” -levyn vastaava hittikappale ”Alleviate”.

Bändi ehtii vielä yllättää ”The Congregation” -albumin massiivisella ”Slave” -kappaleella.
Hento, samettinen ja suorastaan lumoavan kaunis ”Distant Bells” napataan vielä takataskusta ja kiksilevelit lyö katosta läpi, koska luulin kappaleen pääsevän mukaan tällä kiertueella vain äänestettäessä. Nyt menee kylmät väreet jo epämukavan rajamaille, kun Einar Solberg laulaa tämänkin veisun suoraan sieluun.

Epämukavasta puheen ollen, tämä on jo toinen keikka tänä vuonna kun joku pyörtyy todennäköisesti Pakkahuoneen seisovan ilman ja kuumuuden takia. Eikö tuollekin asialle voisi jo tehdä jotain?

Ikävää välikohtausta bändi ei tietystikään huomaa, joten seuraavaksi traumojen täyteinen ”Below” humahtaa uhkaavasti käyntiin. Miten hitossa ne tekee tän kaiken? Einarin jo kertaalleen kehuttu täydellinen suorittaminen ja vaivattomasti kantava ääni sekä Baard Kolstadin piintarkka groovi kannattelevat kevyesti koko jazzailua ja muu bändi fiilistelee ja värittää. Pakko ihailla.

Encoreksi valituukin onneksi se kappale jonka kuulemista olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Kyllä se on niin, että jos bändi taittaa toiseksi uusimman levynsä loppuun tällaisen järkäleen, niin hyvissä käsissä ollaan vielä. Vaikka tämä uusin Leprous -albumi nyt meneekin olankohautuksin itselläni ohi niin en todellakaan kuvittele, että bändi on menetetty.

Nyt on vuorossa koko illan kliimaksi: ”The Sky is Red”. Se toimii, se toimii, se toimii. Ei tästä edes uskalla sanoa mitään. Lähes 12 minuuttinen vuoristorata menee ohi kuin luotijuna ja sydän meinaa tulla rinnasta läpi.

Kirjoittanut: Otto Vainionpää

1. Have You Ever?
2. The Price
3. Third Law
4. Angel (Massive Attack cover)
5. On Hold
6. Castaway Angels
7. From The Flame
8. Alleviate
9. Out of Here
10. Slave
11. Distant Bell
12. Below
13. Nighttime Disguise
14. The Sky is Red