On tuomionpäivä ja musiikista vastaa Plaguebreeder – arviossa ”Annihilation”-EP

Konseptilevyt ovat hankala konsepti. Tekotaiteellisuus ja yleinen turha vaikeus ovat todellisia uhkia. Kuitenkin rakastan konseptilevyjä samasta syystä. Ne voivat toisinaan hitti vai huti -asetelmansa takia todella yllättää ja tarjota kaltaiselleni albumikokonaisuuksien perään läähättäjälle kuuntelukokemuksia, joita ei ihan joka päivä tule vastaan.

Plaguebreederin ”Annihilation”-EP on selvästi hitti, mitä tämän kaltaisiin konseptilevyihin tulee. ”Annihilation” vieläpä todella hyötyy lyhyemmästä kestostaan. 22-minuuttinen EP introineen pysyy tiukkana ja kiinnostavana pakettina jopa pitkähkön päätöskappaleensa läpi välttäen kaikki kiusalliset välispiikit ja täytebiisit.

EP:n teema on ydintuho ja sen jälkeinen aika. Tämä saattaa aluksi kuulostaa hieman kulahtaneelta idealta, mutta lopputulos pääsi muutaman kuuntelukerran jälkeen yllättämään raikkaalla ja tyylitajuisella otteellaan.

Introna toimiva ”Dawn of the Thermonuclear Era” on keskivaikeaan vaivaannuttavuuteen lipsahtava neljännen seinän rikkominen. Kuuntelija kirjaimellisesti toivotetaan tervetulleeksi paraatipaikalle todistamaan suurta saavutusta, jollaista ihmiskunta ei ole ennen nähnyt. Onneksi intron sävellys ja sovituspuoli sekä lähtölaskentamainen siirtymä ”The Root of Extincion” -kappaleeseen pelastavat tilanteen ja pommi räjäytetään onnistuneesti.

Singlenä ennakkoon julkaistu ”I Believe in Misanthropy” on konseptilevyn vahva ja itsenäinen hitti. Selkeä rakenne toimii sekä yksin että osana levyn konseptia. Pää alkaa nykimään, vaikka sitä kuinka yrittäisi vastustella. Hatunnoston paikka. ”Children of War” ja sen konekiväärimäiset rummut luovat hyvin tunnelmaa ja valmistavat kuuntelijaa loppuhuipennukseen. ”The Arrival of Fire” pysyy riittävän vaihtelunsa ja taitavan sävellyksensä kannattelemana jaloillaan koko 9 min 40 sek.

En voi olla vertaamatta ”Annihilationia” hollantilaisen Carach Angrenin konseptilevyihin. Plaguebreederin tekninen ja sinfoninen black/death metal kireine lauluineen, syntikoineen ja sovituksineen todella kuulostaa erehdyttävästi Hollannin serkultaan. Suomen Lahen kunniaksi on kuitenkin myönnettävä, että ”Annihilation” on vain kaikin puolin ainakin Carach Angrenin kahta viimeisintä levyä vahvempi.

Erityisesti syntikoiden käyttö, jota harvat bändit saavat toimimaan varastamatta liikaa tilaa muilta instrumenteilta, on ”Annihilationilla” varsin ansiokasta. Onneksi ne otettiin ensimmäistä kertaa bändin tuotannossa juuri tälle levylle mukaan. Tuomionpäivän tunnelmien maalailu ja syntikka ovat kuin pippuripihvi ja punaviini. Muut instrumentit ovat mielestäni hyvin tasapainossa. Kahdenlaiset vokaalit ja niiden vaihtelu on pelkkää plussaa. Soitto on todella teknistä, mutta se ei ole tässä itseisarvo, vaan soittajien taito on hyödynnetty palvelemaan oikeasti toimivia sovituksia.

”Annihilationin” pisteitä nostaa yhä se, etten ole vielä noin viidennen tai kuudennen kuuntelukerran jälkeen kyllästynyt tähän. Yhä löytyy joitain pieniä koukkuja tai temppuja, jotka ovat aiemmin menneet ohi. Hyvän konseptilevyn merkki!

Sanotaan, että ydinpommin räjähdystä tappavampi on sen aiheuttama laskeuma. Jäinkin vielä levyn päätteeksi kaipaamaan kunnon piinaavaa ja pahaenteistä instrumentaalia tai jotain vastaavaa. Rahkeita olisi riittänyt ja konsepti olisi kestänyt.

8/10

Kappalelista: 

  1. Dawn of the Thermonuclear Era (Intro)  
  2. The Root of Extinction
  3. I Believe in Misanthropy
  4. Children of War
  5. The Arrival of Fire 

Kommentoi julkaisua