Onko Ghost uusi Kiss? Raportti Copenhellin päätöspäivältä

Vuorossa oli neljäs ja viimeinen päivä. Tarjolla oli niin blues rockia aina black metaliin asti. Päivän ja koko nelipäiväisen tapahtuman kruunasi Guns N’ Roses.

Mammoth WVH aloitti neljännen päivän kakkoslavalla. Mammoth WVH tunnetaan Wolfgang Van Halenin roolista yhtyeen keulamiehenä. Mammoth WVH musa on enemmän puolivillaista rokkia, paremmin sanottuna englanniksi alternative rockiksi. Itse Wolfgang vaikutti ujolta nuorelta mieheltä, joka ei pahemmin selitellyt biisien välissä, paitsi pakonomaiset kuinkas hurisee -kyselyt. Omien biisien lisäksi keikalla kuultiin myös Foo Fightersin ”My Hero”. Wolfgang ja Mammoth WVH vetivät varsin perusvarman setin ilman suurempia yllätyksiä.

Billly F Gibbons lähti sitten kiertelemään ns. soolobändinsä kanssa Eurooppaa ja on kiertänyt kesän aikana eri festareita. Miehelle oli annettu rapiat tunnin pituinen slotti ennen Ghostia. Tässä suhteessa aikataulut hieman venyivät, sillä Gibbons saapui 15-20 minuuttia myöhässä, joka totta kai söi soittoaikaa. Copenhellissä keikat ovat lähestulkoon alkaneet ja päättyneet ajoissa, sillä aikataulut ovat todella tiukoja ja tarkkaan kellotettuja. Takaisin Gibbonsiin. Setti polkaistiin käyntiin ZZ Topin ikivihreällä ”Got Me Under The Pressure” ja sitten jatkettiin Gibbonsin omalla tuotannolla. Setti totta kai käsitti liudan ZZ Top biisejä, jotka saivat parhaimman vastaanoton. Huomattavaa oli se, että bassoa ei ole käytössä, vaan alasviritetty kuusikielinen ja rummuissa ei ollut Matt Sorum, vaan John Douglas. Lähteekö ZZ Top vielä Eurooppaa kiertämään vai mitä Billy Gibbons on suunnitellut seuraavaksi ?!  

Spectral Wound oli sitten ihan toista. Ilmeisesti yhtyeen buukkaus on tapahtunut Kill-Townin kautta, sillä Kill-Town -kaveri oli yleisön seassa useamman rankemman bändin aikana.  Spectral Woundsin black metalin ja dödö sekoitus oli todella armotonta tykitystä.  Viisikko latasi todella brutaalin ja raa’an soundista metallia. Kanuukit ei paljon armoa antanut, vaan pieksi menemään biisin toisensa jälkeen.

Gloryhammerista kenkää saanut Angus McSix asteli seuraavaksi kakkoslavalle. McSixin ja Gloryhammerin power metal ei juurikaan eroa toisistaan. Molemmat yhtyeet ammettavat ainekset fantasiamaailmasta ja galaksien kohtaamisesta, sekä musiikki on hyvin hyvin samankaltaista. Lavalla bändeillä oli eroa, sillä McSixillä oli enemmän sekoilua lavalla. Lavalle raahattiin dinosauruksen näköinen maskotti. Jos Gloryhammer kuitenkin keskittyy enemmän soittamiseen, niin McSixillä oli enemmän turhanpäiväistä sälää.

Ghost olisi helposti ollut pääesiintyjän luokkaa Copenhellissä. Sen sijaan Forgen johtama maskiryhmälle löytyi soittoaika jo alkuillasta, joka oli pieni yllätys. Päivänvalossa Ghostin lavarakenteet ja valot eivät millään päässeet oikeuksiinsa. Ghostin kokoonpano on viime näkemältä hieman paisunut, sillä mukana oli nyt erilliset taustalaulajat. Pitkälle on menty sitten Finnish Metal Expon keikasta. Ghostin keikan setti sisälsi kaikki ns. perushitit kuten ”Cirice”, ”Year Zero”, ”Mary On A Cross” ja keikan päättänyt ”Square Hammer”. Ghostin keikka oli viihdyttävä sekä hyvä ja eikä Forge vetänyt överiksi stand-up jutuillaan. Ghostin musa on helppoa ja tarttuvaa, joten ei ollut ihme, että yleisöä oli paljon. Joukossa oli paljon Ghost -maskeissa olevia naamoja. Vähän tuli Kiss mieleen.

