Yhdysvaltalainen teollisen nu-metalin ydinryhmä Static-X menetti keulamiehensä Wayne Staticin huumeyliannostuksen ja alkoholimyrkytyksen seurauksena marraskuussa 2014. Losangeleslaisnelikko ehti siihen mennessä julkaista viisi albumia ja toimia yhtenä genrensä soundia ja luonnetta eniten määrittäneenä yhtyeenä.

Yhtyeen henkiinherättäminen oli lähtökohtaisesti alkuperäisen basistin, menneellä vuosikymmenellä myös Fear Factoryn ja Ministryn riveissä soittaneen Tony Camposin idea ja ansiota. Myös ristiriitaisia tunteita fanien keskuudessa aiheuttaneen, joidenkin mielestä jopa Wayne Staticin haudanryöstöön verrattavissa olleen paluun ensimmäisen askeleen oli määrä juhlistaa yhtyeen menestysalbumi ”Wisconsin Death Tripin” (1999) 20-vuotista ikää ja vaalia Wayne Staticin muistoa maailmankiertueen merkeissä. Uudessa kokoonpanossa Staticin saappaat täytti Waynen kuolinnaamion taa kätkeytynyt mystinen herra Xer0, jonka varmaa henkilöllisyyttä ei ole yhtyeen puolelta toistaiseksi vahvistettu. Albumin kuudella kappaleella Xer0 vastaa myös lauluosuuksista. Erinäisten todisteiden perusteella moni yhtyeen fani on kuitenkin täysin vakuuttunut ”vara-Waynen” olevan Dope-yhtyeen kitaristi-laulaja, ”Project Regeneration Vol. 1:n” vastaavana tuottajanakin toiminut Edsel Dope.

Projektin alkuvaiheessa, yhtyeen paluukiertueen taustanauhoja äänitearkistoistaan etsiessään Campos sattui törmäämään Static-X:n viidentoista vuoden takaisiin, ”Start A War” -albumin demosessioista yli jääneisiin, julkaisemattomiin äänitystallenteisiin, joilta kaiken kukkuraksi löytyi vielä Waynen laulamat osuudet miksaamattomina, omilla eristetyillä raidoillaan. Pian Campos huomasi, että Static-X:llä oli vielä jäljellä levyn jos toisenkin verran julkaisematonta, Waynen aikaista, äänitettyä kappalemateriaalia.

Omat saippuaoopperamaiset kiharansa paluulevyn syntytarinaan on sittemmin tuonut Static-X:n jäsenistön ja yhtyeen entisen, julkisuudessa jo aiemmin erinäisistä syistä ryvettyneen, kitaristi Tripp Eisenin välillä käydyt voimalliset mediasanailut sekä oikeustaistelut Waynen jälkeensä jättämän kappalemateriaalin tekijäinoikeuksista. Eisenin kertoman mukaan ”Project Regeneration Vol. 1:n” julkaisu myöhästyi alun perin suunnitellusta aikataulusta juurikin viimeksi mainitusta syystä. Riidalle saatiin kuitenkin lopulta juridinen ratkaisu, ja levyvihkon mukaan kolmella kappaleella tekijäksi mainitaan Tripp.

Kaikesta ylimääräisestä kalabaliikista huolimatta albumin tuotanto on onnistunut erinomaisesti. Kyseessä ei ole suinkaan mikään jämäbiisien kokoelma tai vasemman käden tusinaprojekti. Tony Camposin rinnalla mukana varsinaisessa albumin sovitustyössä ovat olleet muutkin yhtyeen debyyttialbumin kokoonpanon jäsenet: kitaristi, ohjelmoija ja kosketinsoittaja Koichi Fukuda sekä rumpali Ken Jay. Yhtyeen koko miehistö on selkeästikin tullut tosissaan takaisin tekemään niin hyvän, Waynen lahjakkuutta kunnioittavan albumin, kuin he olosuhteet huomioon ottaen suinkin vain kykenevät. Albumin samettisen raskaasta ja tasapainoisesta äänimaisemasta vastaa useimpien Static-X-albumien tuotannosta vastannut yhtyeen luottotuottaja Ulrich Wild.

Lopputulos on joka suhteessa ällistyttävän kovatasoista. ”Project Regeneration Vol. 1:lla” yhtye soi paikoin jopa rankempana, dynaamisempana ja melodisesti mielikuvituksekkaampana kuin menestysdebyytillään ”Wisconsin Death Tripilla” ennen vuosituhannen vaihdetta.

Aika on tehnyt yhtyeen musiikilliselle näkemykselle ja kypsymiselle pelkästään hyvää. Erityisesti kokonaisuuden toimivuudesta kiittäminen on Fukudan visionäärisellä kyvyllä loihdittuja konetaustoja ja ambient-mausteita mielenkiintoisten ja rankkojen katuporariffien varaan rakentuvien biisien vastapainoksi.  Tyylikkäästi äänivalliin upotettu ja miksattu Waynen laulu sopii kokonaisuuteen uskomattoman hyvin istuen. Paikoin jopa häiritsevän paljon Kornin Jonathan Davisin myöhempien aikojen laulusoundin mieleen tuovat Wayne Staticin laulusuoritukset ovat täynnä voimaa kaikessa linjakkuudessaan.

Albumi on erittäin vahva ja ajanmukainen industrial metalin kokonaisuus, jonka kappaleilla on pääosin ainoastaan hiuksenhienoja laadullisia eroja. Albumin parhaimpia sivalluksia ovat Kornin ja Skrillexin yhteistyön mieleen tuova ”Hollow (Project Regeneration)”, eteerisen raskas ”All These Years” ja White Zombien ”Astro Creep 2000”:n soundille kumartava videosingle ”(Bring You Down) Project Regeneration”. Rapea ambient-metallibiisi ”Otsego Placebo” ja American Head Chargen alkuaikojen tapaista, rytmisen aggressiivista arvaamattomuutta sisältävä ”My Destruction” toimivat kokonaisuuden tasapainottajina mallikkaasti. Clawfingerille ja Necro Facilitylle tuoksahtava muhkea groovepala ”Something Of My Own (Project Regeneration)” ja tyylillä drum ’n bassia ja EDM:aa teolliseen disko- ja groove metaliin yhdistävä ”Otsego Placebo” ovat oiva näyte yhtyeen musiikillisesta moniulotteisuudesta ja kekseliäisyydestä. Ministryn tyyliselle happopäiselle paukutukselle perustuva ”Follow” sekä itsensä maestro Al Jourgensenin feattaama, kolkon kaunis päätösraita ”Dead Souls” kruunaavat hienon kokonaisuuden. Kolme pakollista jokamiesluokan teknometallibiisiä ovat albumin puuduttavinta antia, mutta onneksi niiden osuus kokonaisuudella on suhteellisen pieni (”Worth of Dyin”, ”Terminator Oscillator” ja ”Accelerate”).

Normaaliolosuhteissa sävelletyksi, sovitetuksi ja tuotetuksi albumiksi kyseessä olisi jo oikein hyvä kokonaisuus. Ottaen huomioon yhtyeen haasteet ja pakon sanelema tarve kikkailla albumi kasaan ylijäämäisen demomateriaalin pohjalta, suoritus on ilmiömäinen. Seuraavaksi jännitetäänkin, jaksavatko Static-X:n spiritti ja yhtyeen käytössä olevan materiaalin laatu kantaa albumin kakkososan maaliin asti yhtä laadukkaasti.

9-/10

Kappalelistaus:

1. 1. Regeneration
   2. Hollow (Project Regeneration)
   3. Worth Dyin For
   4. Terminator Oscillator
   5. All These Years
   6. Accelerate
   7. Bring You Down (Project Regeneration)
   8. My Destruction
   9. Something Of My Own (Project Regeneration)
   10. Otsego Placebo
   11. Follow
   12. Dead Souls (feat. Al Jourgensen, Ministry)