“Olispa Nummirock” – mitä olisimme voineet kokea tänä juhannuksena, osa 4

Nummirockin yleisöä juhannuksena 2019

Nummirock ei ole vain festari, Nummirock on elämäntapa. Mitä kaikkea meillä olisikaan ilman koronavirusta ollut mahdollisuus tänä vuonna kokea? Lauantaina on viimeiset hetket rakentaa oma Nummi-leiri vaikka sitten olohuoneeseen ja osallistua Zoomin kautta festarointiin. Parhaalle leirirakennelmalle on luvassa palkintokin. Ajattele: Nummirock ilman rakeita ja yöpakkasia! Niitä varsinaisesti ei festareilta kaipaa.

Lauantaillekin on varmasti videoyhteyden kautta luvassa aamupäivän oheisohjelmaa. Ehkäpä mölkkykisa järjestetään Nummirockin oman porukan voimin? Tai paikalle valitut leireilijät pääsevät viskomaan frisbeegolfia ja rockjoogaamaan? Kannattaa seurata, mitä virtuaalikanavat meille tarjoavat.

Lauantaihan on normaalisti päästy aloittamaan jonkin iloista mieltä tuovan yhtyeen säestyksellä. Milloin lauteilla on nähty Eläkeläiset, milloin Hevisaurus ja milloin taas Martti Servo & Napander. Tänä vuonna huumoripläjäyksiä (ehkä vähän tahattomia sellaisia) olisi ollut tarjolla monin verroin enemmän!

Kun skotlantilainen Gloryhammer julkistettiin tämän vuoden Nummirockin esiintyjäkaartiin, festarikaverini huudahti oitis: “Nyt on pakko ostaa jostain puhallettava kirves!” Jo yksin tämä kertoo paljon. Gloryhammer on kymmenen vuoden ajan luonut omaa fiktiivistä historian tarinaansa, eikä sitä ole tehty ilman pientä pilkettä silmäkulmassa. Tässä olisi takuulla ollut yksi muistoihin jäävä palanen Nummirockinkin historiaan. 

 

Mutta Ruotsiin menee tämän vuoden kattauksen huumoripalkinto, jopa kaksi kärkisijaa. En itse ole power metalin ylin ystävä, vaikka monet tämän metalligenren yhtyeet ovatkin varsin viihdyttäviä ja iloista mieltä nostattavia. Kun ruotsalainen Brothers of Metal lisättiin Nummirockiin, pääsi suustani jotenkin refleksinomaisesti “Mikä helv… tämä oikein on?” Siis tämä pelkästään nähdyn kuvamateriaalin perusteella. En itse asiassa vieläkään ole uskaltanut yhtyeen musiikillista antia kuunnella, mutta ehkä sekin täytyy omien juhannusjuhlien tiimellyksessä vielä tehdä.

Ja sitten olisi vielä Hammerfall! Itse ennustin jo hyvissä ajoin, että tulisimme nämä ruotsalaiset Nummirockissa näkemään. Olimme jo ennen yhtyeen julkistamista päättäneet, että jokaisena Nummi-päivänä pidetään kisa siitä, kuka pystyy kuuntelemaan pisimmälle Noora Louhimon fiittaamaan “Second to One” -biisin, joten olkaapa hyvät:

 

Ehkä tämä biisi olisi kuultu Nummirockinkin päälavallakin, jos myös Battle Beast olisi ollut paikalla? Mutta entäpä Hammerfall itsessään? Mieleeni on painunut ikuisesti bändin Wacken-keikka joskus 2000-luvun alkupuolella. En osaa sanoa itse keikasta oikeastaan mitään, koska huomio kiinnittyi niihin jäävuorirakennelmiin (tai mitä ne tutisevat porrastukset ikinä esittivätkään), joitten päällä soittajat iloisesti juoksentelivat auringonpaahteessa. Voi että, olisipa ne nähty myös Nummirockissa! Varmasti tästä yhtyeestä olisi nautittu festarin viimeisen päivän pirteyspläjäyksenä, vaikka oma olemus ei enää sitä pirteyttä olisi huokunutkaan. “Let the Hammer Fall” -huudatuksia seuraavana vuonna odotellen.

 

Näitten ulkomaan elävien jälkeen olisi saattanut olla vielä mahdollisuus diskoilla Turmion Kätilöitten tahtiin. Loppuilotulitukset puolestaan olisi varmaankin nautittu Apocalyptican kurittaessa sellojaan. Mutta ehkäpä tänä vuonna post Nummirock depression ei ole niin kova kuin yleensä, mutta vuoden 2021 festaria odotetaan takuulla entistä suuremmalla innolla. Jos olit ehtinyt ostaa jo tämän vuoden festarilipun, käy se sellaisenaan ensi vuoden bileisiin. Nähkäämme siis vuoden päästä juhannuksena jälleen Nummirockissa!

https://www.nummirock.fi/ 

Kommentoi julkaisua