”Nyt jos joskaan oli oikea aika ottaa riski” – Alice in Chainsin William DuVall kertoo ensimmäisestä sooloalbumistaan
William DuVall tunnetaan parhaiten grunge-yhtye Alice in Chainsista, jonka laulaja-kitaristina hän on toiminut vuodesta 2006. Bändeissä soittaminen ja rock ’n’ roll ovat kuitenkin kuuluneet hänen elämäänsä jo paljon pitempään, mikä on hänen omien sanojensa mukaan yksi syy siihen, että hänen tuorein luomuksensa on akustinen sooloalbumi. Tavoitimme hänet puhelimitse kesken Alice in Chainsin kiertueen loppurutistuksen keskustelemaan uuden albuminsa tekemisestä ja taustoista.
Hei! Mitä sinulle kuuluu?
Hyvää, kiitos kysymästä. Laskeuduin juuri Seattleen, jossa soitamme ”Rainier Fog” -kiertueen viimeisen keikan huomenna.
Mainos päättyy
Onko sinulla jotain muistoja viime kesän Suomen-keikoista?
Suomessa on aina mahtava soittaa. Muistan ihmiset ja heidän energiansa. En muista kaupunkia, jossa soitimme ensimmäisen keikan, mutta se oli kaunis pieni kaupunki. Hotellimme oli veden lähistöllä.
Taisitte soittaa Oulussa?
Sehän se oli! Siellä oli todella kaunista. Nautin maisemista, ruuasta ja kaikesta. Ja keikka oli mahtava, kuten aina Suomessa.
Ensimmäinen sooloalbumisi ”One Alone” julkaistiin lokakuussa. Mistä sait idean, että nyt olisi hyvä aika sooloalbumille?
Olin menossa äänittämään vain yhden kappaleen, siitä tuli levyn ensimmäinen single ”Til the Light Guides Me Home”. Olin äänittämässä vain demon itselleni. Harkitsin jopa antavani kappaleen toiselle laulajalle Atlantassa, mutta kuullessani äänitetyn kappaleen tykästyin siihen. Sillä oli minulle syvempi merkitys kuin olin odottanut tai tarkoittanut. Kappaleen äänittämiseenkin meni todella vähän aikaa ja olin vielä studiossa, joten äänitin vielä seitsemän kappaletta. Lähdin studiolta ja ajelin ympäriinsä kuunnellen kappaleita itsekseni. Pikkuhiljaa se alkoi kuulostaa aloitukselta albumille – rakenteelta, joka puhuu puolestaan. Se kuulosti erilaiselta kuin aiemmat kappaleeni, ja siitä lähti ajatus akustisesta sooloalbumista.
Mainos päättyy
Alice in Chains oli silloin vielä niin kiireinen, että annoin ajatuksen hautua vielä jonkin aikaa. Aluksi ajattelin laittaa sen ulos ennen Alice in Chainsin ”Rainier Fog” -albumia, mutta se eskaloitui vähän tarkoitettua nopeammin. Odotin Alice in Chainsin kuvioiden hieman rauhoittuvan, ja kävin myös äänittämässä muutaman kappaleen lisää, sitten olikin jo albumi kasassa. ”Rainier Fogin” jälkeen aika tuntui sopivalta. Olin vuosia tehnyt dynaamisia rock-levyjä bändien kanssa ja ollut paljon kiertueilla. On siis ollut paljon musiikkia, joka tulee kohti aggressiivisella tavalla. Aiemmillakin kappaleilla on toki ollut akustisia elementtejä, mutta en kai ole aiemmin ollut tarpeeksi rohkea tai itsevarma julkaistakseni akustista sooloalbumia, jolla on vain yksi kitara ja yksi ääni. Nyt jos koskaan oli oikea aika ottaa riski.
Kuinka vanhoja albumin kappaleet ovat?
”Til the Light Guides Me Home” on muutaman vuoden vanha. ”The Veil of All My Fears” taas on vähän uudempi, tein sen joskus vuonna 2018. Eli se vaihtelee, kappaleita on eri ajanjaksoilta. Jotkut kappaleet on tehty Comes with the Fallin soitettavaksi, mutta ne saivat alkunsa minun ja kitarani kanssa. Kappalemateriaalissa on vaihtelua.
Jännittikö sinua julkaista sooloalbumi bändialbumin sijaan?
Kyllä se vähän jännitti, mutta olin myös todella innoissani. Olen aina ollut bändityyppi, en koskaan kuvitellut tekeväni levyjä omalla nimelläni. Ajat kuitenkin muuttuvat ja sitä kehittyy ihmisenä ajan myötä, elämä tapahtuu ja perspektiivi muuttuu. Joten miksipä ei? Olen tehnyt paljon kaikkea, ja tämä oli oikeastaan ainut asia, joka oli vielä tekemättä. Musiikin luonteen vuoksi tämä levy tuntui oikealta vaihtoehdolta julkaista oman nimeni alla. Päästyäni pelon yli se alkoi tuntua oikeastaan aika luonnolliselta. Jos tämä musiikki saavuttaa ihmiset, se tulee vaikuttamaan positiivisesti tuleviin tekemisiini. Tämä on niin pelkistettyä ja suodattamatonta kuin voi olla.
Yrititkö tuoda itsestäsi esiin uusia puolia?
Todellakin. Olen tehnyt musiikkia pitkään bändeissä muiden mahtavien muusikoiden kanssa, mistä olen kiitollinen. Oli kuitenkin aika muutokselle, ja kun tällaista muutosta lähtee tekemään, on parempi mennä loppuun asti – tehdä jotain täysin erilaista ja odottamatonta.
Oliko sooloalbumin tekeminen terapeuttinen kokemus?
Kyllä oli. Tällaisessa musiikissa ei ole mitään, minkä taakse voisi piiloutua. Itsensä paljastaminen ilman filtteriä on samaan aikaan pelottavaa ja vapauttavaa.
Miltä tuntuu lähteä soolokiertuelle vain itsesi ja kitarasi kanssa?
Olen innoissani ja kauhuissani! Katsotaan keikka kerrallaan, mitä tapahtuu, ja toivotaan parasta.
Millaisia suunnitelmia sinulla on settilistan suhteen?
Se tulee keskittymään ”One Aloneen” ja musiikkiini Alice in Chainsin ulkopuolelta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tekisin akustisen version ”Never Fadesta” tai jostain vastaavasta, jos se toimii. Haluan kuitenkin keskittyä ”One Aloneen” ja tehdä jotain uutta.
Mainos päättyy
Oletko mahdollisesti tulossa Yhdysvaltojen lisäksi Eurooppaankin soolokeikoille?
Yritän saada sen onnistumaan, haluaisin todella tulla. Toivottavasti Suomikin saadaan mukaan.
Kiitos haastattelusta! Haluatko vielä sanoa jotain suomalaisille faneillesi?
Kiitos tuestanne, toivottavasti pidätte levystäni ja toivottavasti näemme taas pian!