”Nyt tehdään metallia eikä mitään helvetin konservatorion lopputyötä” – haastattelussa death metal-yhtye Korpsesoturi
Kotimainen death metal -yhtye Korpsesoturi louhii perinnetietoista kuolonmetallia juuri julkaistulla kakkosalbumillaan ”Korpskrist”. Kaaoszine tavoitti bändistä Juhan sekä Janin haastattelua varten.
Tervehdys! Mitenkä syksynne on sujunut?
Juha: Moro, moro. No tässähän tämä on mennyt livesettiä hioessa uuden rumpalin kanssa sekä jo pikkuisen seuraavan levyn biisejä miettiessä. Korpskrist levyyn liittyviä hommia toki tässä on myös hommasteltu ja hiukan ehkä hymy korvissakin välillä.
Jani: Maailman seotessa ympärillä on omakin järki meinannut paeta stetsonista. Onneksi musakuviot on saanut pidettyä paletin kasassa, ja vaikka keikoille ei olekkaan asiaa niin tehtiinhän me ihan saatanan hyvä levy!
Julkaisitte juuri uuden albuminne ”Korpskrist”. Miten levyn teko eteni?
Juha: Suurin osa kappaleista mukaan lukien ne, jotka eivät päätyneet levylle, olivat jo valmiina alkuvuodesta 2020 mitä olin kirjoitellut matkan varrella. Asiat menivät kuten menivät ja olimme taas vaihteeksi ilman rumpalia helmikuussa eli aika likellä äänityksien aloitusta. Keikat peruttiin ja aloitettiin kartoittamaan levylle rumpaleita. Helsingistä löytyi Paul joka suht lyhyellä varoitusajalla otti biisit haltuun ja ei muuta kuin nauhalle. Viime metreillä Janilta syntyi kappale johon löytyi myös sessiorumpali internetin ihmeellisen aikakauden kautta ja lyötiin vielä Helvetin Vanha Kiulu nauhalle. Siitä sitten Jani hoitelikin soundimaailman yms nippuun – Jani voinee kertoa tästä enemmän!
Jani: Uuden levyn demot tuli alkuvuoden puolella ja tuuttasin ne grammarista soimaan. Ne oli räkäisiä, sinnepäin soitettuja, ja täynnä sitä puhdasta vihaa mikä teki niistä täydellisiä. Turha koreilu loisti poissaolollaan ja hetkellisesti palasin aikoihin kun räimittiin itä-helsinkiläisen nuorisotalon kellarissa ekoja demoja c-kasettimankkaan nappikuulokkeista modatun “mikrofonin”avulla. Nyt tehdään metallia eikä mitään helvetin konservatorion lopputyötä.
Itse tekoprosessi runnottiin lopulta läpi todella lyhyesssä ajassa johtuen minun totaalisesta kyvyttömyydestä tehdä mitään ajoissa. Koko homma painettiin nippuun alusta loppuun lopulta jossain 3 viikossa, ja uskonkin että juuri tämä lyhyt aika tehdä kaikki teki levyn soundi maailmasta sen mitä se on. Myös Erityismaininta Toni Kimpimäelle jota ilman tämä levy ei olisi valmistunut ajoissa.
Juha: Masteroinnin hoiti jälleen luottoäijä Zack Ohren Jenkkilästä joka on tehnyt hommia mm. Immolationin ja Machine Headin kanssa. Syystä tai toisesta herra on tykästynyt Korpsesoturin meininkiin ja aikaa löytyi suht kivuttomasti kiireellisen herran kalenterista.
Millaisia aiheita käsittelette levyllä?
Juha: Lyriikat kulkevat aika synkissä tunnelmissa. Osittain ehkä kairataan taas yhteiskunnan vitutuksen multihuipentumiin liittyviä aiheita, mutta myös henkilökohtaisella tasolla koettuja asioita, kuten ihmisten itsensä satuttamista sekä kiusaamista syrjäytymisestä puhumattakaan. Ihmiset ovat nykyään jotenkin niin yksinäisiä vaikka somessa näytetään ulospäin kivaa kuvaa. Moni ihminen kaipaa vaikka vain sitä yhtä viestiä tai puhelua jaksaakseen taas seuraavaan päivään…
Kuinka albumi eroaa mielestänne tekoprosessinsa ja musiikkinsa suhteen edeltäjästään ”Malus Corpuksesta”?
Juha: Tekoprosessi sinänsä oli helpompi koska Jani oli kitarassa joten ei tarvinnut ihan kaikkea funtsia ulkopuolista kitaristia varten. Jani on päässyt perkeleen hyvin hommiin sisään ja ehkä siihen kaoottiseen biisien rakentamiseen eli miten meikäläisen pää toimii.
Musiikillisesti eroaa ehkä pääosin sen vuoksi jotta Malus Corpus oli meikäläisen osalta semmoinen läpileikkaus biisejä joita oli siihen mennessä tullut kirjoitettua Korpsesoturille. Korpskrist taasen on omalla tavallaan yhtenäisempi levy ja selkeämpi kokonaisuus niin lyriikoissa kuin musiikillisestikin. Korpskristissa on myös enemmän sitä alkukantaista brutaaliutta jota rakastan death metalissa – vähemmän semmoista selkeää melodisuutta vaikka sitäkin luonnollisesti siellä pikkuisen on. Jani voisi ehkä myös hiukan vertailla näitä levyjen musiikillista puolta keskenään koska on kuitenkin jynssännyt Malus Corpus biisejä keikoilla vähintäänkin riittävästi.
Jani: Mä en kauheasti näe eroa Malus Corpuksen ja korpskristin välillä. Toki Korpskrist on vielä hieman brutaalimpi kuin edeltäjänsä, mutta itse näen asian niin että kyllä se on herra Ahlfors, joka tekee korpsesoturista korpsesoturin julkaisusta viis. Se sielua murjova karjunta ja kokovoimalla tukistava agressiivisuus jota Korpsesoturi on, on läsnä molemmilla albumeilla.
Oliko albumin tekemisessä jotain, joka osoittautui vaikeammaksi haasteeksi kuin alun perin odotitte, vai syntyikö se vaivatta?
Juha: Kuuleman mukaan bassosoundissa oli hiukan ylimääräistä tekemistä kun halusin välttämättä äänittää sen ainoastaan konkkamikillä jotta saadaan siihen myös tilaa!
Jani: Rumpu-edit.
Mainos päättyy
Mitä albumikokonaisuus merkitsee teille tänä striimauksen luvattuna aikana?
Jani: Hyvä albumikokonaisuus on aina miellyttävää kuunneltavaa ja omassa tekemisessä pyrin rakentamaan jonkin asteisia kokemuksia, mutta en koe sen puutetta mitenkään häiritseväksi. Pystyn nauttimaan myös yksittäisistä julkaisuista.
Juha: No itse olen sen verran vanhaa koulukuntaa jotta se käsin kosketeltava ja hypisteltävä albumi on se juttu. Kansitaide, lyriikat ja mitä bändi yrittää sillä kertoa. Korpskrist ei ole ehkä kokonaisuudessaan teemalevy alusta loppuun, mutta biisit kuitenkin rakentavat kokonaisuutta keskenään.
Albumi julkaistiin Espanjalaisen Xtreem Music -yhtiön kautta. Miten yhteistyö on toiminut?
Juha: Itseasiassa paljon paremmin kuin alunperin oli ajatuksissa. Tässä kun jokusen kerran on ottanut näpeilleen sopimuksien sisällön luotettavuudesta niin ehkä pikkuisen skeptisesti lähdin liikkeelle. Kuitenkin muutamien muiden varteenotettavien labelien tarjouksiin verrattuna Xtreem oli selkeästi paras Korpsesoturin tyyppiselle bändille. Yhteistyö on toiminut kuin rasvattu, mutta kuten Dave Rotten on asian muotoillut “jos bändi tekee töitä homman eteen – hän tekee myös”. Eli tämähän on kuitenkin yhteistyötä loppupeleissä.
Riveihinne liittyi tovi sitten uusi rumpali, Ilmari. Miten bändisoitto hänen kanssaan on lähtenyt käyntiin?
Juha: No perkeleen hyvin! Jani tunsi Ilmarin jotain kautta entuudestaan joten ajateltiin jotta kysytään jos homma kiinnostaa. Ilmari on hiukan vanhempaa kaartia kuin Korpsesoturissa on aiemmin ollut, mutta iän mukanaan tuoma varmuus sopii hienosti biisien brutaaliin meininkiin.
Millaisia odotuksia teillä oli albumin suhteen, kun se julkaistiin näin poikkeuksellisena vuonna?
Juha: Albumin julkaisu oli tälle vuodelle ajateltu jo itseasiassa ennen kuin Jani tuli remmiin. Biisejä syntyi ja ajatus toisesta levystä kyti jo takaraivossa varsikin kun Malus Corpus sai todella hyvän vastaanoton. Sinänsä hankalan vuoden tuoma vitutus ja muu paska ehkä on positiivista tällaisesssa death metal genressä kun ihmiset löytävät kanavan purkaa näitä paskoja fiiliksiä!
Jani: Tästä albumista oli jotenkin todella epävarma olo. Jokaista filliä ja riffiä pyöritteli mielessään ja mietti että olisiko kuitenkin pitänyt vielä tehdä toisin, hyvä että ei tehty. Nyt kun levyä kuuntelee, se on ihan saatanan hyvä.
Miten päädyitte esittämään kappaleita suomeksi?
Juha: No tämä päätös on meikäläisen osalta syntynyt jo yli kymmenen vuotta sitten. Aikanaan Demolisher -bändissä kokeilin demomielessä muutamaa biisiä suomeksi. Tuolloin aika ei ollut kypsä ja 2010 avautui uusi mahdollisuus kun Vainaja -bändi lähti käyntiin. Vainaja on kuitenkin aika laahausta ja jyräämistä hitaalla meiningillä – itselle jäi kytemään nopeamman ja aggressiivisemman musiikin tekeminen suomen kielellä. No sitten siinä 2014 se lähti rullaamaan omalla painollaan! Suomen kielen raakuus ja nyanssit kiehtovat erityisesti ulkomailla. Omalla kielellä ilmaisu on myös monipuolisempaa ja brutaalimpaakin ehdottomasti.
Oletteko ajatelleet kuvaavanne jollekin kappaleelle musiikkivideota?
Jani: Fläppitaulut ja post-it laput on kaivettu esiin ja työ on alkanut. Toivon mukaan saadaan tämän vuoden aikana vielä hommat valmiiksi niin saadaan alkuvuodesta filmiä pihalle.
Juha: Joo ehdottomasti kuten Jani asiaa kuvaili – olisi ehkä aika pistää semmoinen kunnon video eetteriin!
Mikä teidän mielestänne tekee musiikista raskasta?
Juha: Henkilökohtaisesti se on kokonaisuus eli ei pelkät raskaat soundit vaan myös se miltä se tuntuu. Olen itse aika tunnepitoinen ihminen ja mielibändit valikoituvt jonkin verran sen mukaan miltä musiikki tuntuu ja minkälaisia fiiliksiä se herättää. Raskautta on monenlaista. Esimerkiksi vanhempi Morbid Angel on raskasta kamaa vaikka kaahattaisiin blastien säestämänä. Vaikea määritellä, mutta onko sillä sinänsä merkitystäkään? Jos pitää jostain musiikista ja saa siitä kunnon adrenaliinipaukut niin sehän riittää!
Olette esiintyneet jonkin verran myös ulkomailla. Millaista se on kotimaan keikkoihin verrattuna?
Juha: No paikoissa jossa miksaaja ei osaa englantia se on pikkuisen haastavaa, hahaha! Mutta sinänsä isoin ero on ehkä siinä, että Korpsesoturin kokoisen bändin jäsenien nimetkin tiedetään jo paikan päällä fanien puolella. Biisien nimet on opeteltu ulkoa ja kohtaaminen on semmoista välitöntä – tullaan aika lähelle ja se on meille suomalaisille ehkä se haastavin juttu kun haluttaisiin vaan olla mörököllejä jossain baarin nurkassa. Keikkayleisö tulee myös nopeasti ensimmäisen biisin aikana eturiviin, pitti kiehuu ja daivataan! Samaa fiilistä kuin 90 luvulla Suomessa – nykyisin useimmiten ug tason bändeillä lavan edessä pari metriä tyhjää ja jos riittävän myöhäinen soittoaika niin jurrisimmat uskaltautuvat eturiviin riehumaan. Mutta maailma muuttuu – Korpsesoturi ei sen mukana!
Mikä musiikissa innostaa teitä eniten juuri nyt?
Juha: No nyt on haastava kysymys. Jos katson mitä kuuntelen tällä hetkellä niin paljon on tullut pyöriteltyä vanhempia levyjä. Näistä varmaan eniten pyörinyt levylautasella Immolation, Marduk ja Deicide, mutta myöskin rokkia tulee kuunneltua aika paljon. Tietenkään kun keikoille ei ole nyt ollut oikein pääsyä niin tulee sitten kotioloissa kuunneltua paljon. Musiikillisesti tämä tämän hetken tilanne on toisaalta sulkenut vähän luovuutta, mutta toisaalta ideat kytee taustalla ja odottavat ulospääsyä.
Mitä muuttaisitte kotimaisella musiikkikentällä?
Juha: No ehkäpä nyt on päästy tahattomasti koronapaskan seurauksena siihen, että isot koneistot ovat kyykyssä ja ug pääsee valtaamaan kenttää, vrt 90 luvun keikkarintamat. Tämä on myös positiivista siinä mielessä, että ehkäpä nykyiset sukupolvet pääsevät kokemaan kohta puoliin miltä se menneisyys tuntui kun keikoilla oli pääasia helvetillisen kova meininki eikä vain kännykällä videoiden jakaminen!
Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia teillä on?
Juha: Väännetään uuden levyn materiaaleja jo nippuun – ehkä jo loppuvuodesta 2021 julkaisu, mutta se jää vielä nähtäväksi. Lisäksi olemme tässä pyöritelleet keikkojen vetämistä siinä laajuudessa kuin se nyt on mahdollista. Pääfokus taitaa nyt kuitenkin olla buukata Suomen niemelle keikkoja ensi kesäksi – kunnon festarit nyt tähtäimessä! Valmistautukaa perkele!