“High Tiden” kansikuvasta voisi luulla, että The Empire Strikesin kappaleet käsittelevät vain hurjaa merenkäyntiä ja satamaan vollottamaan jätettyjä naisia. Oikeastaan, jos merenkäynnin ajattelisi symboloivan vastoinkäymisiä ja haasteita vastakkaisen sukupuolen kanssa, olisi luulo aika osuva. En tarkoita vihjailla, että The Empire Strikesin jäsenillä olisi naisten kanssa ongelmia, vaan levyltä löytyy kappaleita joissa puidaan naisasioita. Niin kuin monilla rock-levyillä on tapana. Jätetään kansikuva kuitenkin sikseen, vaikka se itsessään onkin henkeäsalpaavan upea. Onneksi myös helsinkiläisyhtyeen toisen pitkäsoiton sisällöstä löytyy kehuttavaa.

The Empire Strikesin tyyli tuo ensimmäisenä mieleen The Hellacoptersin ja Imperial State Electricin, mikä ei missään tapauksessa ole huono asia. Helsinkiläisyhtye soittaa ”High Tidella” vanhan koulukunnan tyylistä rockia, joka kuulostaa siltä, että se olisi voitu äänittää vaikka 40 vuotta sitten. Riffit ovat tarttuvia, vokalisti-kitaristi Tommi Tuoriniemen ääni miellyttävän pehmeä, ja hän lausuu englantia todella hyvin. Kitaravetoiselle yhtyeelle ominaisesti kitarasoolot ovat tärkeässä osassa The Empire Strikesille. Albumin soundissa on tiettyä autenttisuutta ja rehellisyyttä, jota kuunnellessa havahtuu jälleen siihen, miten hyvältä musiikki voikaan kuulostaa ilman taustanauhoja ja muita efektejä. The Empire Strikesin ”High Tide” erottuu yksinkertaisella äänimaailmallaan edukseen nykypäivän monipuolisesta musiikkitarjonnasta.

Yhtyeen toinen pitkäsoitto pitää sisällään kaksitoista kappaletta, joita kuunnellessa voi unohtaa arkiset huolensa. Pituutta albumilla on reilu puoli tuntia, joka suorastaan sujahtaa ohi. Osaltaan tämä menee sen piikkiin, että kappaleet ovat mukanaansa vieviä ja hyväntuulisia, mutta syytä löytyy myös pituudesta: yksikään kappale ei nimittäin yllä neljän minuutin kestoon, vaan kappaleet ovat pituudeltaan reilusta kahdesta minuutista kolmeen ja puoleen minuuttiin. Kappaleet ovat kompakteja eivätkä sisällä mitään turhaa – esimerkiksi ”The Last Pirate” ja ”Rid Of You” on tiivistetty hyvin kahden minuutin tienoille, kuulostamatta kuitenkaan mitenkään keskeneräisiltä. Levyltä esille nousevat myös “Road To Extinction” Tuoriniemen hienosti tulkitsemana ja “Shallow Grave” aggressiivisuutensa puolesta.

Kaiken kaikkiaan The Empire Strikesin toinen täyspitkä on korkeatasoinen rock-albumi, jolle ei mahdu yhtään heikkoa kappaletta. Jokainen kappale olisi ansainnut esittelyn, mutta arvio olisi venynyt liian pitkäksi. Levyllä matkataan kansikuvan mukaisesti elämän suhdekiemuroiden ja myrskyjen läpi, eikä tylsiä hetkiä ole. ”High Tide” on vahva kokonaisuus, josta huokuu lämmin ja kotoisa tunnelma jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Levyä kuunnellessa oli ilo huomata taas kerran, kuinka hyvää musiikkia Suomessa nykyään tehdään. Kaikki hyvä harvemmin tulee vastaan vain radiossa. Mikäli ruotsalainen The Hellacopters uppoaa sinuun, kannattaa tutustua The Empire Strikesin ”High Tide” -albumiinkin. Levy on oikea aarre old school -rockia ja garagerockia kuunteleville.

8½/10

Kappalelista:

1. All Hope Is Gone
2. The Last Pirate
3. Devil’s Gospel For The Wicked And The Rude
4. Take Me Out
5. Dirty Water
6. Road To Extinction
7. Rid Of You
8. Shallow Grave
9. You Won’t Go Away
10. The Fix
11. Leave Him
12. Wonderland

The Empire Strikes Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen