Berliinissä päämajaansa pitävä saksalainen The Ocean ei päästä kuuntelijaansa helpolla. Vuonna 2010 julkaistun ”Heliocentric”/”Anthropocentric” levykaksikon yhdistävänä aihepiirinä oli kristinuskon kritisointi eri filosofisista ja henkilökohtaisista näkökulmista, eli melko syvissä vesissä uitiin siis jo silloin ainakin teemojen puolesta. Jenkkiläisen Metal Bladen julkaisemalla kuudennella ”Pelagial”-täyspitkällä sukelletaan kuitenkin kirjaimellisesti syviin vesiin, sillä albumin konseptina toimii tällä kertaa matka meren pohjaan ja koko eepos tarjoillaan sekä laulettuna, että instrumentaaliversiona.

Albumi on jaettu osiin meren eri syvyysvyöhykkeiden mukaan ja eteerinen piano-intro ”Epipelagic” aloittaa musiikillisen matkan kohti pohjaa. Ulosanti muuttuu sitä raskassoutuisemmaksi, mitä syvemmälle kehyskertomuksessa sukelletaan ja viimeisenä pauhaavan ”Benthic: The Origin Of Our Wishes”-kappaleen laahaavan jyräyksen aikana sitä tuntee oikeasti olevansa pimeässä merenpohjassa valtavan paineen puristuksessa ja draaman kaari tulee päätökseensä. Näiden kahden ääripään väliin mahtuukin sitten esimerkiksi Neurosis-tyylistä post-rokkailua, vauhdikkaampaa Mastodonista muistuttavaa venkoilua, Meshuggahilta lainattua rytmikikkailua ja  kaunista tunnelmointia.

Yksittäisistä kappaleista parhaiksi nousevat alkupuolen ”Bathyalpelagic I: Impasses”, jossa on yhdistetty taitavasti raskaampaa ja tunnelmallisempaa osastoa, ja vokalisti Loic Rossettin komea puhdas lauluääni pääsee oikeuksiinsa. Lähempänä albumin keskivaihetta käyntiin pyörähtävän ”Bathyalpelagic III: Disequillibratedin” nopeammat raippaukset pyyhkivät vaikut korvista ja loppupään komea 9-minuuttinen ”Hadopelagic II: Let Them Believe” menisi hieman kevyemmillä soundeilla ja ilman vähäisiä huutolauluja ihan Von Hertzen Brothersista. Se nyt taitaa olla kuitenkin sanomattakin selvää, että tämmöistä järkälettä käsiteltäessä kokonaisuus on yksittäisiä kappaleita tärkeämpi ja se ikävä kyllä tuppaa välillä hieman laahaamaan, varsinkin puolenvälin paikkeilla. Lisäksi Rossettin sinänsä vahva huutolaulu menee hieman geneerisyyden puolelle.

The Ocean ei ole ikinä oikein suostunut taipumaan mihinkään tiettyyn genreen ja ”Pelagial” ei tee sääntöön poikkeusta. Joku minua viisaampi voi kertoa mihin alakategoriaan tämä kuuluisi laittaa, mutta itse en koe sille oikeastaan tarvetta (progressive-agantgarde-postrocksludgecore?). Sen verran voin kertoa, että ”Pelagial” on ajatuksia herättävää ja ennen kaikkea yllättävää musiikkia. Tämä tekee siitä jo sellaisenaan tutustumisen arvoisen tapauksen nykypäivän kopion kopioiden täyttämässä musiikkibisneksessä, mutta erinomaisuudesta se jää vajaaksi muutaman heikomman hetkensä takia, joita yksittäiset timantit eivät aivan pysty nostamaan keskinkertaisuuden suosta.

8/10

Kappalelista
1. Epipelagic
2. Mesopelagic: The Uncanny
3. Bathyalpelagic I: Impasses
4. Bathyalpelagic II: The Wish in Dreams
5. Bathyalpelagic III: Disequillibrated
6. Abyssopelagic I: Boundless Vasts
7. Abyssopelagic II: Signals of Anxiety
8. Hadopelagic I: Omen of the Deep
9. Hadopelagic II: Let Them Believe
10. Demersal: Cognitive Dissonance
11. Benthic: The Origin of Our Wishes

http://theoceancollective.com/pelagial/

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Lassi Hinttala