”Oman henkilökohtaisemman maailman ja maailmantilanteen peilaamista kielikuvina” – haastattelussa lahtelainen Northern Genocide
Vuonna 2010 perustettu, industrial metalia ja melodeathia sekoittava lahtelaisyhtye Northern Genocide julkaisi ensimmäisen kokopitkän albuminsa vuonna 2019 elokuun loppupuolella. Yhtyeen teemat pyörivät globaaleista katastrofeista dystopiaan ja mielenterveysongelmiin. Kaaoszine tavoitti Northern Genocidelta yhtyeen visioista vastaavat kitaristi Pyryn ja tuottaja Rainerin sekä sanoituksista vastaavan vokalisti Tommin haastattelulinjoille.
Hei! Tarkoituksena olisi pääasiallisesti jutella tästä uudesta ”Genesis. Vol 666” -levystä, joka ilmestyi viime vuoden puolella. Miten se eroaa aikaisemmasta tuotannostanne? Teiltä on tullut ”Atlantis”-demo vuonna 2014 ja ”Planet Asylum” -EP vuonna 2015, joten on vähän pidempi tauko ollut näiden välillä.
Mainos päättyy
Rainer: Jos vertaa uusinta levyä näihin vanhoihin tuotoksiin, niin onhan tämä kehittyneempää musiikkia. Me ollaan kasvettu muusikoina, että on se paljon pidemmälle viety ja loppuun asti ajateltua. Sitähän hiottiin studiossa ja ennen studiota ja studion jälkeen viikkoja ja kuukausia, että senhän takia siinä levyn tekemisessä kestikin noin kauan. Me aloitettiin industrial metal -bändinä, mutta nyt se raja on hämärtynyt ehkä sen suhteen, että onkos tämä nyt industrial metalia vai jotain muuta. Ehkä se rupeaa kallistumaan melodic death metalin suuntaan enemmän. Siinä mielessä toi uusin levy on jo jotain muuta kuin ne vanhat.
Pyry: Onhan siinä sitten sekin tietenkin, että ei pelkästään menty melodisempaan suuntaan, mutta siihen on myös tuotu mukaan orkestraalisia elementtejä, joita ei ennen ole ollut, ja muutenkin lisätty melodioiden määrää. Kyllä se on teknisempää, nopeampaa, melodisempaa ja eeppisempää kuin ennen on ollut. Siinä on tyylisuunnan tietynlainen vaihdos tai kehitys ollut käynnissä, että oikeastaan sen kokopitkän sisällä jo itsessään voi huomata sen. Suunnilleen puolet on vähän enemmän semmoista industrial-kamaa ja puolet sitten enemmän semmoista eeppistä ”melodödö-hässäkkää”, joka viittaa kanssa siihen, että levyä tehtiin aika pitkällä aikavälillä. Siinä on varmaan useamman vuoden aikana sävelletty niitä biisejä. Ehkä, jos ne ois tehty nopeammalla aikavälillä, niin ne olisi ehkä tietyllä tavalla enemmän samaa henkeä.
Mainos päättyy
Tommi: Ja onhan se sitten monipuolisempi verrattuna siihen EP:hen. Tosiaan jo mainittiinkin, että tyylisuuntaa on vähän ehkä haettu, mutta on myös soitannollisesti erilaisempia juttuja. Biisien rakenteet on monipuolisempia ja erilaisempia. Sitten esimerkiksi laulut ovat monipuolisempia: on skriimii, dödöö, puhevääntöä ja naislaulua kanssa mukana.
Rainer: Joo ja olihan se yksi syy, miksi me haluttiin monipuolistua, niin se, että industrial-tyyppisissä biiseissä se toiston määrä on ehkä vähän liikaa meille. Rupesi ehkä omistakin biiseistä havaitsemaan sen, että tässä vaan toistuu tämä sama ”tilulilulii” joka kerta, ja ruvettiin etsimään uusia ratkaisuja, jotka olisivat mielenkiintoisia.
Pyry: Onhan se tietyllä tavalla alusta asti ollut silleen, ettei me olla niin hirveesti mietitty sitä, että mitä tässä pitäisi tehdä seuraavaksi, vaan se on enemmänkin ollu aina ”pää tyhjäks ja pää täyteen” ja sitten lähdetään [naurua].
Tommi: Luonnollista kehitystä.
Mainos päättyy
Pyry: Niin, ja lähdetään tekemään sitä, mitä tulee spontaanisti, ja se on ehkä automaattisesti johtanut kanssa siihen, että se tyylisuunta on jollain tavalla muuttunut. Sitä kun säveltäjänä kehittyy, kasvaa ja musiikilliset vaikutteet muuttuu ja elää, niin tietyllä tavalla ei liikaa yritäkään pitää sitä hommaa jossain tietyssä muotissa, vaan antaa mahdollisuuden tulla mitä tulee. Jotenkin se kuitenkin sitten vaan aina kuulostaa saman bändin musiikilta, mutta onhan se yksi iso tekijä siihen, et minkä takia se on mennyt tuohon suuntaan, mihin se on mennyt, ja niin varmaan mennään jatkossakin.
Mitä muita haasteita tällaisen kokopitkän albumin luomisessa on verrattuna EP:hen?
Pyry: Aikataulut on varmaan ihan se ensimmäinen. Bändin sisäiset ja tuotannolliset tekijät. Ehkä meillä bändin sisäiset oli se isoin haaste alkuun. Mennään kaikki eri aikaan studioon, niin kaikilla on sitten kuitenkin aika erilaiset elämäntilanteet ja mahdollisuudet päästä. Mehän aloitettiin oikeastaan studiotyöskentely alkuun kitaroista, mikä oli sinänsä aika jännä homma, että minä ja Rainerhan asuttiin studiolla yhdeksän päivää. Ei pelkästään äänitetty, vaan myös kokeiltiin erilaisia juttuja. Mentiin vähän semmoisena puolivalmiina joka tapauksessa studioon ja otettiin sitten siellä sitä aikaa vähän kanssa kokeiluun ja viimeistelytyöhön. Oli siinäkin sekin pointti, että jos me tehdään Rainerin kanssa siinä pohjalla jotain muutoksia, jotka vaikuttavat muihin, niin me pystytään soveltamaan ja ohjeistamaan sitten rumpuihin ja tällaisiin. Sittenhän siinä tuli pitkiä välejä, että saattoi olla, ettei heti kitaraäänitysten jälkeen tullutkaan rummut tai basso tai mitä lie, vaan siinä saattoi välillä olla peräti kuukausia jonkun soittajien välillä, ennen kuin äänitykset jatkuivat. Niin, ja sitten kaikilla ei ollut välttämättä samanlaista aikaakaan käytettävissä, että olisi tosiaan pystynyt siellä viettää niin paljon aikaa. Välillä on mentävä kotiin, ja voi olla, että täytyy olla pari päivää jossain muualla ja sitten tulla jatkamaan.
Rainer: Joo, ja siis puhutaan kymmenestä biisistä, jotka valmistuu siihen lopulliseen muotoonsa kitarasessioissa, niin sehän vaatii soittajilta jäätävää omaksumiskykyä, että pystyy sitten treenaamaan ne biisit sellaiseen kuntoon, jotta niitä sitten sinne studiolle kannattaa mennä soittamaan. Meillä ei ole mitenkää helppoa toi meidän musiikki soittaa, että kyllä siinä jokaisella oli haasteita sen suhteen saada omat osansa kuntoon. Siirrettiin ihan sessioita sen takia, jotta ehditään treenaamaan tarpeeksi. Vieläkin oltaisiin voitu enemmän treenaa, mutta saatiin sentään levy ulos vain yksi vuosi myöhässä aikataulusta, niin pitää olla tyytyväinen.
Tommi: Ettei kirjoita samaa tarinaa moneen kertaa uudestaan. Tietysti, kun biisitkin on erilaisia, ja sitten siinä on erilaisia aihealueita, mitä voisi lähteä tekemään. Itsellä on tapa sanoitusten kanssa se, että viime tingassahan nämä nyt tietysti kaikki valmistuu. Olisikohan nyt kolmen biisin sanat olleet studioon mennessä vasta valmiita, ettei ollut kunnolla treenannutkaan niitä. Suurin osa biiseistä oli kuitenkin sellaisella pidemmällä aikavälillä tehtyjä. Se haaste, että sen pitää mielenkiintoisena kokonaisuutena, ettei nyt aina laula samaa veisua siihen mukaan. On siinä se sitten sekin hyvä puoli, että kun tekee erilaisia systeemejä, niin voi esimerkiksi laulusuorituksiin tehdä vähän erilaisia juttuja vähän vapaammin, ettei mene samat lasit silmillä joka biisissä. Ainakin se oli tarkoitus.
Mistä on haettu inspiraatiota ja visiota tähän uuteen levyyn?
Pyry: Varmaan mitä puhuttiinkin, että ei sinänsä niin hirveesti sitä suunniteltu, mitä ollaan lähdetty tekemään, vaan ollaan annettu inspiraation virrata. Mehän kirjoitettiin biisejä Rainerin kanssa esimerkiksi mökillä eri vuodenaikoina. Se luo aina tietynlaisia fiiliksiä. Käy vähän ajelemassa veneellä ja ottaa bisseä ja palaa sorvin ääreen, niin kyllähän se vaikuttaa tiettyihin elementteihin biiseissä, kun sitten taas jos yksin kirjoittelee jossain kaamoksen aikana himassa biisin pätkiä, niin kyllähän ne aika eri hengessä kulkevat.
Rainer: Joo, olisiko ollut ”Sintropolis”-biisi, niin sen idea alusta loppuun, olisiko kestänyt jonkun kaksi-kolme tuntia, niin se oli valmis? Se tapahtui nimenomaan siellä Pyryn mökillä, niin siellä se inspiraatio tuli. Sieltä veneestä ja oluesta [naurua].
Pyry: Mutta kyllähän sekin biisi sitten jalostui pitkän ajan kuluessa siihen muotoon, miten se kuuluu levyllä. Stephanie Mazor esimerkiksi vierailevana laulajana ja kaikki tämmöiset mausteet, niin eihän me niitä hirveästi silloin vielä mietitty. Ne on kaikki sitten taas semmoisia, mitä tullut jälkeenpäin. Mutta juuri näin.
Rainer: Joo, ja niin kuin vaikutteista ollaan monesti mietitty, että mitkä ovat meidän vaikuttajia, mutta sitä on oikeasti aika vaikea sanoa. Monesti saatetaan kuunnella yksi biisi joltain bändiltä, jossa on joku makea juttu, jota sitten kokeillaan. Ei oikeastaan löydy sellaisia täysin samanlaisia kuin me, tai mistä voitaisiin oikeasti sanoa, että ovat aika samanlaisia.
Pyry: Niitä vaikutteita tulee niin helvetin monesta suunnasta, että sehän tuossa varmaan on se koko jutun ydin. Semmoinen sekasikiö kaikkea.
Tommi: Häröpallo [naurua].
Pyry: Niin, useiden vaikuttajien summa.
Tommi: Scifi-leffat on itselle semmoiset tärkeät inspiraation lähteet. Sitten kanssa tuossa mietin, että levyn tekemisen aikoihin meillä alkoi vähän tuo live-esiintyminen terävöityä. Millä tyylillä vedetään ja miten me erotaan porukasta ja muista bändeistä, niin sitä taustaa vasten kanssa vähän suunnitteli maailmoja ja kielikuvia, että minkälaisia asioita siellä käyttää ja käsittelee. Muun muassa ”Genesis vol. 666” -biisi, niin siihen sain hirveen driven, kun kävin Kiasman taidemuseossa. Siellä oli Korakrit Arunanondchain näyttely, ja se oli niin makea, että se avasi kirjoitushanat niin sanotusti heti. Kyllä ne monesta lähteestä tulee, ja ei tarvitse hirveästi lukea uutisia montaa riviä pidemmälle, niin kyllähän sieltä sellaiset dystopiat maalataan silmille. EP:llä oli ehkä enemmän ekokriittisempää sanomaa taustalla mutta tälle kiekolle nyt on ehkä ollu enemmän oman henkilökohtaisemman maailman ja maailmantilanteen peilaamista kielikuvina sekä meidän tyyliin sopivina teemoina.
Näistä kokopitkän biiseistä erottuu kaksi erikoisempaa biisiä. Aikaisemmin mainittu Stephanie vieraili teillä, ja hän on suuremmassa roolissa ”Black Widow’ssa”, ja sitten on yhtyeen ainut suomenkielinen biisi ”Ikiruoste”. Minkälainen tausta niissä on, ja miten ne lähtivät muotoutumaan?
Pyry: ”Black Widow” muistaakseni, niin olisikohan se ollut syksyä, ja oltiin mökillä Rainerin kanssa, kun lähdettiin sitä biisiä tekemään. Sehän on vähän vihainen biisi ja siinä ehkä kuvastuu aika hyvin se syysmyrskyinen fiilis, mikä silloin biisin kirjoitushetkellä oli. Biisin idea ja ydin lähti oikeestaan siitä mättöriffi-introsta ja siitä naisen naurusta, millä se biisi starttaa käyntiin. Myöhemminhän se sitten Tommin käden kautta muuttui vuoropuheluhenkiseksi.
Rainer: Joo, mä en osaa tuohon hirveästi sanoa. Ei ihan muista, mutta biisin sieluhan syntyi Tommin kädestä. En muista, olikos se sitten Tommin sanoitusten jälkeen, kun vasta tajuttiin, että tarvitaan tähän naislaulaja mukaan. Saatiin sitten se Stephanie mukaan, joka oli Pyryn tuttu entuudestaan ja laulanut monessa bändissä jo ennen tätäkin, niin vetämään meidän widow’n vokaalit siihen. Siitä tuli ihan onnistunut tuotos ja saatiin levylle sellainen uusi magee koukku.
Tommi: Joo, siinä oli just se naisen nauru, joka teillä siellä oli biisin heti alussa. Sitten biisin rakenne, niin siinä on jotain semmosta mun mielestä hyvin dominamaista, korkokengän kannalla naaman päälle astuvaa fiilistä, ja Pyryn oli kanssa aikaisemmin ollut puhetta, että naislaulajaa olisi hyvä käyttää meidän uudelle kiekolla johonkin vaiheeseen. Muistaakseni kirjoitin sanoitukset yhdeltä istumalta muutaman tunnin sisällä raaka-aihoihin, tietysti sitä myöhemmin vähän fiksailin. Se sanomahan siinä biisissä sitten taas on tommonen universaalimpi, että sehän on dominameininkiä, mutta siinähän myös addiktiosta käytännössä puhutaan. Sehän on kans yksi iso maailman ongelma, mistä on kokemuksia tietysti omastakin takaa aika paljon, ja lähipiireistä ja niin päin pois. Aiheena on sellainen, mistä on halunnut kirjoittaa pitkän aikaa sitten, mutta jotenkin tuossa sen sai puettua sellaiseen muotoon, mikä ei ollut itselle ainakaan itsestäänselvä, että aiheesta voisi noinkin puhua. Oli mukava alusta, tai no mukava ja mukava, mutta hyvä alusta kirjoittaa tuollainen teksti. Tuommosen vuoropuhelubiisin olen itseasiassa niin kauan, kun olen musaa tehnyt, niin olen halunnu tehdäkin, ja nyt onnistui kunnon versio tehdä. Se oli ihan magee systeemi.
Rainer: Sit ”Ikiruoste”. Tuliko suomenkielisyysidea sitten Tommilta loppupeleissä?
Pyry: Joo. Tuli. Mähän olin aluksi vastaan, ja oliko peräti ainoa levyn biisi, mikä me tehtiin aika pitkälle etänä. Sen takia se on niin synavoittonen biisi, että sehän aika pitkälle tuli se idea Rainerin kynästä, johon meikäläinen lähti sitten soittelee riffejä päälle ja vähän muokkailin rakennetta metallibiisiin sopivampaan suuntaan. Ja oikeastaan siitä se taisi sitten tulla se matalampi virekin. Rainer oli säveltänyt matalammalta, ja siitäkin aluksi vähän väänneltiin kättä, että viitsiikö muuttaa soundia siinä mielessä, jos tehdään yksi ainoa biisi, mikä soitetaan matalammalta kuin muut. Tämä sitten varmaan on kanssa yksi osasyy, joka johti siihen, että tuli ne suomenkielisetkin lyriikat. Tommi tietää ehkä paremmin. Sen mä muistan, että siitä kyllä käytiin paljon keskusteluja. Siinä on aika paljon elementtejä ja muutoksia verrattuna muihin biiseihin levyllä, että viitsiikö näin radikaalia eroavaisuutta siihen kokonaisuuteen tehdä. Sen takia se biisi laitettiin itse asiassa viimeiseksi sille levylle muutenkin, että se on magee, sellainen maskuliininen loppu sille lätylle.
Tommi: Muistan, että treeniksellä biisiä veivattiin, ja mä en ollut saanut sanoituksia siihen keksittyä. Oliko pari päivää sen session jälkeen, kun tulin töistä himaan. Oli paukkupakkanen pihalla ja pyöräilin semmosen pimeän kohdan ohitse ja pysähdyin siinä katselemaan Lahden kaupungin skylinea. Siinä oli muutama semmonen tehdas siinä vieressä, mistä tulee savua ilmaan, ja sitten jotenkin vaan tuli ajatus mieleen “hengitä tätä sairasta ilmaa, hengitä sitä viimeistä kertaa”. Jotenkin se kolahti heti ajatuksena, ja sit mä aattelin perhana, et pitäiskö tehdä biisiin suomenkielinen kertosäe. Sitten se vaan lähti teksti vaan tulemaan ihan kokonaan suomenkieliseksi. Alun perin siinä oli tarkoitus ihan veivaa ilmaston saastumisesta, mutta se ei ihan lähtenyt siinä tulemaan sellaisena. Siihen mä halusin saada myös sellaisen rienaavan tunnelman siihen taustalle. Mietiskelin asioita vähän taustalle pidemmälle, että mistä kaikesta tämmönen ympäristön paskominen on lähtenyt hyvin pitkälti liikenteeseen, niin siellähän on Raamatussa nämä mukavat sanat: “menkää ja täyttäkää maa”, ja tässähän sitä keräillään seurauksia, että mitä siitä on seurannut, niin tällainen siellä taustalla on. Tosiaan Lahden skylinestä öiseen aikaan tullut. Paskainen kaupunki [naurua].
Pyry: Tietyllä tavallahan siinä kiteytyy koko bändin semmoinen tietynlainen teema ja visio mun mielestä aika hyvin, että tietynlainen postapokalyptinen meininki ja ihmisen tuhoama maailma…
Tommi: Lahti on postapokalyptinen kaupunki [naurua].
Pyry: No se on. Se on todella.
Tommi: Joo, siitä tuli kyllä toisaalta semmonen hyvin tyypillinen sanoitus, että siinä on vähän syvällisempää ajatusmaailmaa taustalla, ja sit toisaalta vähän punchlinea, jota sekoitetaan yhteen niin saadaan tämmönen iskevä kombo biisillisesti ja sanoituksellisesti.
Mitäs lähitulevaisuuden suunnitelmia Genolla on? Mitä on odotettavissa?
Rainer: Tällä hetkellä kirjoitetaan seuraavaa levyä. Julkaisu vuonna X, mutta hyvässä vauhdissa ollaan. Koronavirus on kyllä satanut meidän laariin siinä mielessä, että nyt on Pyryllä ja mulla sen verran aikaa käytettävissä, niin biisejäkin syntyy aika nopeaan tahtiin.
Pyry: Mä kirjoitan tälläkin hetkellä [naurua].
Rainer: Sitten keikkailua, jos tulee jotain, niin kuitenkin sillä saralla ei olla niin aktiivisia tällä hetkellä. Jos tulee jotain hyviä tarjouksia, niin aina ollaan valmiita lähtemään.
Tommi: Joo, ja samaan aikaan myös meidän live-esiintyminen on lähtenyt kehittymään, ja se on alkanut terävöitymään, mitä halutaankin. Uskalletaan tehdä vähän oman näköistä meininkiä nyt, kun ollaan saatu tämä pohja veivattua ja ollaan vähän ”SWAT team from Hell [naurua]”. Viedään sitä eteenpäin, niin sekin asia siinä kasvaa samalla. Sanoitukset, kuten Pyrykin sanoi, että on antanut aikaa ja inspiraatiota, niin kyllähän tuommoinen pandemiatilanne hyvinkin myös sanoitusten puolella rupeaa varmasti näkymään meillä, ja varmaan kyllä monella muullakin bändillä. Siinä mielessä hedelmällistä aikaa taiteellisesti.
Mistäs löytyy merchandisea tai miten voisi tukea yhtyettänne muuten?
Pyry: Paitoja löytyy Uno Mas -nimiseltä verkkosivustolta. Levyjä voi ostaa muun muassa Inverse Storesta tai Levykauppa Äxästä.
Rainer: Joo, ja kaikki löytyvät meidän Facebook-sivulta. Sieltä voi käydä metsästämässä linkit.
Pyry: Keikoilla tietenkin kannattaa käydä. Mehän myydään keikoilla paitoja, joita ei saa netistä, ja myöskin sitten tietenkin kaikkia meidän eri julkaisuja cd-levyinä.
Minkäslaisia terveisiä haluatte välittää lukijoille?
Rainer: Pysykää kotona ja tehkää musaa.
Pyry: Peskää kätenne ja kuunnelkaa Northern Genocidea.
Rainer: Joo, toi on hyvä [naurua].
Tommi: Vanha lausahdus ”screw you guys I’m going home” on hyvin ajankohtainen nyt tällä hetkellä [naurua].
Northern Genocide
Vokaalit: Tommi Salonen
Kitarat: Pyry Pohjanpalo
Bassot: Jussi Pulliainen
Rummut: Markku Tuuri
Tuottaja: Rainer Pekkinen
Facebook https://www.facebook.com/northerngenocide/
Instagram https://www.instagram.com/northerngenocideband/
Spotify https://open.spotify.com/artist/6JSet8gn0U7w7YW75X8rQJ?si=j5C7QX_1TvS4TQoU_Naurw
Julkaisut
”Genesis Vol. 666” (2019)
”Planet Asylum” (EP, 2015)
”Atlantis” (Demo, 2014)