Spiritbox on myös sarjassa uusia tulokkaita, jotka ovat saaneet kovan nosteen sekä hypetyksen. Spiritbox ostuu avioparista kitaristista Mike Stringerista ja vokalistista Courtney LaPlantesta,  ja kokoonpanon täydentää entinen As I Lay Dying basisti Josh Gilbert sekä rumpali Zev Rosenberg. Spiritboxin soundi oli yhdistelmä eri musiikkilajeja aina eletronisestä pop musiikkiin. Sekaan on laitettu aimo annossa rankempaa rypistystä. Ei voinut olla yhdistelemättä mielessä, että tietyt kohdalta kuulosti Evanescenceltä. Mielenkiintoista on nähdä, mitä entinen As I Lay Dying kaveri tuo Spiritboxiin tulevaisuudessa, sillä tuskin tulee jäämään pelkästään basson varteen.

Nyt oli osattu suunnitella aikataulu todellakin poskelleen. Kahdella lavalla ja vielä samaan aikaan oli kaksi black metal -bändiä. Blackbraid melskasi kolmannella ja ja kovassaa nosteessa oleva Gaerea neljännellä pikkulavalla. Eihän tässä nyt ollut mitään tolkkua, sillä molempia oli joka tapauksessa tarkasteltava. Jonkinlainen ratkaisu oli toteutettava, sillä molempia oli vilkaistava.

Blackbraid on Amerikan alkuperäiskansojen verta omaavan kaverin Jon Kriegerin luomus. Käytännössä kaikki mikä liittyy Blackbraidiin on tämä ko. kaverin käsialaa. Kaikista maskeista ja dresscodeista oli selvästi havaittavissa, mistä vaikutteet ja ideat ovat peräisin. Sen sijaan musa oli sitä perinteistä black metalia ja vaikutteet ovat peräisin niin ruotsalaisilta ja tietenkin norjalaisilta bändeiltä. Bändi dresscode oli varsin vaikuttava, sillä niihin oli nähty vaivaa. Oli selvää, että erilaisia alkuperäiskansojen nyansseja oli asusteissa.  

Portugalialainen Gaerea on myös ollut kovassa nosteessa. Bändi on kierrellyt ympäriinsä ja onnistunut kasvattaa suosiota. Neloslavan alue oli yllätys yllätys tupaten täynnä. Gaerea nokkamies hytkyi, elehti ja heilui levottomasti eri puolilla lavaa. Mitään turhia välispiikkejä Gaerea -kaverit eivät pitäneet, vaan antoivat mustan metalin puhua puolestaan.

Guns N’ Rosesilla oli kunnia päättää nelipäiväinen Copenhell. Aikoinaan bändi oli tunnettu siitä, että lavalle tultiin milloin huvitti, mutta nykyään ei lipsuta kuin 15 minuuttia. Joten suhteellisen ajoissa kolmetuntinen keikka alkoi. Axelin ääni toimi matalissa kohdissa hyvin. Kun miehen oli kirkaistava esim ”Live Let And Diessä”, niin rääkäisy oli aika karmeaa kuunneltavaa. Pitää taas muistaa kuin muidenkin aikalaisten bändien kohdalla, että lavalla on kuusikymmentä ikävuotta käyvät rokkitähdet. Guns N’ Roses oli viihdyttävä ja gunnarifanit saivat kolmetuntiselta keikalta sitä, mitä olivat tulleet hakemaan ja kuulemaan. Eli hard rockia menneiltä vuosikymmeniltä ja suuria hittejä. Olisiko Gunnarit voineet valita helpommin tien ja heittää rapit 90 minuuttia ja kiittää ja poistua lavalta? Olisivat ja helposti. Mutta täytyy antaa tunnustus, että heittivät todella pitkän setin.