On ihan unohtunut, miten paljon olen tätä albumia rakastanut – klassikkoarviossa The Devin Townsend Bandin 20 vuotta täyttävä ”Accelerated Evolution”

Devin Townsend saapui bändeineen ryminällä musiikkibisnekseen kaksikymmentä vuotta sitten julkaistulla ”Accelerated Evolution” -albumillaan. Vain kahden albumin mittaiseksi jäänyt The Devin Townsend Band -nimellä kulkenut projekti esitteli aiempaa tymäkämmän, rokkaavamman ja tuotannollisesti myös hieman laadukkaamman musiikkituotteen. ”Accelerated Evolution” -albumilla kuullaan suoraviivaisen rokkaavuuden vastapainona paljon progressiivista ja maalailevaa musiikkia, mikä oli kuulunut maestron musiikissa toki aiemminkin. Mutta erityisesti myös sen jälkeen.

Emotionaalisuudesta ei siis tingitä, kun puhutaan ”maalailevasta” äänimaailmasta. Harmoniat ja seesteisyys ovat albumilla läsnä paitsi korostetun riisutusti ja asian itsensä vuoksi mutta myös sen vauhdikkaammassa ja raskaammassa äänimaailmassa. Albumin aloittavassa nelikossa vuorotellaan pitkälti keskitempoa matalampien ja sitä korkeampien kappaleiden välillä: ”Storm” ja massiivinen ”Deadhead” pitävät huolen hempeilystä, ja ”Depth Charge” ja ”Random Analysis” rokkaavat hurjemmalla paahdolla, joista ensin mainittu toimii erinomaisesti albumin avauskappaleena. 

Miksaus ja masterointi sai albumin kuulostamaan aikanaan hivenen täyteen ahdetulta. Kyseinen asia ilmenee pitkälti tietyn syntetisaattori-soundin käyttönä läpi koko albumin. Mutta kun soundiin aikanaan pikkuhiljaa tottui, pystyi toteamaan, että koko albumin suola on itse asiassa juuri tuo hivenen erilainen lähestymistapa raskaan musiikin kentällä. Devin Townsend on albumia tehdessään tiennyt täsmälleen, mitä hän albumilta hakee, ja lopputulos on pelkästään ja lopulta vain maaginen. Ja toisaalta mieluummin aina niin, ettei albumin kappalemateriaalissa olisi moitittavaa kuin että materiaali olisi huonoa ja soundit aivan ylivertaiset.

”Accelerated Evolution” sisältää rentoa mutta kellontarkkaa rokkaavaa metallista otetta, jota höystää samaan aikaan emotionaalisuus: Rajua hempeyttä vaaliva kappale kuten ”Suicide” saa vastapainoksi rentoa letkeyttä ”Traveller”-rallatuksesta. Mahtipontisempi hempeys ja emotionaalisuus jatkuu myöhemmin muun muassa ”Sunday Afternoon” -kappaleen viipyilevyydessä. Viipyilevyys on osa albumin keskeistä teemaa, mitä heijastaa toden teolla myös eeppisempi ”Away” aivan kuin musiikin keskeistä käsitettä alleviivaten kaikkine melodiakulkuineen sähkökitaran kauneutta unohtamatta.

The Devin Townsend Band teki ”Accelarated Evolution” -albumilla käytännössä harppauksen paitsi Devin Townsendin muusikon ja tuottajan uralla mutta myös pienen palveluksen metallimusiikille. Valtavirtaa etenevä metalli ei ollut ennen ”Accelerated Evolutionia” kuulostanut samaan aikaan yhtä hempeältä ja rajulta kuin mitä se tällä albumilla tekee. Jos miettii vaikkapa oopperametallia, niin siinäkin hempeys ja rankkuus vuorottelevat, kun taas The Devin Townsend Band sai ”Accelerated Evolution”- albumilla kaiken kuulostamaan samanaikaisesti hieman kaikelta. 

Kyseessä on hieno musiikkituotos vielä kaksikymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeenkin. Albumia on myös helppo joko kadehtia tai inhota. Pitkästä aikaa albumia soimaan laitettuani olin melkein unohtanut, miten paljon albumia oli ollutkaan ikävä. Ja miten paljon sitä jopa rakastaa.