ODC:n ”Twisted Love” on räiskyvän ranskalaisen energian juhlaa

Ranskalainen vaihtoehtorock-yhtye ODC julkaisi viime lokakuussa debyyttialbumin italialaisen Frontiers Music -levy-yhtiön kautta. Vaikka italialaislevy-yhtiö onkin profiloitunut lähinnä rockiin ja metalliin, selittää lähempi tutustuminen ”Twisted Love” -albumiin sen, miksi ODC on päätynyt Frontiersin hoteisiin.

Vuonna 2019 perustettu ODC on vielä suhteellisen tuntematon tekijä, mutta yhtyeen debyyttialbumin perusteella kokoonpanosta löytyy potentiaalia. ODC:n ulosanti nojautuu vahvasti popiin ja rap-musiikkiin, joka saa useilla kappaleilla seurakseen nu metalmaisia piirteitä. Sen takia yhtyettä onkin markkinoitu niin Linkin Parkin kuin Bring Me The Horizonin kuuntelijoille, joista ensimmäisestä voi havaita vaikutteita esimerkiksi albumin nimikkokappaleella. ”My Only Fan” -kappaleella sukelletaan myös raskaamman ulosannin puolelle, ja ”My Name Is Gold” -teokselta on löydettävissä jopa djentille tyypillisiä vivahteita.

Esikoisalbumin perusteella ODC:n ilmaisu rakentuu vahvasti vokalisti Celia Dion äänen varaan, eikä se ole ihme. Solistilla on kaunis ääni, joka on myös mukavasti erottuva valttikortti suhteellisen miesvaltaisella metallimusiikin saralla. En kuitenkaan niputtaisi ODC:tä kovinkaan herkästi metallin puolelle, sillä ranskalaisyhtyeen ilmaisu on paikoitellen hyvin popahtavaa. ”The Beauty Of The Beast”, ”I Need To Breathe” ja ”Despecha” edustavat pitkäsoiton kevyttä sarjaa. Kappaleet eivät kuitenkaan ole ajallemme tyypillisiä, apaattisia pop-teoksia vaan räiskyviä, mikä sopiikin hyvin albumin muuhun sisältöön.

”Twisted Love” on sulavasti etenevä, vaikkakin hyvin vilkas ja räiskyvä albumi. Kymmenen kappaleen kokonaisuuteen mahtuu niin murskaavia riffejä tarttuvine melodioineen kuin hillitympää ja ilmavaa ilmaisua. ODC onnistuu välittämään kuulijalle uskottavasti intensiivisen energian. Yhtyeen ilmaisu kuulostaa paikoitellen hieman persoonattomalle, mutta onneksi albumilta erottuu useampi kappale edukseen.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen