Obituary

Obituary 2013Jo legendaarisen aseman omassa genressään saavuttanut Death Metal-yhtye Obituary julkaisee uuden levynsä ”Inked in Bloodin” 28.10.2014. Levy on järjestyksessään bändille jo yhdeksäs ja se on ensimmäinen, jossa basistina toimii Terry Butler ja toisena kitaristina alkuperäisjäsen Trevor Peresin kanssa Kenny Andrews. Kaaoszine pääsi jututtamaan bändin alkuperäiskitaristi Trevor Peresiä ja juttelemaan uudesta levystä, sen tekotavasta, bändin tulevaisuudesta ja siitä miten musiikkibisnes on muuttunut niistä ajoista kun Obituary vasta julkaisi ensimmäistä levyään.

Morjens Trevor! Mitäs kuuluu?

Trevor: Minulle kuuluu hyvää, kiitos vain kysymästä!

Viimeisimmästä albumistanne ”Darkest Daystä” on nyt kulunut viisi vuotta ja Obituary on aikeissa julkaista uuden albumin, nimeltään ”Inked In Blood”. Milloin ryhdyitte työstämään tätä albumia ja oliko sen luominen helppoa?

Trevor: Ryhdyimme kirjoittamaan materiaalia levylle noin viisi vuotta sitten. Uusien kappaleiden kirjoittaminen alkoi ollessamme kiertueella, emme pakottaneet itseämme kirjoittamaan vaan kirjoitimme ainoastaan kun fiilis oli oikea. Viiden vuoden ajan ihmiset tosin hiillostivat meitä koko ajan, että ”Milloin uusi levy on valmis” – meillä ei ollut syytä kiirehtiä. Musiikillisesti ajatellen emme tosiaankaan pakottaneet itseämme kirjoittamaan vaan odotimme että ideat syntyivät ja tämä metodi toimi erittäin hyvin. Levyn tekeminen ei siis ollut kovinkaan työlästä, otimme viime vuonna hieman vapaa-aikaa ennen nauhoituksia jolloin kappaleet olivat jo melkein valmiita. Nauhoitimme niistä demon, muutimme joitain asioita, nauhoitimme taas ja järjestelimme jotain asioita… Kasasimme levyä hiljalleen, työskentelytapamme oli erittäin mukava, hitaasti ja ilman kiirettä.

Voisitko kertoa hieman levyn nauhoittamisesta? Levy on ensimmäinen jossa Terry Butler toimii basistina ja Kenny Andrews toisena kitaristina, vaikuttivatko uudet jäsenet siihen miltä levy kuulostaa?

Obituary - Inked In BloodTrevor: Sävellyksien kannalta ei oikeastaan, heidän panoksensa kuuluu luultavasti enemmän seuraavalla albumilla, koska he liittyivät bändiin kun kappaleet olivat enimmäkseen jo sävelletty. Mutta tietysti he tuovat oman panoksensa soittajina siihen mille Obituary kuulostaa. Kennyllä on kiva, raskas kitarasoundi  joka muistuttaa minua Allen Westin kitarasoundista. Kennyn ja minun kitarasoundit sopivat hyvin yhteen, kuten minun ja Allenin aikanaan. Allenin soundit olivat hyvin rahisevat siinä missä minun kitarasoundini on tarkoituksella hieman mutainen, luoden siitä raskaamman ja räkäisemmän. Kennyn kitarasoundi on erittäin rouhea, enemmänkin perinteisen metallikitaran kuuloinen. Joten kuten minun ja Allenin, myös Kennyn ja minun kitarani sopivat soundiltaan hyvin yhteen ja tietysti Terry bassossa…no, hänhän on Terry Butler! C’mon! Hän on pitkän linjan muusikko ja hän tietää kyllä mitä tekee – esimerkiksi lisäsi moneen kohtaan bassofillejä ja muuta hauskaa. Kennyn kitaransoitosta vielä sen verran, että hän tekee jotain asioita hyvin eri tavalla kuin minä tai Allen aikanaan, hän muun muassa käyttää Wah wah-pedaalia jota ei ole koskaan käytetty Obituaryn albumeilla. Tilanne on mielestäni loistava, tyypit sopivat hyvin bändiin, olemme tunteneet Terryn…helvetti, 27 vuotta! Hän on siis teoriassa perhettä. Kennyn olemme tunteneet 18 vuotta, eli hänkin on pitkäaikainen ystävä joten molemmat sopivat loistavasti bändiin.

Missä nauhoititte albumin, kauanko nauhoitus kesti ja oliko nauhoitussessio miellyttävä?

Trevor: Nauhoitimme levyn omassa studiossamme, meillä on ollut oma studiomme ”Executioner’s Returnista” lähtien eli noin seitsemän vuotta. Olemme toki lisänneet studioon kaikenlaista ajan kuluessa ja se on nykyään aivan mahtava paikka! Se on sama paikka jossa harjoittelemme, joten jos saamme hyvän idean treeneissä voimme nauhoittaa sen välittömästi, koska mikrofonit ovat koko ajan paikallaan. Nauhoitimme siellä luonnollisesti myös edelliset albumimme, ”Darkest Dayn” ja ”Executioner’s Returnin”. Studiossa oleminen oli siis helppoa, teimme tosin pari asiaa eri tavalla tällä kertaa. Esimerkkinä voisin kertoa matosta joka on studion lattialla ja meistä tuntui, että se syö osan kitarani säröstä joten laitoimme vahvistimeni alle puisen palkin ja ongelma katosi. Me miksasimme levyn itse, mutta päätimme jättää masteroinnin muiden huoleksi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun miksaamme levyn itse, viimeksi levyn miksasi kaveri nimeltään Mark Prator.

Voisitko kertoa hieman albumin lyriikoista, mistä ne ottavat inspiraationsa ja millainen prosessi niiden kirjoittaminen on?  

Trevor: No, tämä on tyypillinen John Tardy-kysymys sillä hän kirjoittaa sanoitukset lähes kaikkiin kappaleisiimme. Tiedämme että hänellä on kirjoja joihin me emme ole koskaan koskeneet joten sieltä kai hän ottaa osan inspiraatiostaan… Käytännössä homma toimii niin, että kirjoitamme biisin ylös, nauhoitamme demon ja annamme sen Johnille. Toisinaan meillä on ehdotuksia kappaleen teemaksi ja ehkä sen työnimeksi joita John joskus hyödyntää ja joskus ei. Hänen sanoituksistaan voi toki toisinaan kertoa jos ne kertovat jostain oikeaan elämään viittaavasta asiasta, vaiko pelkästään brutaalista verilöylystä tai jostain muusta death metal-kliseestä. Sanoitukset eivät suoraan sanottuna ole tärkein asia meille, jotkut bändit koittavat kertoa jotain tärkeää tai jotain eeppistä tarinaa…sellainen ei ole tyyliämme. Johnin ääni on meille tärkein mitä hänellä on antaa, se on yksi instrumenteistamme ja se on tärkeämpi kuin sanoitukset joita hän laulaessaan karjuu, vaikka siitä etua onkin jos sanoituksetkin kuulostavat rajuilta.

”Inked in Bloodin” julkaisijana toimii oman levy-yhtiönne Gibtown Recordsin lisäksi Relapse Records. Miten päädyitte moiseen ratkaisuun kun pari viimeisintä levyänne on julkaissut Candlelight Records?

Trevor: Ensinnäkin, me halusimme alunperin tehdä levyn 100% omin voimin, oman levy-yhtiömme kautta. Ryhdyimme sitten etsimään jakelijoita auttamaan markkinoinnissa, radiosoitoissa ja muissa asioissa. Puhuimme myös muille levy-yhtiöille ja olimme valmiit allekirjoittamaan sopimuksen erään jakelijan kanssa kun Relapse tarjosi meille sopimusta. Kyseessä ei ollut mikään tavallinen sopimus tyyliin ”Tässä suuri ennakkomaksu jonka jälkeen sitoudutte tekemään meille kolme levyä kymmenessä vuodessa”, vaan kyseessä oli kumppanuussopimus, johon kukaan toinen yhtiö ei suostunut. Meidän ideamme oli että maksamme albumien painamisen ja siihen liittyvät kulut kokonaan, sitten myymme levyjä ja maksamme osuuden siitä yhtiölle; kukaan muu kuin Relapse ei suostunut tällaiseen sopimukseen. Olen tuntenut Relapsen päämiehen…noh, vuosikaudet ja tiedän että siellä on töissä ahkeria tyyppejä ja ennen kaikkea, yhteistyömme toimii. He soittelevat meille ja keskustelemme markkinoinnista, suunnitelmista ja muista asioista, levy-yhtiöt eivät kovinkaan usein tee noin tiivistä yhteistyötä!

Tuo kuulostaa melko hyvältä sopimukselta, ei kovin tavanomaista nykyään kuten sanoit.

Trevor: Sitä se on! Me omistamme omat fanituotteemme joten jos näet jotain tavaraa joka ei ole nettisivultamme, se on luultavasti piraattitavaraa tai jotain vanhaa tavaraa joka on jäänyt myymättä. Me emme saa etumaksua levystämme, mutta me sentään saamme oikeasti rahaa CD:n myynnistä.

Ensimmäinen single levyltä ”Visions in my Head” julkaistiin muutama kuukausi sitten, minkälaisen vastaanoton kappale on saanut?  

