Onnistuneesti imellettyä kiukkua – arviossa Kreatorin ”Krushers of the World”

Kuudettatoista kokopitkää pukkaa. Pitkälle viidettä vuosikymmentä porskuttava Essenin thrash-hirmu Kreator ei ehkä enää hutki ja potki niin kiukkuisesti munaskuille kuin varhaisimpien päiviensä aikana. Siitä huolimatta se on onnistunut sedittymään tyylillä, taidolla ja korkeaa laatustandardia ylläpitäen.

Vaikka nimeltään ”Krushers of the World” ei mikään kekseliäisyyden riemuvoitto olekaan, on se sisältönsä puolesta hyvinkin kypsytelty jatkumo saksalaisen thrash metalin perinteikkäälle sävelkerronnalle. Vaikka albumilta välillä löytyykin tuttuja ratkaisuja myöhempien aikojen Kreatorin paletista, jäsentelee se energiaa ja sävellyksellistä ilmavuutta sisältävät biisinsä yllättävän voimalliseksi ja eheäksi paketiksi.

Albumin avausraita ”Seven Serpents” iskee heti selkeänä signaalina siitä, mistä on kyse: keskitempoisen tanakkaa, melodisen räyhäkkää riffikuviointia yhtyeen pettämättömällä tavaramerkillä ja Mille Petrozzan karismaattisella laululla. Arch Enemyn asein operoiva ”Satanic Anarchy” vie kuulijan keskelle teutonimetallin runsaudensarven tarjontaa, jonka linjoilla albumin instantisti päähän tarttuvalla kertsillä varustettu nimibiisi jatkaa.

Yksi mielenkiintoisimmista hetkistä albumilla on Dario Argenton ”Suspiria”-kauhuklassikkoleffaan viittaava ”Tränenpalast”. Kappaleella Hiraes-yhtyeen Britta Görtz tuo vierailijan ominaisuudessaan albumille tummasyisesti hevahtavaa melodisuutta. Eikä tämä vaikuttaisi vievän yhtyeeltä uskottavuutta piirunkaan vertaa.

”Barbarian” ja ”Psychotic Imperator” puolestaan juhlistavat brutaalia räjähtävyyttä ja mahtipontista mukaansatempaavuutta. Asian nurjana puolena kuitenkin on, että kyseinen biisintekometodi alkaa pidemmän päälle tuntua turhankin turvalliselta. Eikä käy kieltäminen, etteikö rumpali Ventorin yhdestä puusta veistetty jäykähkö putputuskomppaus asettaisi omat rajoitteensa Kreatorin luovuudelle. Jos kyseisistä epäkohdista kuitenkin pääsee kuulijana yli, maistuu albumi oikeinkin hyvältä. Lisäksi oma kitaristisankarimme Sami Yli-Sirniö osoittaa jälleen kerran olevansa pelimanni paikallaan ja pelastaa tyylikkäällä melodiataionnalla paljon.

Albumin suurin ongelma liittyy sen lievähköön sävellykselliseen ylituottamiseen ja sen myötä rakenteelliseen ennalta-arvattavuuteen. Jens Bogrenin steriili äänituotanto tekee kappaleista massiivisia, mutta samalla turvallisia. Riffit rouskuttavat sähäkästi, mutta harvoin aidosti yllättävästi. Monet biisit myös rakentuvat kaavalla, jonka Kreator on itse vakiinnuttanut jo 2000-luvun alussa. Tämä toki tekee levystä helposti kuunneltavan, mutta myös hieman kaavamaisen.

Kokonaisuuden äänituotanto on luonnollisen selkeä ja soundeiltaan tarvittavan massiivinen. Optimaalisen dynaamisuuden ja yhtyeen majesteettisen taituruuden jo kerran aiemmin hienolle ”Gods of Violence” -albumille (2017) irrottanut Jens Bogren on jälleen vuosien jälkeen yhtyeen namiskoissa. Sen myötä tuotantojälki on tasaisen laadukasta ja nautittavaa koko albumin matkalta, jopa perinteisemmän metallin ystäville.

Loppujen lopuksi ”Krushers of the Worldin” voi kuitenkin mieltää porttiteoria-albumiksi perinteisen heavy metalin, groove metalin ja thrashin välille. Se on osoitus siitä, että Kreator ei elä pelkästään perinteensä varassa, vaan uskaltaa vielä vanhoilla päivillään sotkea genrensä rajoja, ja vieläpä onnistuneesti. Albumi tarjoaa yhtäältä vanhoille faneille tarpeeksi rivakkaa ja raakaa toimitusta ja toisaalta antaa rockimmasta tavarasta pitävälle kansanosalle tarpeeksi melodista tarttumapintaa ja potkua. Se on samalla yksi yhtyeen vakuuttavimmista julkaisuista viimeisten vuosikymmenten aikana.