”Olisi ihanaa mennä studiolle pariksi viikoksi mutta enää sellaiseen ei ole aikataulujen suhteen varaa” – haastattelussa ruuhkavuosia elävän Happoradion Aki Tykki

Kotimainen pop rock -yhtye Happoradio julkaisi viime syksynä uransa kahdeksannen albuminsa. Tämän vuoden alkuun suunniteltu albumikiertue jouduttiin siirtämään pandemian takia. Yhtye ennätti soittaa osan keikoista maaliskuun aikana ennen sairastumisia, mutta loput konsertit on määrä soittaa syksyn aikana. Kaaoszine tavoitti yhtyeen vokalisti Aki Tykin alkuvuodesta, ja keskustelunaiheiksi nousivat viime syksynä julkaistu ”Majakka”-albumi, Vain Elämää -ohjelmassa mukanaolo sekä tulevana syksynä ilmestyvä kirja.

Moro Aki! Hienoa, kun sinulla on aikaa keskustella kanssani. Miten pahasti pandemia on vaikuttanut Happoradioon?

Tykki: Vuosi 2020 oli älytön. Saimme loppujen lopuksi tehtyä muistaakseni 17 keikkaa, joista suurin osa oli striimauksia. Taloudellisesti se oli tosi vaikea vuosi. Meillä on oma yhtiö, joka antoi turvaa, mutta kun vuonna 2021 meno näytti jatkuvan samanlaisena, alkoi huolestuttaa. Keväällä 2021 ei ollut yhtään keikkaa mutta juhannuksen jälkeen pääsimme soittamaan keikkoja, eikä syksyn aikana peruttu kuin yksi, niin tilanne oli lähes normaali. Se on taloudellista mutta myös henkistä helpotusta tilanteeseen.

Viime kesä ja syksy olivat lähes normaaleja keikkojen suhteen, mikä oli kyllä onni. Millaisen vastaanoton uusin pitkäsoittonne sai?

Tykki: Soitimme syksyllä kunnianhimoisesti kaikkia uuden albumin biisejä. Ja ihmiset tykkäsivät niistä vanhojen ohessa. Sitähän on tutkittu, että ihmiset haluavat kuunnella radiosta vain vanhoja, tuttuja kappaleita, mutta kyllä ihmiset haluavat kuunnella uuttakin. Happoradioltakin löytyy jo sen verran standardihittejä, että fanit kuulevat mielellään niitä uudempiakin, kun he ovat keikoilla kuulleet jo lukemattomia kertoja ”Puhu äänellä jonka kuulen” -kappaleen ja muita hittejä.

Aivan totta. ”Majakka”-albumia kuunnellessa koin, että monet kappaleet kuulostavat henkilökohtaisiita. Miten itse koet levyn sanoitukset?

Tykki: En enää tiedä, laulanko itsestäni vai jonkun muun henkilön näkökulmasta. Ihan alussa halusin ehdottomasti laulaa vain omakohtaisia juttuja, sellaista päiväkirjameininkiä. Kun albumeja alkoi kuitenkin ilmestyä yhä useampia, aloin väsyä siihen, että pyöritin sanoituksissa vain omaa elämääni. Ei omassa elämässäni yksinkertaisesti tapahdu niin paljon asioita, että niistä voisi aina kirjoittaa. Sen jälkeen aloin samaistua erilaisiin tyyppeihin. Esimerkiksi ”Kalifornia”-kappaleella samaistun kymmenenvuotiaaseen, jossa on toki minuakin, mutta en minä kymmenvuotiaana murehtinut ilmastonmuutoksesta. Silloin murehdittiin ydinsodasta. Mutta tällä tavalla totuus ja tarina sekoittuvat.

Sen sijaan ”Tehdään jotain kaunista” -kappale on hyvin henkilökohtainen. Käsittelen siinä jähmettymistä, joka voi tulla vastaan pitkässä parisuhteessa tai urallakin. ”Silta”-kappale on vastaavasti syntynyt lohtulauluksi, joka on kirjoitettu edesmenneen appiukon muistolleni. Erityisesti vaimolleni. Ja ”Emman laulu” -kappale on vastaavasti kirjoitettu lapselle, ja se sisältää pohdintaan sen suhteen, mitä elämäni olisi ilman lasta.

