Olzonin kaunista laulua, Husgafvelin murinoita ja raamatullisia viittauksia – arviossa Anette Olzonin ”Rapture”
Anette Olzon on vokalisti, joka herättää joissain ihmisissä voimakkaita tunteita. Merkittävin syy sille tuntuu olevan se, että ruotsalaisvokalisti oli Nightwishin solistina vuosina 2007-2012, jotka eivät olleet yhtyeen menestyksekkäimpiä. Suomalaisyhtyeestä lähtönsä jälkeen Olzon on ollut monessa mukana ja vaikuttaa tätä nykyä ruotsalais-suomalaisessa The Dark Element -yhtyeessä, joka on ulosantinsa puolesta suhteellisen lähellä Nightwishia. Olzonin tuoreimmalla sooloalbumillakin liikutaan sinfonisen metallin maastossa, mutta ”Rapturea” ei voi silti verrata Nightwishiin. Ja hyvä niin.
Olivatpa ihmiset mitä mieltä tahansa, ei kukaan voine kiistää sitä, etteikö Olzonilla olisi upea ääni, jota hän osaa käyttää. Ruotsalaissolistin edellinen julkaisu ”Army Of Dreamers” on kahden vuoden takaa. Laulaja julkaisi sen Russell Allenin kanssa vokalistien mukaan nimetyn Allen/Olzon-kokoonpanon nimissä. Kovatasoisesta tekijäkaartista huolimatta kyseinen albumi jäi sisältönsä suhteen vaisuksi, mutta onneksi niin ei ole ”Rapturen” kohdalla. Pikemminkin päinvastoin, sillä Olzonin kolmas sooloalbumi on reippaan energinen ja paikoitellen hyvinkin mukaansatempaava.
En ole seurannut Olzonin uraa erityisen tarkasti, joten yllätyin, kun hän julkaisi ”Rapturen” kaltaisen pitkäsoiton. Albumi on nimetty taivaaseen astumiseksi kansitaiteen mukaisesti, ja osasta kappaleista on löydettävissä suorastaan raamatullisia teemoja (nimikkokappale ”Heed The Call” ja ”Requiem”). Pitkäsoitolta löytyy myös kornimpaa sanoitusta esimerkiksi teoksilla ”Take A Stand” ja ”Greedy World”, jotka sulautuvat kuitenkin saumattomasti osaksi pitkäsoittoa.
”Rapture” rakentuu luonnollisesti Olzonin äänen varaan. Multi-instrumentalisti Magnus Karlsson on valanut pitkälti kappaleiden sävellyspuolen, joka on hänen tyylilleen uskollisesti hiottua ja virheetöntä. Oman lisänsä pitkäsoitolle antaa kuitenkin taustavokalisti Johan Husgafvel, joka tuo vahvaa kontrastia murisevilla osuuksillaan. Husgafvelin osuudet tuovat albumille synkkyyttä sekä syvyyttä, jota ei muuten olisi tavoitettu. Hänen osuutensa tuovat albumin rakenteeseen myös lisää vaihtuvuutta, joka ei muuten sisällä radikaaleja eroja.
Kuten arvata saattaa on ”Rapture” helposti lähestyttävää sinfonista metallia. Jokainen, joka on kuunnellut Olzonin tuotantoa aikaisemmin, tietää, mitä saa pitkäsoittoon tarttuessaan. Albumi ei ole erityisen mieleenpainuva, mutta se sisältää vahvoja tunnelatauksia ja kiinnostavia sanoituksia. Onnistuupa muutama kappale jopa porautumaan muistin syövereihin. ”Rapture” on takuuvarma valinta Olzonin kuuntelijoille ja vaivattomasti etenevä kuuntelukokemus muille.
Kappalelista:
Olzonin Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/anetteolzonofficial
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen