Norjalainen Indie Recordings -yhtiö on jo jonkin aikaa tarjonnut loistavia ja kiinnostavia uusia levyjä, joista viimeisin lienee norjalaisen Oberstin uusi ”Paradise”-julkaisu. Monivivahteista hardcoren ja metallin yhdistelmää soittavan kokoonpanon debyyttialbumi on 46 minuutin ja kymmenen kappaleen verran energistä, rosoista ja räiskyvää musiikkia, joka tuntuu genressään tuoreelta.

Bändin musiikissa yhdistyvät niin metalli, hardcore, jazz kuin popahtavat melodiat. Mieleen tulee jonkinlainen pop punk -yhtye soittamassa modernia hardcorea proge-asenteella. Levyn polkaisee käyntiin avauskappale ”Vagabonds”, jossa kuuluu vivahteita niin Knuckle Puckista kuin At The Drive-Inistakin. Kappaleesta saattaa nousta suomalaisille kuulijoille mieleen etäisenä sukulaisena myös esimerkiksi Lapko. Heti perään kuultava ”A Stranger Place Pt. 2” muistuttaa kitarakuvioidensa puolesta hieman esimerkiksi Propagandhia.

Kolmantena kuultava ”Fiends” on vallan mainio yhdistelmä Thricen kaltaisia post-hardcore-yhtyeitä ja suoraviivaisempaa hardcore punkia, ja heitetäänpä kappaleessa soppaan mukaan myös blast beateja. Värikkäämpi korukuviointi ja jännitteinen riffittely jatkuu ”Dreambeastissa”, jossa tunnelmoidaan monikerroksellisesti ja onnistuneesti. Kappaleen keskellä usvaa raotetaan hieman kulmikkaammalla paiskomisella Good Tigerin kaltaisten modernien progeyhtyeiden tyyliin. Piikikkyys ja riitasointuisuus ovat keskeisessä roolissa ”Snakesissa”, jossa myös palataan blast beateihin.

Albumilla kuultavat soittosuoritukset ovat juuri sellaisia, kuin musiikki vaatiikin: tiukkoja mutta tarpeeksi väljiä kaoottisuuden ja energisyyden läpikuljettavaksi. Kitaristien riffit ja melodiat ovat välillä sahalaitaisia, välillä kulmikkaita ja toisinaan unelmoivia ja jopa katkeria. Rumpalin ote kannuihin on dominoiva tavalla, joka ryhdittää bändiä sen vaatimalla tavalla. Solisti laulaa levyn läpi karjumalla, ja vaikka miehen vokaalisuoritukset ovatkin juuri eikä melkein, tuntuu välillä kuitenkin siltä, että intensiteettiä voisi hieman höllätä. Jokaisen biisin ollessa äänekästä ja likaista murjontaa, jää kuulijalle suhteellisen vähän aikaa arvostaa kaikkia niitä elementtejä, joita levylle on saatu mukaan.

Oberstia voi todellakin kehua tuoreen kuuloisen ilmaisun löytämisestä. Levyn kappaleissa on paljon erilaisia vaikutteita ja tyylejä ilman, että fokus hardcoren ja punkin suunnalta väistyy. Refused ja Thrice ovat hyviä esimerkkejä yhtyeistä, jotka ovat kyenneet samaan, ja Oberst tuntuu jatkavan näiden kahden jalanjäljissä sovittelematta räpylöitään kuitenkaan liian tiiviisti maahan ennalta painettuihin askeliin. ”Paradise” on lupaava avaus vuodelle 2020, ja myös lupaava avaus tälle norjalaisyhtyeelle.

7/10

Kappalelista:

1. Vagabonds
2. A Stranger Place Pt. 2
3. Fiends
4. In The Embers
5. Dreambeast
6. Snakes
7. Goddess
8. Parting
9. No Home
10. Pillar