Miten terapeuttiseksi koit albumin kirjoittamisen?

Tykki: Joo, kyllä ne jollain tapaa jäsentävät elämää. Esimerkiksi ”Silta”-kappaleella olen käsitellyt menetyksestä seurannutta surua, mikä ei toki ole ollut niin suurta kuin vaimollani. Enemmänkin sanoitukset kertovat siitä oivalluksesta, että en voi pelastaa häntä surulta mutta voin olla tukena, voin olla se silta. Ehkä jos en olisi kirjoittanut sitä tekstiä, en olisi hahmottanut asiaa juuri noin.

Jos muistan oikein, olit joku vuosi sitten Vain elämää -ohjelmassa mukana. Oletko ajatellut osallistua vielä vastaaviin formaatteihin?

Tykki: Joo, osallistuin siihen vuonna 2018 keväällä. Minua on kyselty vuosien varrella mukaan aika monenlaiseen mutta olen kieltäytynyt useammasta. Minulla on sellaiset kriteerit, että sen pitäisi olla todella kivaa tai liittyä musiikkiin, jotta siihen kannattaisi lähteä mukaan. Pitää miettiä tarkkaan, mihin kannattaa mennä mukaan. Jos minun olisi huono olla ohjelmassa mukana, niin siitä olisi vain haittaa. Näyttäisin sitten vain urpolle, jota ei kiinnosta olla mukana, ja siitä ei olisi kenellekään iloa.

Vain elämää -ohjelman kohdalla mietin myös mukaan menoa mutta menin siihen sen takia mukaan, kun se on puhtaasti musiikkiohjelma. Siksi se on hieno formaatti, ja tykkään itsekin katsoa sitä. Ja kyllähän musiikin tekemiseen liittyy lähtökohtaisesti henkilökohtaisuus. Ne kappaleet ovat tekijöilleen tärkeitä, ja kun niitä käydään läpi ja mahdollisesti niiden kipeitä kohtia, niin eihän se ole ihme, jos porukka on herkillä. Ja kun siihen yhdistää vielä väsymyksen, niin ihmiset ovat enemmän herkillä.

Siitä tuli mieleen, että onko Happoradio harkinnut julkaisevansa joskus albumia, joka sisältäisi pelkästään covereita? Joskus sellaiset konseptit ovat hyvin mielenkiintoisia…

Tykki: Happoradio on tehnyt uransa aikana muutaman coverin, mutta emme ole miettineet kokonaisen cover-albumin tekoa. Syy siihen on aika. Silloin, kun on mahdollista tehdä musiikkia, on kova hinku tehdä omia kappaleita. Mutta yksittäisiä juttuja on hauska tehdä.

Ymmärrän hyvin tuon ajan rajallisuuden. Perheenisänä joutuu priorisoimaan aikaansa…

Tykki: Tällä hetkellä bändin jäsenten lasten yhteenlaskettu määrä on 11, joten bändille on aikaa rajallisesti. Olisihan se ihanaa mennä vaikka pariksi viikoksi studiolle, mutta enää sellaiseen ei ole aikataulujen puolesta varaa.

Nyt voisi todeta, että Happoradio elää ruuhkavuosia.

Tykki: Kyllä, juuri näin.

Millaisia suunnitelmia teillä on tälle vuodelle?

Tykki: En tiedä, mistä tässä vaiheessa saisi kertoa mutta voin sanoa, että kaikkea kivaa on tiedossa kuten kirjan ilmestyminen syksyllä. Kesään 2023 saakka on tarkoitus tehdä keikkoja ja uutta musiikkia pikkuhiljaa. Muuta en tässä kohtaa osaa sanoa.

Kiitos haastattelusta Aki, mukavaa talven jatkoa!

Tykki: Kiitos samoin!

https://www.facebook.com/HapporadioOfficial

Haastattelu: Aleksi Parkkonen