Trevor: Ihmiset rakastavat sitä! Vaikuttaa siltä että kaikki pitävät kappaleesta. Me tosin tiesimme jo asian, koska olemme soittaneet sitä parisen kertaa livenä ja ihmiset reagoivat kuin se olisi jo heidän levyhyllyssään – reaktiot ovat olleet mahtavia.

Tullaanko levyltä julkaisemaan lisää kappaleita ennen varsinaista levyn julkaisua ja jos tullaan, onko mahdollista odottaa vaikkapa musiikkivideota?

Trevor: ”Violence” niminen kappale on jo julkaistu ja tietääkseni myös nimikkokappale ”Inked in Blood” tullaan julkaisemaan. En ole varma, mutta muistelen että Relapsen tyypit halusivat julkaista senkin. Musiikkivideo…meillä on pari juttua suunniteltuna, keräämme livemateriaalia juttuja varten, mutta kun meillä on aikaa aiomme myös kuvata ihan ”oikean” musiikkivideon jos kaikki menee suunnitellusti.

Levyn luominen mahdollistettiin Kickstarter-kampanjalla ja saitte sitä kautta kelvollisen summan rahaa, mistä idea moiseen ideaan syntyi?

Trevor: Idea syntyi kun keskustelimme eri tavoista miten voisimme rahoittaa albumin itse. Puhuimme asioista muutaman bisnesihmisen kanssa, he olivat mahdollisia sijoittajia projektiimme. He sitten näyttivät meille tämän Kickstarter-jutun, josta en ollut ikinä kuullut aikaisemmin. Olin kuullut ryhmärahoittamisesta jossain muodoissa, mutta en tästä netissä toimivasta Kickstarterista. Nämä tyypit näyttivät sitten miten tämä systeemi toimi, mutta aluksi en ollut kovinkaan kiinnostunut asiasta. Se kuulosti oudolta, mutta he vakuuttivat minut, se olisi kuin levyn ennakkomyyntiä. Me annoimme myös erikoista tavaraa pois lahjoittaneille, eräänlaista Obituaryn museokamaa. Nämä tyypit tutkivat sitten ja lupasivat auttaa asian suhteen, minulla oli yhä epäilykseni mutta systeemi toimi! Asetimme rajan 10.000 dollariin, mutta saimme muutamassa päivässä 60.000 dollaria! Outoa siinä oli se, että vaikka sivulla luki meidän saaneen 60.000 dollaria todellinen summa jonka saimme oli noin 45.000 dollaria, koska kun lopulta haet rahoja, osa ihmisistä on lähtenyt projektista ja näin edespäin. Se ei haittaa minua, mutta se että nettisivu yhä näyttää 60.000 dollaria kummastuttaa minua, saa pohtimaan paljonko isojen projektien sadoista tuhansista on oikeasti silkkaa ilmaa. Se on kuin valheellista uutisointia, mutta joka tapauksessa…saimme rahat, teimme levyn, saimme sen painettua, homma toimi meillä kuin unelma!

Minkälaiset fiilikset teillä yleisesti ottaen on rahan keräämisestä Kickstarterin kautta, voisiko se olla uusi tapa bändeille kerätä rahaa kun CD:t eivät enää myy entiseen malliin?

Trevor: Kyllä, uusille bändeille jotka haluavat tehdä levyjä se on mahtava tapa. Lisäksi, koska se on kuin ennakkomyyntiä jos tuhat tai vaikkapa kymmenentuhatta ihmistä antaa rahaa levysi tekemiseen, se on jo kymmenentuhatta ennakkoon myytyä levyä! En usko että Obituary tekee samaa uudestaan, toivon ettei meidän tarvitse. Tavoite olisi että mahdollinen seuraava levy rahoitetaan edellisellä keräyksellä ja tuotoilla levynmyynnistä. Lisäksi Kickstarter vaatii oikeasti paljon työtä, John soitti minulle tänään ja sanoi että meidän pitäisi alkaa pakata levyjä – 950 levyä odottaa lähettämistä. Teemme työn itse vaikka se on kovaa työtä, mutta se vain on tehtävä.

Todellista Rock ’n Roll-elämää? 

Trevor: Niinpä! Kylmää olutta ja albumien pakkaamista. (naurua)

Suuntaatte kiertueelle heti albumin julkaisun jälkeen, onko teillä jo suunnitelmia ensi vuodelle, maailmankiertuetta tai vastaavaa?

Trevor: Kyllä, meillä on kaikenlaista suunniteltuna, 28.11. tulee olemaan ensimmäinen keikkamme Carcassin kanssa ja matkaamme heidän kanssaan 2 viikkoa, sitten jatkamme Death to Allin ja Massacren kanssa. Ensi vuoden helmikuussa teemme kahden viikon kiertueen Eurooppaan, pari muuta kiertuetta ja sellaista. Seuraavana syksynä yritämme saada kasan kovia bändejä yhteen ja kiertää täyden kiertueen Euroopassa, eli noin 30 keikkaa. Kiertue ulottuisi paikkoihin joissa emme käy jatkuvasti, kuten Suomeen. Tarkoitus olisi saada iso joukko legendaarisia death metal -bändejä yhteen; en voi luvata mitään, mutta esimerkiksi Napalm Death, Obituary ja Cannibal Corpse olisi aika tappohyvä pakkaus! Kolmen ison bändin voimin kiertueelle ja Euroopan jälkeen Etelä-Amerikkaan, Australiaan, Japaniin…kiireinen vuosi tulossa.

Obituary on ollut mukana kuvioissa 25 vuotta. Puhuimme jo Kickstarterista ja siihen liittyvistä asioista, mutta miten ajattelet musiikkibisneksen muuttuneen vuosien varrella ja onko se mielestäsi muuttunut parempaan vai huonompaan suuntaan?

Trevor: No, paljon hyvää ja paljon pahaa on tapahtunut viimeisen 25 vuoden aikana ja molemmilla on tekemistä Internetin kanssa! (naurua) Kommunikaatio on helppoa, kuten nyt kun puhumme Skypellä ilmaiseksi, sinä Suomesta ja minä Floridasta. Internet on mahtava keksintö, voit opetella kaikkea hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä sekä lukea asioita joita sinun ei pitäisi lukea. (naurua)  Jos aloitat uuden bändin, tai miksei vanhankin suhteen, Internet on erinomainen tapa tulla löydetyksi. Internet myös luultavasti tappaa levy-yhtiöt jonain päivänä, tai ainakin pakottaa ne muuttamaan tapojaan radikaalisti, vaikea arvioida moista. Tietysti nykyään musiikki on yhä enemmän MP3-muotoista ja sitä saa netistä ilmaiseksi helposti, mutta asia vain on niin emme voi sille mitään. Tietysti se on tavallaan perseestä, koska minun on paljon vaikeampi ruokkia lapsiani kuin se olisi ollut 25 vuotta sitten. Toki se haittaa levyjen myyntiä, mutta silti ihmiset rakastavat yhtä bändiämme, voimme tehdä kiertueita, ihmiset ostavat paitoja, halaavat meitä, antavat ylävitosia…ihmiset rakastavat meitä yhä ja Internet on varmasti auttanut siinä. Jollain tavoin piratismi myös luultavasti tutustuttaa uudet kuulijat musiikkiimme ja varsinkin metallimusiikissa. Todelliset fanit usein myös ostavat levyn ladattuaan sen.

”Inked in Bloodin” kansikuva on melkoisen brutaali. Kuka on tehnyt kannen ja mistä sen inspiraatio on lähtöisin?

Trevor: Andreas Marschall, hän on tehnyt meille useita kansikuvia kuten ”Frozen in Timen”, ”Executioner’s Returnin”, ”Darkest Dayn”, ”End Completen” ja kannen kokoelma-albumiimme. John kertoi minulle muutamia kappaleiden nimiä ja ”Inked in Blood” nousi heti esiin. Tuumasin heti hänelle että ”John, minulla on loistava idea, eikö olisi siistiä jos kannessa olisi ihmisen vartalo johon olisi veistetty logomme jolloin hän olisi ”verellä tatuoitu”?. Kerroimme Andreakselle idean ja hän antoi meille alustavan piirroksen, se oli paljon hurjempi kuin alkuperäinen idea, kehossa ei ollut käsiä eikä päätä, saati jalkoja! Katsoimme sitä hieman ihmeissämme ja Andreas aneli että saisi toteuttaa sen ja me sitten suostuimme. Mielestäni se on paras kansikuvamme, se hakkaa kaikki muut. Se on niin käsittämättömän brutaali, meillä ei ole koskaan ollut erityisen väkivaltaisia kansikuvia mutta tämä on vain hemmetin siisti. Varsinkin kun näimme sen ensimmäistä kertaa väritettynä olimme kaikki sitä mieltä että hittoa, tämä on tuleva kansikuva. Luulen että se jakaa mielipiteitä rajusti, jotkut rakastavat sitä ja jotkut keskittyvät vinkumaan ”Tuo kyllä kielletään Saksassa”, mutta meistähän se on vain siistiä!

Kiitoksia haastattelusta, haluaisitko tähän loppuun vielä sanoa jotain suomalaisille faneille?

Trevor: Noh, me rakastamme Suomea! Meillä on aina ollut mukavaa siellä enkä malta odottaa, että pääsemme takaisin Helsinkiin soittamaan teille. Me palaamme ensi syksynä ja toivottavasti näen teidät kaikki yleisössä! ”We will all be inked in blood together!”.

Kuuntele yhtyeen uusi ”Inked In Blood” albumi tästä:

https://www.facebook.com/ObituaryBand

Haastattelu: Samuli Jalonen

Kommentoi julkaisua