Onnellinen loppu – Maj Karma Tavastialla, Helsingissä 11.7.

Kirjoittanut John Wins - 22.7.2024

Kun Herra Ylppö ilmoitti viime vuonna eroavansa Maj Karmasta, järkytti uutinen harjavaltalaisen yhtyeen faneja. Silloin myös päätettiin, että yhtye lopettaa yli kolmekymmentä vuotta kestäneen tarinansa.

Kahdeksasta esityksestä koostuva Jäähyväiset-kiertue olisi kvartetin jäähyväiset yleisölle. Helsinkiä hemmoteltiin kahdella päivämäärällä, joista ensin julkistettu tapahtuma myytiin loppuun. Lisäpäivä, torstai 11. heinäkuuta antoi ylimääräisen mahdollisuuden viimeisiin jäähyväisiin pääkaupungissa.

Legendaarisen Tavastian ollessa käytännössä täynnä ja kellon lyödessä 20.30 alkoi soida intro, jonka teemana oli tunnettu ”Funeral Of Queen Mary”, joka käy nyt järkeen enemmän kuin koskaan ottaen huomioon bändin jäähyväisten sävy. Neljän jäsenen ollessa jo lavalla aloitti ”Sotaa ei tule” illan sisältäen Ylpön lavapresenssin majesteettisuutta tyylillä, jota harvalla on. ”Sid ja Nancy” toi esiin bändin energian yhdistettynä vilkkuviin valoihin, jotka antoivat väriä tuon kesäyön lopun alkuun.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Puumiekka” kauniine sanoituksineen toi mukanaan muutaman säkeen hiljaisuuden Ylpön korjatessa korvamonitoriaan. Iltaa tulisi valitettavasti leimaamaan tekniset ongelmat, mikä on kummallista ja tavallaan jopa hassua, koska yleensä uuden bändin ensimmäiset vuodet ovat vaikeuksien leimaamia. Ei liene mitään niin ironista kuin bändin viimeisillä keikoilla taas sama maku 30 vuoden takaisista vaikeuksista, jotka saivat bändin kasvamaan niin monien rakastamaksi.

Yhtyeen vuoden 2018 albumilta poimitussa ”101 tapaa olla vapaa” -kappaleessa oli Häiriön kaunis, punaisilla valoilla väritetty soolo. Laulajan suosikkikappaleena esitelty ”Satiinisydän” koki jälleen hetkellisesti teknisiä ongelmia, tällä kertaa kitara/kaapeli/pedaalilevy-ongelman, joka johti humoristisen Ylpön improvisaatiohetkeen. Kun kaikki oli järjestetty, esitettiin ”Valaiden laulu” ikonisen rumpali Jii Savolaisen erinomaisella groovella.

Jotkut laulajat puhuvat paljon sanomatta mitään, ja vaikka Ylppö oli puhelias, puhui hänen katseensa hänen itsetutkiskeluhetkellään. Kappaleissa ”Sodankylä” ja ”Kokki, varas, vaimo ja rakastaja” vaelsivat Ylpön silmät Tavastian seinillä ja fanien kasvoilla ja jäimme ihmettelemään, mikä elokuva hänen päässään pyöri. Sillä hetkellä, kun Ylppö lauloi, olimme kaikki yhtä. Monta kertaa oli mahdollista kuulla koko tapahtumapaikan kaikuvan yhdessä kuten ”Salamassa” vuoden 2009 saman nimiseltä albumilta. ”Ukkonen” on ehkä Maj Karman suurin hitti, mutta jossain vaiheessa yksi soittajista teki virheen, ja kappaleen esitys piti aloittaa alusta. Se herätti naurua yleisössä ja bändissä, joka nautti improvisaatioiden jokaisesta hetkestä aidon hymyn kera. Häiriö ei koskaan halunnut olla kitarasankari mutta on mahdotonta olla mainitsematta hänen sävellys- ja sovitusvoimaansa kuten jännittävässä ”Lama lama lama” -kappaleessa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Ennen ”Telekineesiä” nousi eräs fani nopeasti lavalle vastaanottamaan vokalistin halauksen ja Ylppö käytti stand up -hetken hyväkseen kysyäkseen, kuka olisi paikalla seuraavana päivänä. Hän jatkoi humoristisesti, että he tulevat toistamaan samat tekniset ongelmat myös silloin. Ylppö kiitti myös faneja, jotka ovat aina tukeneet yhtyettä eturivissä toimien jopa eräänlaisena teleprompterina: jos hän unohtaa sanat, täytyy hänen vain katsoa faneja, sillä he laulavat jokaisen säkeen täydellisesti. ”Attentaatti” teki lavan pieneksi, sillä bändin innostunut juoksentelu valtasi sen jokaisen nurkan. Niin päättyi illan ensimmäinen näytös yhdellä Maj Karman klassikoista.

Ylppö mainitsi aikaisemmin, että he pitävät pienen tauon ja palaavat soittamaan lisää kappaleita. Muutaman minuutin kuluttua oli aika täyttää sopimus. Se aloitettiin encorella, ja nyt oli viimeinen mahdollisuus nähdä kappaleet livenä. ”Ei paholaisii oo” -kappaleella oli vankka esitys, ja se käynnisti keikan uudelleen erittäin hyvin. Sitä seurasi ”Osa minusta kuolee” -kadenssi.

Aina ihailtavalla lavaläsnäololla varustettu basisti Kimmo Kurittu komensi rytmiä Jiin rinnalla ”Kukaan ei huomaa mua” -kappaleessa, mikä sai yleisön huomaamaan, miten Ylppö elehti käsillään persoonalleen hyvin ainutlaatuisessa vimmassa, joka lisää aina esityksen visuaalista arvoa. ”Johnny Deppin näköinen nainen” jatkoi encorea nauttien Savolaisen tarkkuudesta rummuissa. Melankolia palasi kauniin kertosäkeen omaavassa ”Peltisydän”-kappaleessa, jonka Ylpön sinisävyinen siluetti teki entistä kauniimmaksi.

”Kyynel” ja ”Rukous” saivat lauluun mukaan niin monta ääntä, että oli vaikea sanoa, oliko kyseessä Ylpön ääni vahvistettuna, vai olivatko fanit bändin ääni sen viimeisissä tunnepitoisissa esityksissä. Loppu tuli kappaleena, jota ei ole esiintynyt settilistalla sitten vuoden 2017, mutta joka sai nyt uuden merkityksen. ”Onnellinen loppu” päätti unohtumattoman illan velvollisuudentunnon täyttymisellä ja varmuudella, että Ylpön, Häiriön, Jiin, Kuritun ja jopa bändin entisen basistin VVV:n perintö ikuistetaan kiertueen päätyttyä, sillä jotain niin elossa olevaa noiden harjavaltalaisten muusikoiden taiteessa on mahdoton tappaa. Tänä vuonna päättyy tärkeä aikakausi, mutta muusikoiden, taustahenkilöstön ja fanien tarinat eivät katoa valojen sammuttua. Päinvastoin, ne loistavat edelleen jokaisen albumin kuuntelun yhteydessä. Sillä tavalla Maj Karma jatkaa elämäänsä peltisydämissämme.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen