”Olemme tietynlainen suomirockin outolintu” – haastattelussa neljännen albumin julkaissut Kehä

Päähän purkan lailla tarttuvaa kitaravetoista poprockia soittava Kehä on kerännyt valtavasti soittokertoja sekä uskollisia faneja, mutta yhtyeestä ei ole kovin paljon kirjoitettu mediassa. Kaaoszine päätti korjata epäkohdan ja kutsui yhtyeen haastatteluun. Juttusille saapuivat laulaja Eemeli sekä toinen kitaristi Juha. Heidän kanssaan käytiin läpi niin Kehän historiaa kuin sen uran eri vaiheita ja totta kai pureuduttiin syvemmin myös 9. toukokuuta ilmestyneeseen ”Adios Libidos” -albumiin.

Moikka Juha ja Eemeli, tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Missä, milloin ja millä tavalla Kehä on saanut alkunsa?

Juha: Vuoden 2007 lopussa istuttiin tässä samassa treenikämpässä kuin nytkin. Jäätiin tuolloin Eemelin kanssa niin sanotusti välitilaan bändien suhteen, eikä ollut muutakaan tekemistä – niin perustettiin Kehä. Kahdestaan tuolloin aloitettiin ja ystävät ovat lisääntyneet vierellä tässä matkan aikana. Nykyään meitä on viisi jäsentä bändissä eli tämä on nyt aika erilaista touhua kuin silloin ihan alkuun.

Miehistö on siis lisääntynyt matkan varrella?

Eemeli: Meininki on muuttunut paljon alusta ja kauas on tultu. Alussa tehtiin keikkaa kahdestaan, mutta meillä oli kolmas henkilö, joka tuki vahvasti, että saatiin hommaa eteenpäin. Alkupuolella oli mukana myös rumpali, mutta hän jäi jossain vaiheessa pois. Sitten meillä oli hetken aikaa DJ. Siitä sitten siirryttiin pykälä pykälältä tähän nykyiseen kokoonpanoon ja samalla otettiin myös rumpali takaisin mukaan.

Juha: Kehä on tosi kokeellinen yhtye, ja paljon kaikkea on kokeiltu. Voisi luonnehtia, että ollaan tietynlainen suomirockin outolintu! Meillä on ollut DJ jo silloin, kun kaikki muut rundasivat bändien kanssa – nyt kun muut kiertävät DJ:n kanssa, niin meillä on bändi. Halutaan siis tehdä kaikki vastavirtaan.

Minkälaisia nimiä löytyy teidän omista lempibändeistä ja vaikutteista? Kuuluvatko ne Kehän musiikissa?

Eemeli: Itselläni ei varsinaisesti lempibändejä ole, joten en pysty nimeämään mitään tiettyä vaikuttajaa Kehän musiikkiin. Musiikkimaku vaihtelee hyvin pitkälti metallin ja kantrin välillä – toki se pitää sisällään myös suomirockia ja popia. Enemmänkin kuuntelen biisejä kuin genreä. Tärkeintä on, että siinä musassa on jotain, joka omaan korvaan uppoaa.

Juha: Olen itse kuunnellut teinistä saakka Apulantaa ja Nirvanaa – ne jäivät jollakin tasolla omaksi lempimusaksi. Sitten aikuisemmalla iällä on tullut mukaan muun muassa Samuli Putro. Kuuntelen paljon suomenkielistä musiikkia, kun Eemeli taas kuuntelee englanninkielistä. Kiinnitän huomiota erityisesti hyviin tekstintekijöihin ja biisien kertomiin tarinoihin.

Neljäs albumi ”Adios Libidos” ilmestyi 9. toukokuuta – kertokaa jotain levystä?

Juha: Koronahan toi omat haasteensa meillekin musiikin tekemiseen. Sellaisetkin puolitutut, jotka tiesivät meidän tekevän musiikkia, kommentoivat, että nyt olisi hyvä aika tehdä sitä. Meillä pandemia kuitenkin herätti vastareaktion: se ei lainkaan lisännyt motivaatiota biisien tekemiseen, kun keikoille ei päässyt eikä ollut mitään varmuutta siitä, milloin pääsisi.

Jotain toki koetettiin tehdä, mutta se ei oikein johtanut mihinkään. Meillä on ollut jokavuotiset yhtyeen tykypäivät, jotka ovat pidetty ainakin kymmenen vuoden ajan aina loppiaisena. Vuoden 2022 tykypäivillä päätettiin meidän toisen kitaristin Juhon, kanssa, että tehdään vielä muutama biisi. Lähtökohdaksi otettiin vaatimattomasti se, että tehdään pelkkiä hittejä! Mentiin siis minun kotistudiolle, luotiin työpöydälle valmiiksi kansio nimeltä ”kultalevy” ja alettiin tallentamaan sinne demoja.

Saman kevään aikana syntyivät ”Setämies”, ”Punaviinipuu” ja ”Pää edellä elämään”. Tuottajaa valitessa päätettiin ottaa yhteyttä Jonas Olssoniin, joka on toiminut aikaisemmin Kehän tuottajana ja kysyttiin häneltä suositusta. Ajatuksena oli tehdä enemmän suomirock- sekä kitaravetoista musiikkia, joten Jonas sitten ehdotti Latukan Topia.

Eemeli: Topin kanssa on yhteistyö sujunut alusta lähtien erittäin hienosti. Kemiat on kohdanneet, ja se on kuitenkin aika tärkeässä roolissa.

Juha: Topi antoi meidän studiossa tehdä juuri sitä, missä ollaan omimmillamme – eli kokeilla asioita. Suoraan sanottuna me ei olla hirveästi valmistauduttu studioon mennessä. Biisit ovat sinänsä valmiita, mutta studiossa vasta kokeillaan miten ne voisivat toimia. Tämä työskentelytapa ei Topia onneksi häiritse!

Muistan, että biisejä äänitettiin juuri silloin, kun sota Ukrainassa alkoi. Se oli kaikille shokki, että Euroopassa voi olla sotaa, ja itse olin ainakin hyvin hämmentynyt asiasta. Ensimmäinen single ”Punaviinipuu” nousi meiltä ensimmäisenä valtakunnalliselle soittolistalle. Heti perään elokuussa julkaistiin ”Setämies”, joka striimasi kultaa. Eli se työpöydälle luotu ja nimetty kansio ei ollutkaan ihan turha!

Itselleni jäi prosessista mieleen etenkin se, että levyn tekeminen oli pitkästä aikaa todella kivaa. Nyt vain mentiin studioon eikä mietitty sitä, että pitää saada albumi aikaiseksi. Huomattiin jossain vaiheessa valmistuneiden biisien olevan saman otsikon alla ja niiden tarinat ovat samankaltaisia. Kliseisesti voisi todeta, että levy kirjoitti itse itsensä.

Eemeli: Biisien tekeminen ja äänitys on sinänsä eri prosessi kaiken kaikkiaan, ja se meni nyt varsin kivuttomasti. Kappaleiden sisältämät tarinat ovat sellaisia, joita emme halua lähteä liiaksi avaamaan – haluamme jättää mahdollisuuden kuulijalle tulkita ne niin kuin hän itse parhaaksi kokee.

Juha: Vaikka levyn nimi on ”Adios Libidos” ja sieltä löytyy biisejä nimeltä ”Setämies”, ”Discotimo”, ”Sulttaani” ja niin edelleen, niin ei kannata ajatella Kehän olevan mikään huumoribändi. Olemme terveellä tavalla itseironisia – pitää kuitenkin muistaa, että bändi koostuu nelikymppisistä jäsenistä. On eri asia olla surkuhupaisa kuin kertoa asia niin kuin se on.

Biisit ovat menestyneet hienosti, jos katsotaan striimimääriä – onko teille tullut palautetta niistä?

Eemeli: Toki sitä on tullut ja tähän mennessä vain positiivista. Varmasti joku vihaa ja niin sen kuuluukin olla – sillä musiikin pitää jakaa mielipiteitä. Striimimääriin peilattuna musiikistamme pidetään.

Juha: Striimimäärät ovat varsinkin tällaiselle pois muodista olevalle suomirokille erittäin hyviä. Meitä ei ole paljoa huomioitu missään medioissa, mutta meillä on erittäin sitoutunut kuuntelijakunta. Eli ne ketkä meitä kuuntelevat, niin kuuntelevat aika paljon ja siitä iso kiitos!

Pystyttekö nimeämään oman suosikkibiisinne levyltä? Tai mistä biisistä kannattaisi aloittaa Kehään tutustuminen?

Eemeli: Niitä on hieman vaikeaa, ellei jopa mahdotonta laittaa mihinkään järjestykseen. Mutta jos on ihan pakko, niin melankolian ystävänä vastaan ”Hiljaisuus”. Toki se poikkeaa muusta levystä kohtalaisen paljon.

Juha: Tähän on vaikea vastata, koska on niin monta asiaa, jotka tekevät eri biiseistä hyviä. Jos taas pitäisi valita yksi biisi, josta aloittaa Kehän kuuntelu, niin se olisi levyn aloitusraita ”Setämies”. Se kiteyttää meidän mielenmaisemaa, ajatuksia sekä soundimaailmaa hyvin – eli on syystäkin avausbiisinä levyllä!

Mille Kehän tulevaisuus näyttää?

Eemeli: Albumin julkaisurundi on parhaillaan menossa, ja sen myötä kierretään aika kattavasti Suomea. Samoin kesälle on festarikeikkojakin tiedossa.

Juha: Mukavasti on keikkaa tulossa ja kesätapahtumiakin on paljon. Tulevaisuutta mietitään sitten enemmänkin kesän jälkeen – tässä hetkessä ei oikein osaa uuden musiikin tekemistä miettiä, kun juuri saatiin tämä levy tehtyä. Viimeiset levylle tulleet biisithän on nauhoitettu vasta pari kuukautta sitten, eli todella tuoretta materiaalia on mukana. Esimerkiksi ”Rikas ja komee” tehtiin ihan viimeisiin sessioihin.

On hienoa päästä soittamaan uutta materiaalia livenä ja ennen kaikkea nähdä yleisön reaktiot. Ja saa myös jutella ihmisten kanssa ihan livenä, eikä vain nettikommenttien kautta. Toki netin kautta tuleva palaute on myös erittäin tärkeää, mutta kohtaamiset tuolla tien päällä ovat erityisen mukavia.

Annoin teille etukäteen tehtäväksi miettiä kolme Kehää kuvaavaa sanaa, mitä löysitte?

Eemeli: Sitä ei ehkä välttämättä uskoisi, mutta meidän live on erittäin energistä! Lisäksi tietynlainen itseironia on hyvin vahvasti läsnä. Se näkyy kaikessa tekemisessä ja sekä myös musiikkivideoissa. Itseironian lisäksi on myös tietty rentous läsnä, eli tekeminen ei ole väkinäistä.

Juha: Uusimmalla ”Vieläk säkin elät?!” -videolla itseironia on viety ehkä vielä napsun verran eteenpäin! Itseironian eteen voisi vielä liittää sanan terve, mutta siitä pitää sinänsä sulkea huumori tietyllä tapaa ulos. Moni ymmärtää itseironian niin, että se on itsensä dissaamista. Eihän se sitä ole, vaan että pohdit omia tekemisiäsi joltain muulta kantilta.

Tämä haastaa myös Kehän kuuntelijat miettimään ja ajattelemaan omia tekemisiäänkin toisella tavalla. Se saattaa toki rajata kuulijoita pois. Jos vaikka pitää hienona sitä, että on muijia, massia sekä upeita autoja, niin voihan se tietyllä tapaa jopa ärsyttääkin, että tulee bändi, joka julistaa olevansa ylpeästi setämiehiä. Mutta ei kaikkien tarvitse tykätäkään.

Ai niin, ne minun kolme sanaa? Vieläk säkin elät?! Kuten tästä huomaa, niin en tehnyt ollenkaan niin perustavanlaatuista pohdintaa mitä Eemeli, mutta allekirjoitan hänen kommenttinsa.

Mitä haluaisitte sanoa lopuksi?

Eemeli: Tervetuloa vaan musiikkimme pariin ja sen ilosanomaa saa mielellään myös jakaa! Kiitos niille, jotka kuuntelevat jo – vaikka tämä on meistä lähtöisin, niin ei me tätä musiikkia vain toisillemme tehdä. Se on kuulijoille tehtyä musiikkia. Meillä on sikäli hieno tilanne, että on sitä innokasta fanipohjaa. Ei nyt varsinaisesti voi puhua street teameista, mutta puskaradio toimii hienosti.

Jos jollain on sellainen olo, ettei uskalla tähän keikkaan lähteä, niin pelko pois! Tämä ei ole mikään tauti, tämä ei tartu – jos sen ei halua tarttuvan. Keikoille meitä kannattaa tulla katsomaan myös, sillä onhan livekokemus aina erilaisempi kuin levyltä kuunneltuna.

Juha: Ja keikoilla on aina mukana tietty vaaran tunne, kun meistä on kysymys. Kiitos kaikille kuuntelijoille ja Kaaoszinen lukijat: tervetuloa Kehän matkaan. ”Adios Libidos” on vuoden kovin suomirock-levy!

Kehä on:
Eemeli Turpeinen – laulu
Juha Isotalo – kitara
Juho Laihia – kitara
Rami Kettunen – rummut
Jaakko Kentta – basso

Tutustu lisää näistä linkeistä: viralliset sivut, Instagram, Facebook, YouTube, Spotify

Tulevat keikat:
24.5.2025 MARAN BAARI, Salo
13.6.2025 LAITILA FESTIVAL, Laitila
28.6.2025 VAMPULA ROCK, Vampula – Huittinen
18.7.2025 KARJUROCK, Uusikaupunki
19.7.2025 NUMMIJÄRVI CAMPING , Kauhajoki
26.7.2025 KOSKISROCK, Koski
8.8.2025 MEYER HAMINA, Hamina
16.8.2025 EURAJOEN PUB, Eurajoki
30.8.2025 SATAMAN VENETSIALAISET, Pyhäjärvi
6.9.2025 HOTEL TUNNELI, Sastamala