One with the Riverbed tarjoilee ”Absence”-albumillaan peruspätevää post black metalia

Kirjoittanut Heidi Mikkonen - 20.9.2021

One with the Riverbed on Yhdysvalloista käsin vaikuttava, vuonna 2017 perustettu yhtye, joka on päätynyt julkaisemaan kakkosalbuminsa ”Absence” suomalaisen Snow Wave Records -levy-yhtiön kautta. Aiemmin yhden albumin ja demon julkaissut bändi määrittelee itsensä post black metal -lajityypin lähettilääksi ja yhdisteleekin musiikissaan tremolokitaroita, huutolaulua ja blastbeatia seesteisempiin, ambient-henkisiin tuokioihin. Lopputulos on kohtalaisen mielenkiintoista kuunneltavaa, joka jää kuitenkin kädenlämpöiseen ”ihan kiva” -sarjaan.

Joulukalenteri

Kaaoszinen joulukalenteri 2022 →

Vajaat kolme varttia kestävä ”Absence” sisältää viisi kappaletta, jotka soljuvat toisiinsa kuin yksi pitkä kokonaisteos. Radiosoittoystävällisellä kappalerakenteella on ilmiselvästi heitetty vesilintua, sillä säkeistöjen ja kertosäkeiden sijaan musiikissa vuorottelevat raskas bläkkisrymistely ja rauhallinen tunnelmointi. Yksinkertaiset, surumieliset melodiat ovat mukiinmenevän miellyttäviä, mutta eivät jätä sen kummempaa muistijälkeä edes useamman kuuntelukerran jälkeen. Yhtyeen vokalisti hallitsee useamman tyylin puolikuivasta kärinästä matalahkoon mylvimiseen, joten aivan yhtä ja samaa nuottia ei tarvitse kuunnella, vaikka tiukasti huutolaulussa pysytäänkin. Albumin soundit ovat, kenties päännyökkäyksenä genren juurille, hiomattomammat ja vähemmän täyteen ahdetut kuin monilla valtavirtametallin esittäjillä nykyisin. Instrumenttien välillä on ilmaa ja äänimaisemassa tilan tuntua, mikä vahvistaa kansitaiteen herättämiä mielikuvia koleasta, kuulaasta syysluonnosta.

”Absence” on kokonaisuutena hyvin tasavahva – tai tasapaksu – julkaisu, mutta yksittäisistä kappaleista ”Carcass” kohoaa piirun verran muiden yläpuolelle. Albumi on vahvimmillaan riisutuissa, usein vain minimalistisen kitaramelodian johdattamissa suvantokohdissaan. Sen sijaan perinteisempi black metal -paahto ei onnistu tekemään vaikutusta, joskaan ei liiemmin ärsytäkään. Yleisesti ottaen teos ei herätä allekirjoittaneessa kovin erityisiä tunteita suuntaan tai toiseen, mutta on kuitenkin sen verran teknisesti pätevä ja sävellyksellisesti mielenkiintoinen, että arvosana nousee keskiviivan yläpuolelle. Tunnelmallisen äärimetallin ystäville One with the Riverbediä voi varovasti suositella taustamusiikiksi pimenevään vuodenaikaan.

6/10

Kappalelista:

  1. Thaw
  2. Carcass
  3. Disembodied
  4. Sanctuary
  5. Phantom’s Glance

One with the Riverbed Facebookissa