Oh Hiroshiman ”Oscillation” on kolossaalinen melodioiden kirjo

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 10.8.2019

Kaunista, hyvin ilmavaa ja jopa hypnoottista. Nämä kolme adjektiivia tulevat mieleen ”Oscillationia” kuunnellessa. Seitsemän kappaletta käsittävässä albumissa on runsaasti sulateltavaa, sillä ruotsalaistrion luoma musiikki on hyvin moniulotteista ja puhuttelevaa. Olipa kyseessä sitten reilu neljäminuuttinen, instrumentaalinen ”Darkroom Aesthetics” tai kymmenminuuttinen ”Molnet”, ei kuuntelijaa päästetä helpolla.

”Oscillation”-albumi lähtee liikkeelle ”Neu” ja ”A Handful Of Dust” -kappaleilla, jotka molemmat lukeutuvat levyn helpoiten lähestyttäviksi kappaleiksi. Helposti lähestyttävyys syntyy lähinnä siitä, että molemmissa kappaleissa on jonkinlaiset kertosäkeistöt, joiden avulla kappaleista saa kiinni. Vokalisti-kitaristi Jakob Hemströmin pehmeä mutta karismaattinen ääni resonoi upeasti yhteen ilmavan äänimaisemansa kanssa. Hemströmin ääntä voisi kuunnella enemmänkin, ja siksi onkin harmi huomata, että mitä pidemmälle albumi etenee, sitä enemmän lauluosuudet jäävät taka-alalle.

Vaikka Hemströmin ääni on upea, on Oh Hiroshiman toinen vahvuus voimakkaiden äänimaisemien luomisessa. Soundeja ei kuitenkaan synnytetä runsaalla säröefektillä, tuplabasarilla ja nopeatempoisella soittamisella, toisin kuin yleiseksi tavaksi voisi mieltää. Oh Hiroshima käyttää päinvastaista kaavaa; riffit on pyritty pitämään mahdollisimman puhtaina, korkealle nousevina ja rauhallisina, minkä seurauksena syntyy lennokas ja mahtipontinen soundi. Tätä luonnollisesti tukevat Oskar Nilssonin harmonisesti ja tasaisesti iskevät rumpukompit. Edellä mainittujen piirteiden pohjalta syntyvät ”Simulacran” ja ”Molnetin” kaltaiset kappaleet, jotka eivät edes jäisi kaipaamaan niitä vähäisiä lauluosuuksia, joita niissä on. Toki nämä lauluosuudet ovat vielä kuin kirsikka kakun päälle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Olen saanut yllättyä kerta toisensa jälkeen, kuinka hienoja yhtyeitä länsinaapuristamme oikein löytyy niin hard rockin, metallin kuin monen muunkin genren suhteen. Oh Hiroshima pääsee omalla kohdallani nyt myös tähän joukkoon. Vaikka en voi pitää itseäni ambient-tyylisen post rockin suurimpana sydänystävänä, avasi ”Oscillation” minulle aivan uuden perspektiivin kyseiseen musiikkisuuntaukseen. ”Oscillation” on järkälemäinen mutta samalla hyvin hauras äänimaisemansa suhteen. Se on samanaikaisesti sekä kaunis että rujo. Albumi onnistuu myös olemaan raikas sekä ajaton. Nämä seikat itsessään jo alleviivaavat sen, että Oh Hiroshiman uusin albumi on hyvin taidokas.

8½/10

Kappalelista:

  1. Neu
  2. A Handful Of Dust
  3. Simulacra
  4. Moderate Spectre
  5. Darkroom Aesthetics
  6. In Solar
  7. Molnet

Oh Hiroshima Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat