Nyt olisi tarjolla kotimaista rehellistä heavy metalia – haastattelussa Masqueragen Kimmo Perämäki

Masquerage on yhtye, joka ei ainakaan vielä ole kovin monelle tuttu nimi. Kyseessä on siis kotimainen heavy metalia soittava yhtye, joka julkaisee joulukuussa neljännen albuminsa nimeltään ”Hangman’s Revelations”. Kaaoszine sai sähköpostin välitykselle yhteyden yhtyeen kitaristin ja laulajan pestiä hoitavaan Kimmo Perämäkeen ja kyseli hieman kuulumisia.

Moikka! Mitä kuuluu?

Kimmo Perämäki: Hyvää kuuluu. Lunta saisi tulla jo pikkuhiljaa.

Julkaisette nyt joulukuussa neljännen albuminne nimeltään ”Hangman’s Revelations”. Mistä albumille tällainen nimi?

Kimmo: Nimi tulee ajatuksesta, kuinka uteliaita ihmiset ovat, varsinkin toisten epäonnelle ja epäonnistumisille. Mikäli lähipiiriä lukuun ottamatta jollakin menee huonosti, sitä oikein maiskutellaan. Julkisuuden henkilöiden kohdalla sillä tehdään vielä suuret määrät rahaa. Juorulehdet jne… Tuskin kukaan meistä haluaisi paistatella valokeilassa keskellä hetkellisiä tai pidempiä syöksykierteitä, mutta kovasti suurin osa meistäkin heti tilaisuuden tullen liittyy osaksi pyövelikoneistoa ja sormi osoittaen mutustelee kääk-juoruja lisää janoten olematta itse kuitenkaan sen ”parempi” ihminen… Levyn kannessa oleva kuva hautakivineen ja halkeilevine maskeineen antaa tästä osaltaan osviittaa.

Jos saisit valita yhden kappaleen tältä uudelta albumilta, joka jokaisen on aivan pakko kuulla, niin mikä se olisi ja miksi?

Kimmo: Nyt oli erittäin paha kysymys! Omat suosikit tuntuu itsellä vaihtuilevan päivien mukaan. Tänään valitsisin ”No Wolves Here” ja ”Long Lost Memories”. ”No wolvesissa” on mielestäni hyvä meininki, paljon hienoja koukkuja ja yhdet mun suosikkisanoista. Biisi sai ideansa Jehovan todistajista, jotka kävivät rumpalimme ovien takana käännytyspuuhissa. ”Long lost memories” taas on synkkä ja erittäin melodinen tunnepläjäys muistisairaudesta.

Mielestäni uutukaisella on jokaiselle vähän jotain. Ei tarvitse välttämättä olla suuri hevi-diggari, niin pystyy kuuntelemaan levyn läpikotaisin.

”Hangman’s Revelationsin” kansikuva muistuttaa Mötley Crüen ”Theater of Painia”, mutta vaaleanpunaisen värin tilalle on valittu jäinen maisema. Oliko tämä ihan tietoinen valinta? Vai oletteko vain paljon coolimpia kavereita kuin Mötley Crüen pinkkitrikoiset heput silloin joskus 80-luvulla?

Kimmo: Coolimpia ollaan ehdottomasti, haha. Nyt kun mainitsit, kieltämättä yhtäläisyyttä löytyy. Onneksi on sentään Mötiköiden paras levy. Valinta ei ollut tietoinen, enkä itse ole suuri Mötley Crue -fani – tietääkseni meistä ei kukaan ole.

Tämän meidän albumin kannen pitäisi esittää hautakiveä, oikein sellaista kunnon ”tombstonea”. Kansityön teki Claudio Bergamin. Kyseinen heppu teki myös uuden Judas Priest -kannen.

Itselläni pisti kovasti silmään se, ettette ole määritelleet tiettyä julkaisupäivää uudelle albumillenne. Miksi näin?

Kimmo: Stormspell records on yhden miehen perustama ja ylläpitämä levy-yhtiö ja juuri siksi on todennäköisempää kuin epätodennäköisempää, että viivästyksiä tulee heti kättelyssä. Tämän takia emme ole uskaltaneet lukita tarkkaa julkaisupäivää.

Stormspell julkaisee usein useamman levyn samaan aikaan ja niin tekee myös tälläkin kertaa. Viimeisin viivästys aiheutui painovirheestä. Erään tulevan julkaisun takakannet olivat tulleet painosta jostain kumman syystä vääränkokoisena – olivat liian pienet. Tämä meinasi siis sitä, että kaikkien levyjen julkaisu siirtyi. Korjauserä on käsittääkseni painettu nyt valmiiksi. Tällä tietoa asiat ovat saatu järjestykseen, ja levy on myynnissä ennen joulukuun puoltaväliä.

Olette olleet mukana musiikkibisneksen kuvioissa jo 20 vuotta. Koetteko, että on hankala päästä nykyään pinnalle esimerkiksi parinkymmenen vuoden takaisiin olosuhteisiin verrattuna?

Kimmo: Kyllä on, varsinkin sellaisella musiikilla, mitä juuri itse haluaa soittaa. Nykyään musiikilla ei mielestäni ole isoissa kuvioissa arvoa juuri ollenkaan. Ne ovat vain bittejä, joilla tehdään pelkkää rahaa. Varmaan monista ihmisistä tuntuu siltä, että musiikki vain pompsahtaa tyhjästä. Sieltä Spotifyn playlistiltä tuuttaa joku biisi 20 sekuntia korviin ja sitten etsitään jo uutta coolia biisiä.

Musiikista on tullut kertakäyttökamaa. Mielenkiintoista nähdä, kuinka käy, kun kaikki ns. vanhanliiton suuret nimet ovat siirtyneet yläkertaan ihmettelemään. Monet uuden valtavirran ”isot” bändit tuntuvat nykyään olevan vain parivuotisia ja katoavat kartalta sen muutaman hitin jälkeen, kun levy-yhtiö ja mediat ovat pureskelleet kaiken maun pois. Ei meitä ole koskaan suuresti haitannut, vaikkei olla pinnalle päästykään. Meillä on päivätyöt, eli ei tarvitse rahan takia tehdä isoja uhrauksia. Musiikilla meidän ei tarvitse elää.

20 vuotta Masqueragellakin jo takana, siihenkin mahtuu jo kaikenlaista. Ei meitä retkuja enää saisi huijattuakaan kaikenlaiseen hömpötykseen. Mahdollisuuksia olisi ollut varmasti suuremmaksikin. Me vain ollaan oltu kovapäisiä ja tehty asiat niin kuin itse halutaan. Paljon ollaan sanottu asioille ”ei”, joista ehkä olisi ollut hyötyä. Jos jokin ei meidän mielestä ole huvittanut, sitten ei ole ja asia on loppuun käsitelty. Me ollaan jo tyytyväisiä tästä underground-maineestakin. Kysyntää on ollut Suomen ulkopuolella. Sinne ne kaikki levyt ovat myyty. Suomessa, kun saadaan 150 levyä nykyään menemään, on se meille jo lottovoitto.

Vaikka kesä onkin vasta kaukana edessäpäin, onko teillä jo jonkinlaisia kesäsuunnitelmia? Ehkä jopa festarikeikkoja? Entä missä teidät voi seuraavan kerran nähdä livenä?

Kimmo: On. Reeniä, reeniä ja reeniä. Parasta aikaa yritetään hommailla ensi vuodelle keikkaa. Saa nähdä toteutuuko 1 vai 10. Nykyään ei ole helppoa hommaa meidän koko luokan bändille saada keikkaa autotallia kauempaa, jonne kannattaisi lähteä saamatta selkään kustannuksilta.

Meidät voi nähdä seuraavaksi tuoreessa musiikkivideossa joulukuun alkupuolella. Tammikuussa 2019 meidät voi nähdä kaikki, ihan universaalisti, toivottavasti. Meillä on tämmöisen hauskan ja omalaatuisen levynjulkkarikeikan suunnittelu meneillään.

Jos saisit valita, niin minkä yhtyeen kanssa lähtisitte kiertueelle? Ja miksi?

Kimmo: Iron Maiden ja piste.

Nyt, kun vuosi lähenee loppuaan, niin ainakin Kaaoszinen toimituksessa olemme perinteisesti kasanneet päättyvän vuoden parhaimmat albumit. Mitkä ovat sinun mielestäsi tämän vuoden parhaimmat albumit?

Kimmo: En tiedä bändin muiden jätkien suosikkeja, mutta omani on ehdottomasti The Night Flight Orchestran ”Sometimes The World Ain´t Enough” – ja Masqueragen ”Hangman´s Revelations” tietysti, haha

Kiitos paljon haastattelusta! Onko vielä viisaita sanoja Kaaoszinen lukijoille?

Kimmo: Lukijoille ehdotan lämpimästi materiaaliimme tutustumista ja teille sanomme suuri kiitos haastattelusta. Näitä tarvitaan. Oli ilo naputella.

Masquerage Facebookissa

Kirjoittanut: Tia Salmela

Kommentit