Olutta, hikeä ja puhdasta rockia – Airbourne Circuksessa
Australialainen pub-rockin sanansaattaja Airbourne saapui vihdoin Suomeen promoamaan tuoreinta, vuonna 2016 julkaistua ”Breakin’ Outta Hell” -levyään. Bändi kyllä kävi lämmittelemässä lauteita Volbeatille lokakuussa 2016, mutta nyt se on kiertämässä maailmaa taas omalla kiertueellaan. Edellisestä omasta keikasta on ehtinyt kulua jo neljä vuotta, ja toimituksessa onkin odotettu tätä keikkaa kuin kuuta nousevaa, ja nyt he ovat täällä! Neljän vuoden odottelun aikana on ehtinyt bändissä tapahtua miehistön muutoksia, kun kitaristi David Roads jätti yhtyeen ja hänen tilalleen otettiin Harri Harrison.
Mutta ennen kuin raportissa siirrytään Airbournen osuuteen, pitää hiukan kertoa illan lämmittelijästä Desecratorista. Encyclopaedia Metallumista löytyy vaivaiset 18 kappaletta Desecrator -nimistä bändiä, mutta tänään kyseessä oli australialainen, Melbournesta kotoisin oleva thrash metal -yhtye. Yhtye on perustettu 2008 ja heidän esikoisensa ”To the Gallows” julkaistiin kuluvan vuoden maaliskuussa.
Mainos päättyy
Vaikka tämä oli bändin ensimmäinen kerta Suomessa, näytti eturivissä olevan muutama bändin fani, ja keikan jälkeen varmasti muutama enemmän. Thrash metal -yhtyeen valitseminen Airbournen lämmittelijäksi ei ehkä ollut paras idea, koska bändien musiikki on hyvin erilaista, mutta jos ei vertaile bändejä keskenään, oli Desecratorin musiikki kuitenkin ihan kuuntelemisen arvoista.
Desecratorin soittaessa Circukseen ei ollut saapunut suurta joukkoa ihmisiä musiikkia kuuntelemaan, mutta bändi sai kuitenkin pienet hikipisarat nousemaan eturiviläisten otsille, suhteellisen rankalla ja nopealla soitannallaan. Kaikki illan aikana soitetut kappaleet Steppenwolfin coveria lukuun ottamatta löytyvät bändin ainoalta levyltä. Vaikka bändivalinta ei ollut ehkä ihan täydellinen tähän iltaan, toimi se silti lämmittelijänä, ja thrash-musiikin ystäville varmasti upposi.
Kappalelista:
Thrash Is a Verb
Down to Hell
Serpent’s Return
Red Steel Nation
Born to Be Wild (Steppenwolf)
To the Gallows
Brainscan
Vaikka Desecrator ei missään nimessä ollut huono bändi, odotti sen keikan loppumista koko ajan, koska tiesi sen jälkeen olevan herkkua tarjolla. Edellisestä Airbournen keikasta, jolla olen itse käynyt, oli ehtinyt kulua melkein tarkalleen vuosi, joten illan keikkaa oli odotettu jo pitkään. Desecrator oli lämmitellyt yleisön hyvin, ja heti kun Terminaattori -elokuvasta tuttu intro alkoi soida, syttyi yleisö henkiin, nyrkit nousivat ilmaan ja Circuksen täytti huutomeri.
Keikka lähti käyntiin hyvin normaaliin tapaan, eli Terminaattori -intron jälkeen bändi siirtyi suoraan soittamaan edellisellä albumilla julkaistua ”Ready to Rock” -biisiä. Kyseinen kappale on ollut sen julkaisun jälkeen melkein poikkeuksetta ensimmäinen kappale keikalla kuin keikalla. Monet siitä pitävät, mutta mielestäni saman niminen kappale, joka julkaistiin yhtyeen ensimmäisellä EP:llä 2004, on paljon parempi. Lyriikaltaan kappale kuitenkin sopii ensimmäiseksi kappaleeksi, ja onhan siinä mukana myös yleisön huudatusta heti alkuun.
”Are you ready? You better get ready. Once we start we never stop. Get ready to rock.”
Kappaleita soitettiin jokaiselta yhtyeen levyltä, mutta varsinkin tuorein levy sekä ”Runnin’ Wild” olivat etusijalla. Bändin juuri julkaistussa dokumentissa bändi kertookin, kuinka he olivat pettyneitä ”No Guts No Glory” -levyyn, ja tämän huomasi illan aikana, koska pelkästään ”Bottom of the Well” soitettiin kyseiseltä albumilta.
Volbeatin keikalla bändi soitti uudelta albumilta kappaleet ”Breakin’ Outta Hell”, ”It’s All for Rock ’n’ Roll” sekä ”Rivalryn” ja tämäniltaisessa settilistassa kuultiin myös samaiset biisit, joiden lisäksi kuultiin ”Down on You” ja ”I’m Going to Hell for This”. Oli hienoa kuulla myös uusia kappaleita levyltä, mutta melkein olisi toivonut kuulevansa vielä enemmänkin, koska seuraavan kerran kun Airbourne tulee taas Suomeen, on hyvin mahdollista, että he ovat äänittäneet jo uuden albumin ja soittavat siltä kappaleita. ”Breakin’ Outta Hell” on kuitenkin selvästi edeltäjäänsä ”Black Dog Barkingia” parempi, ja levyllä olisi ollut vielä muutama erinomainen kappale, kuten ”Get Back Up”.
”Girls in Blackin” aikana Joel O’Keefe teki niin sanotut perinteiset, eli liftasi kyydin roudarin olkapäiltä, lähti yleisön sekaan soittamaan kitaraansa ja juomaan raikastavaa Victoria Bitter -oluttaan. Samalla yleisö sai myös maistaa olutta Joelin rikkoessa tölkin päällään yleisön keskellä. Bändi on soittanut viime aikoina keikoillaan vain 12 kappaletta ja harvemmin 14. ”Diamond in the Rough” sekä ”Raise the Flag” ovat välillä soittolistalla ja välillä eivät. Olin varautunut tilanteeseen ja mukanani oli paperilappu, jossa luki molemmat kappaleet. Onnekseni bändi bongasi lappuni ja soitti ”Breakin’ Outta Hellin” jälkeen ”Diamond in the Roughin”, eli pelkästään ”Raise the Flag” jäi kuulematta.
”It’s All for Rock ’n’ Roll” on Lemmyn muistolle omistettu kappale, ja tätä juhlistettiin jakamalle eturiviläisille Jack & Cokea. Musiikkivideolla bändin päällä lentää Motörheadin Bomber -lentokone, ja kappaleen aikana pystyi helposti kuvittelemaan koneen lentävän bändin yläpuolella, ja ohjaamossa istumassa Lemmyn näyttäen bändille peukkua. Erittäin hieno tribuutti edesmenneelle legendalle.
Rumpalin Ryan O’Keeffen oikea nimetön oli murtunut, ja vaikka se ei soittoa tuntunut haittaavan, näki kuitenkin selvästi, kuinka hän otti paljon herkemmän otteen sireenistä, jolla aina aloitetaan encoren ”Live It Up” -kappale. ”Live It Upissa” Joel löysi DJ-kopista hyvän näköalapaikan, ja soitti kappaleen alkuosuuden sieltä, ja yleisö oli taas aivan hulluna.
Mainos päättyy
Bändiä ei tunneta välispiikeistään, vaan kappaleita soitettiin toinen toisensa perään ilman sen kummempia taukoja. Tästä johtuen keikka ei kestänytkään kuin 20 minuuttia päälle tunnin, mutta tähän reilun tunnin annokseen puhdasta rockia mahtui aivan liikaa moshausta, litrakaupalla hikeä ja raudankovia biisejä. Vaikka Harri Harrison onkin korvannut David Roadsin, sopii bändiin kuin nyrkki silmään ja soitti erinomaisesti, tuli Roadsin paikallaoloa kuitenkin ikävä.
Niskassani show tuntui kestävän ikuisuuden, koska moshaamista ei vaan pystynyt lopettamaan missään välissä. Henkilökohtaisesti nautin keikasta täysin siemauksin, ja niin näytti nauttivan myös melkein täyteen bookattu Circus. En muista milloin viimeksi äänihuuleni tai niskani olisivat olleet näin kipeinä keikan jälkeen. Toivottavasti bändi tulee nyt nopeammin takaisin Suomeen, eikä tarvitsisi taas odottaa neljää vuotta. Jos et ole tähän bändiin vielä tutustunut livenä, niin tee se pikimmiten, varsinkin jos tykkäät puhtaasta, hiukan karkeammasta rockista.
Kappalelista:
Ready to Rock
I’m Going to Hell for This
Too Much, Too Young, Too Fast
Down on You
Rivalry
Girls in Black
Bottom of the Well
Breakin’ Outta Hell
Diamond in the Rough
It’s All for Rock ’n’ Roll
Stand Up for Rock ’n’ Roll
Encore:
Live It Up
Runnin’ Wild
Raportti: Marko Valve
Kuvat: Pasi Eriksson
Mainos päättyy
